 |
| Kuvittaja Henri Kähkönen |
Jos elämä on mielenkiintoinen matka, toivoisit kai sen kestävän pitkään? Pysähdy siis usein.
Siinäpä pitkän elämänmatkan salaisuus kaikessa vertauskuvallisessa yksinkertaisuudessaan. Pysähtymistä on monenlaista, aivan kuten konkreettisella matkalla voi olla monenlaisia taukoja. Ruokataukoja, vessataukoja, maisemanihailutaukoja, vierailuja nähtävyyskohteissa, ajatustenvaihtotaukoja, nukkumistaukoja, selänlepuutustaukoja… Onko olemassa vaara, että matkasta tulee liian pitkästyttävä, jos pysähtelee liikaa? Onko hauskempaa kiirehtiä määränpäähänsä? Mutta mitä järkeä on juosta onnensa ohi, jos matkasta haluaa yhtään nauttia? Eikö elämänmatkan tulisi olla vapaan mielen vaellusta, eikä ainaista työmatkaa tai länsimaisen kulttuurin tyylinen trendikäs turistimatka? Ks. edellä
Elämänmatkalla pysähtyminen olisi kuitenkin terveellistä (stressitilan katkaisemiseksi), terapeuttista (aikaa pohtia, mistä on tullut ja minne on menossa) ja joskus aivan väistämätöntäkin, etenkin jos törmää esteisiin (keho tai psyyke hajoaa liian ison kuormituksen edessä). Mutta kovin moni sanoo, ettei VOI pysähtyä, kun on liian KIIRE. Pelottaa, ettei ehdi kaikkea mitä haluaisi ehtiä, jos pysähtelee. On niin hoppu perille, mikä se ”perillä” sitten kenenkin mielestä onkaan; jokin ”sitku”-asia luultavasti. Kiireinen matkaaja tekee asiat ahneesti ja kärsimättömästi, eikä malta keskittyä nauttimaan mistään, eikä sitten paljon muistakaan, kun ei keskity. Aikaansaannoksetkin ovat sitten kuin juosten kustuja....
Elämänmatkalla pysähtyminen olisi kuitenkin terveellistä (stressitilan katkaisemiseksi), terapeuttista (aikaa pohtia, mistä on tullut ja minne on menossa) ja joskus aivan väistämätöntäkin, etenkin jos törmää esteisiin (keho tai psyyke hajoaa liian ison kuormituksen edessä). Mutta kovin moni sanoo, ettei VOI pysähtyä, kun on liian KIIRE. Pelottaa, ettei ehdi kaikkea mitä haluaisi ehtiä, jos pysähtelee. On niin hoppu perille, mikä se ”perillä” sitten kenenkin mielestä onkaan; jokin ”sitku”-asia luultavasti. Kiireinen matkaaja tekee asiat ahneesti ja kärsimättömästi, eikä malta keskittyä nauttimaan mistään, eikä sitten paljon muistakaan, kun ei keskity. Aikaansaannoksetkin ovat sitten kuin juosten kustuja....
Pysähtyminen on vaikeaa, jos on juuttunut oravanpyöräänsä...
Jos matkaaja eksyy kierteiselle reitille tai jos purjehtija sattuu pyörteeseen, saattaa juuttua kiertämään samaa kehää yhä uudelleen ja uudelleen. Matka ei etene, mutta vauhtia riittää ja energiaa kuluu. Matkaaja kuluttaa itsensä loppuun pääsemättä oikeastaan minnekään merkitykselliseen paikkaan; oppimatta mitään, saavuttamatta mitään syvempää, koska ei jouda edes ajattelemaan mitään. Jos elämänmatkan määränpää on kuolla rauhassa, oravanpyörässä juoksemalla sellaiseen tavoitetilaan ei pääse. Rauhan löytää ehkä sitten kun on ollut pakko lopettaa juokseminen.
Oravanpyörään juuttuminen on niin tavallista, että on lähestulkoon normi olla kiireinen. Ja ilmeisesti joittenkin mielestä jatkuva juokseminen on jopa ihailtavaa, ainakin jos se tulkitaan merkiksi normaaliudesta tai jopa erityisestä pystyvyydestä. Itse ajattelen kuitenkin, etten sellaiseen härveliin halua juuttua, ja tiedän monia, jotka haluaisivat siitä irti. Jotkut ovat kuulemma päässeet oravanpyörästään ulos, mutta kivun kautta… Kaipa sitä saattaakin itsensä satuttaa, jos pyörä töksähtää yks kaks jumiin, ja itse kierii ja lentää ulos häkkyrästä. Eikä sen jälkeen halua välttämättä mennä takaisin juoksemaan. Mutta jotkut eivät opi ensimmäisestäkään rysäyksestä, vaan menevät jalkapuolenakin takaisin, lentääkseen kompuroidessaan taas ulos niin että luut rutisevat.
