 |
| Kuva: Henri Kähkönen 2026 |
Sain käyttööni kuvan, joka sopii edellisen tekstini kuvan pariksi. Jospa siis pysyisi rauhallisena, yrittäisi olla huitomatta turhaan, ja tähtäisi keskittyneesti siihen suuntaan, jossa roiskaisulla on eniten vaikutusta?
Omaan tilanteeseeni soveltaen tuo mietelmä voisi tarkoittaa nyt myös sitä, että keskittyisin pääasiassa yhteen isompaan projektiin, enkä roiskisi energiaani sinne tänne, reagoiden jokaiseen pihahdukseen, joka saattaa laukaista toimintamoodin; joko pakontunteesta tai hetkellisestä innostuksesta. Mikä tarkoittaa, että on välillä maltettava olla tekemättä mitään, ettei vain tekemismoodissaan aloita jotain, josta onkin sitten vaikea luopua, kun pitäisi tehdä sitä mitä oikeasti on aikonut tehdä, koska se on jollain tavalla tärkeämpää…
En ole ottanut paineita tämän blogin ylläpidosta viime aikoina, koska olen saanut joko nieltyä alas tai yökkäiltyä ulos ne vähäiset ajatusassosiaationi, joita ympäristöstä tulvivat ärsykkeet ovat saattaneet aiheuttaa mielessäni. Tarkoitan, ettei edes mikään viime aikoina maailmalla tapahtunut ole aiheuttanut minulle niin voimakasta tarvetta märehtiä sitä kaikkea verbaalisesti ja julkisesti, niin että olisin suorastaan vaivautunut kirjoittamaan siitä asiasta tänne blogiin. Olen kyllä töhertänyt joitakin ”mielialakuvia”, kun on herännyt vaikeita tunteita liittyen vaikkapa maailman tapahtumiin, tai valikoinut vanhemmista valokuvistani joitakin mielialaani sopivia näkymiä, ja julkaissut näitä ”mielialapäivityksiäni” Bluesky-tililläni.
Olen ylläpitänyt tätä blogia enemmän tai vähemmän kituuttamalla jo pitkälti toistakymmentä vuotta. Jotkut julkaisut ovat vetäneet tuhansia ”katseluita”, jotkut vain muutamia. Useita kertoja olen tässäkin blogissa selittänyt, miksi ylipäätään kirjoitan mitään, mutta nyt nekin perustelut alkavat jotenkin hämärtyä ja hiipua tämän blogin ylläpitämisen osalta.
Maailmassa olisi edelleen tai jopa entistä enemmän ”pakisemisen” aihetta, mutta yritän välttää epärakentavaa valittamista ja vihanlietsontaa, jolloin on parempi olla hiljaa, niin ei tule saastutettua maailmaa negatiivisuudellaan. Minulla ei myöskään tunnu olevan sellaista aikaa, jolloin voisin tai jaksaisin tehdä jotakin, mikä ei ole suorastaan välttämätöntä tai ainakin hyvin perusteltua oman (mielen-)terveyteni näkökulmasta. Toisin sanoen, jos olen rättiväsynyt, käytän aikani mieluummin lepäämiseen, enkä blogitekstin sepittämiseen. Tai, jos olen jaksavampi, minulla on lukuisia muitakin vaihtoehtoisia vapaaehtoisia tekemisiä, joihin käyttää aikaani ja energiaani, sen mukaan mikä eniten huvittaa tai tuntuu mielekkäältä.
Tällä haavaa käytän vapaa-aikaani ja jaksamistani esimerkiksi romaanini kääntämiseen pikkuhiljaa, ja jonkin verran käsillä värkkäämiseen tai terapeuttiseen maalaamiseen, ja erinäisiin omaa kokonaisterveyttä kohentaviin tai ylläpitäviin tekemisiin. Muttei minulla ole mitään erityistä tarvetta jakaa niitä asioita tässä tämä enempää, joten, seuraavaan mahdolliseen kertaan…