Monikaan ihminen ei oikeasti pysty pysäyttämään oravanpyöräänsä niin että voisi astua siitä rauhallisesti ulos. Monet asiat pitävät pyörän vauhdissa; toisin sanoen, juoksemme koko ajan niin monen asian perässä, että häkkyrä pyörii kauan vielä senkin jälkeen kun oikeastaan haluaisimme pysähtyä. Pitäisi hypätä ulos vauhdissa, ja siinä on riskinsä. Eikä juostessa ole mahdollista nähdä askelmiaan, joita tallaa… Mikä ihmeen yllyke saa ottamaan seuraavan juoksuaskeleen, ja taas toisen? Asia asian perään saa juoksemaan niin että askelmat vain vilisevät silmissä, ja näkymä sumenee. Ei saa enää selvää, mitä ne asiat oikein olivatkaan, joitten takia alkoi alun pitäen talloa eteenpäin, ja lopulta juosta…
Ihminen yleensä juoksee jonkun perässä tai jotain pakoon. Monet asiat aiheuttavat niin paljon mielihaluja, että kuka tahansa juoksee silloin tällöin niitä tavoitellakseen, ja joskus sellainen juoksu saattaa olla jopa innostavaa. Mutta pahimman ja haitallisemman juoksutarpeen aiheuttaa yleensä pelko. Yritetään välttää jotakin ei-toivottua ja ahdistavaa (usein pelkästään ahdistuksen tunnettakin). Oravanpyörässä juokseminen pelko kintereillä on äärimmäisen stressaavaa ja pitkällä tähtäimellä tappaa ennenaikaisesti…
Mutta alkuun palatakseni, olisiko jo aika ja aikaa pysähtyä hetkeksi tarkastelemaan asioita, joitten perässä tai joita pakoon juoksee siinä kirotussa oravanpyörässään, pääsemättä koskaan oikeasti eteenpäin?
Sinun ei tarvitse vielä pysäyttää pyörää eikä romuttaa tämänhetkistä arkeasi. Jatka vain tallaamista, mutta hidasta hieman. Kun pyöriminen hidastuu, alat nähdä askelmiin kirjoittamasi asiat. Pakko. Kunnianhimo. Menestys. Ihailu. Velat. Lapset. Huono itsetunto. Halu olla tärkeä. Köyhyys pelottaa. En halua olla luuseri. En saa tuottaa pettymystä. Minuun luotetaan. Kukaan muu ei osaa tehdä tätä… Haluan tehdä itse. En ole laiska…
Jos konkreettisesti pystyt pysähtymään edes hetkeksi, tänään, tai lähipäivinä, tee tämä harjoitus. Piirrä oravanpyörä ja sen askelmat. Piirrä tai kuvittele näkeväsi itsesi oravanpyörän keskelle väsyneenä ja tyhjyyteen tuijottavana, mutta jalat liikkeessä. Ota etäisyyttä mielikuvaan. Olet nyt oravanpyörässä juoksevan itsesi ulkopuolella, turvallisen kaukana moisesta häkkyrästä, ja voit ulkopuolisen silmin nähdä, mitä tilanne sinulle tekee. Voit myös selkeästi nähdä ne asiat, jotka sinua juoksuttavat. Mitä tavoittelet, mitä juokset pakoon?
Kirjaa asiat ylös oravanpyörän askelmiin. Ja sitten mieti, haluatko yhä juosta niitten asioitten perässä tai niitä pakoon? Tavoitatko oikeasti tärkeitä asioita oravanpyörässä juoksemalla? Pääsetkö oikeasti pakoon mitään, jos juokset häkkyrän sisällä? Menettäisitkö jotakin oikeasti tärkeää, jos astuisit ulos oravanpyörästäsi, vai ovatko elämän tärkeimmät asiat itse asiassa sen ulkopuolella? Eikö turvan löytäminen olekin helpompaa, jos pääset ulos häkkyrästä, kulkemaan jonnekin muualle, jatkamaan matkaasi, ja pysähtymään aina silloin kun on sen aika?
Kun olet nyt ollut ajatuksissasi oravanpyöräsi ulkopuolella, haluatko enää mennä takaisin? Jos menet, voisitko jatkaa kävellen ja miettiä samalla, mitä oikeasti haluat? Pyörä kyllä pysähtyy, kun lakkaat juoksemasta. Pari jälkikierrosta saattaa heittää sinut takalistollesi, mutta sitten voit nousta jaloillesi, pudistaa menneet ravat vaatteistasi ja jatkaa omille poluillesi. Ja, pysähtyä niin usein kuin haluat, niin matka jatkuu pidempään!
Sain idean tähän harjoitukseen pari päivää sitten. Ohessa on kuvatiedosto, jonka voit tulostaa ja hyödyntää tehdäksesi harjoituksen kirjallisena. Antoisaa pohdintaa!
Monikaan ihminen ei oikeasti pysty pysäyttämään oravanpyöräänsä niin että voisi astua siitä rauhallisesti ulos. Monet asiat pitävät pyörän vauhdissa; toisin sanoen, juoksemme koko ajan niin monen asian perässä, että häkkyrä pyörii kauan vielä senkin jälkeen kun oikeastaan haluaisimme pysähtyä. Pitäisi hypätä ulos vauhdissa, ja siinä on riskinsä. Eikä juostessa ole mahdollista nähdä askelmiaan, joita tallaa… Mikä ihmeen yllyke saa ottamaan seuraavan juoksuaskeleen, ja taas toisen? Asia asian perään saa juoksemaan niin että askelmat vain vilisevät silmissä, ja näkymä sumenee. Ei saa enää selvää, mitä ne asiat oikein olivatkaan, joitten takia alkoi alun pitäen talloa eteenpäin, ja lopulta juosta…
Ihminen yleensä juoksee jonkun perässä tai jotain pakoon. Monet asiat aiheuttavat niin paljon mielihaluja, että kuka tahansa juoksee silloin tällöin niitä tavoitellakseen, ja joskus sellainen juoksu saattaa olla jopa innostavaa. Mutta pahimman ja haitallisemman juoksutarpeen aiheuttaa yleensä pelko. Yritetään välttää jotakin ei-toivottua ja ahdistavaa (usein pelkästään ahdistuksen tunnettakin). Oravanpyörässä juokseminen pelko kintereillä on äärimmäisen stressaavaa ja pitkällä tähtäimellä tappaa ennenaikaisesti…
Mutta alkuun palatakseni, olisiko jo aika ja aikaa pysähtyä hetkeksi tarkastelemaan asioita, joitten perässä tai joita pakoon juoksee siinä kirotussa oravanpyörässään, pääsemättä koskaan oikeasti eteenpäin?
Sinun ei tarvitse vielä pysäyttää pyörää eikä romuttaa tämänhetkistä arkeasi. Jatka vain tallaamista, mutta hidasta hieman. Kun pyöriminen hidastuu, alat nähdä askelmiin kirjoittamasi asiat. Pakko. Kunnianhimo. Menestys. Ihailu. Velat. Lapset. Huono itsetunto. Halu olla tärkeä. Köyhyys pelottaa. En halua olla luuseri. En saa tuottaa pettymystä. Minuun luotetaan. Kukaan muu ei osaa tehdä tätä… Haluan tehdä itse. En ole laiska…
Jos konkreettisesti pystyt pysähtymään edes hetkeksi, tänään, tai lähipäivinä, tee tämä harjoitus. Piirrä oravanpyörä ja sen askelmat. Piirrä tai kuvittele näkeväsi itsesi oravanpyörän keskelle väsyneenä ja tyhjyyteen tuijottavana, mutta jalat liikkeessä. Ota etäisyyttä mielikuvaan. Olet nyt oravanpyörässä juoksevan itsesi ulkopuolella, turvallisen kaukana moisesta häkkyrästä, ja voit ulkopuolisen silmin nähdä, mitä tilanne sinulle tekee. Voit myös selkeästi nähdä ne asiat, jotka sinua juoksuttavat. Mitä tavoittelet, mitä juokset pakoon?
Kirjaa asiat ylös oravanpyörän askelmiin. Ja sitten mieti, haluatko yhä juosta niitten asioitten perässä tai niitä pakoon? Tavoitatko oikeasti tärkeitä asioita oravanpyörässä juoksemalla? Pääsetkö oikeasti pakoon mitään, jos juokset häkkyrän sisällä? Menettäisitkö jotakin oikeasti tärkeää, jos astuisit ulos oravanpyörästäsi, vai ovatko elämän tärkeimmät asiat itse asiassa sen ulkopuolella? Eikö turvan löytäminen olekin helpompaa, jos pääset ulos häkkyrästä, kulkemaan jonnekin muualle, jatkamaan matkaasi, ja pysähtymään aina silloin kun on sen aika?
Kun olet nyt ollut ajatuksissasi oravanpyöräsi ulkopuolella, haluatko enää mennä takaisin? Jos menet, voisitko jatkaa kävellen ja miettiä samalla, mitä oikeasti haluat? Pyörä kyllä pysähtyy, kun lakkaat juoksemasta. Pari jälkikierrosta saattaa heittää sinut takalistollesi, mutta sitten voit nousta jaloillesi, pudistaa menneet ravat vaatteistasi ja jatkaa omille poluillesi. Ja, pysähtyä niin usein kuin haluat, niin matka jatkuu pidempään!
Sain idean tähän harjoitukseen pari päivää sitten. Ohessa on kuvatiedosto, jonka voit tulostaa ja hyödyntää tehdäksesi harjoituksen kirjallisena. Antoisaa pohdintaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti