tiistai 20. helmikuuta 2024

Suolaa närästykseen ja valoa ”pimeille” ihmisille

 

Mitäpä sanoa, jos mitään, kun ei
tiedä mikä on ja missä on?
Tuli pieni paine kirjoittaa jotakin, etten kokonaan hylkäisi tätä itseilmaisukanavaa. On ollut taas kerran muutakin tekemistä, niin että on vaikea löytää aikaa ja energiaa tälle tekemiselle.

Olisin tietysti voinut kirjoitella jotakin ja ottaa kantaa omien näkemysteni puolesta presidentinvaalienkin aikaan, mutta olin siinä vaiheessa niin tuohtunut asioista, etten uskaltanut edes inahdella mitään ääneen, etten tulisi loukanneeksi ketään liiaksi, tai, levittäneeksi tietoa, jonka alkuperästä en voinut olla aivan varma. Olin kuitenkin hyvin, hyvin näreissäni siitä, miten ennakkoluuloista ja suvaitsematonta suuri osa äänestäjistä vaikutti olevan. Olisin voinut kirjoittaa tuosta aiheesta rumasti, ilkeästi ja närkästyneesti, ihan vain ilmaistakseni omia tunteitani, mutta tuskinpa kuitenkaan olisin ehtinyt vaikuttaa vaalitulokseen. Eihän tätä blogia lue kovin moni, ainakaan säännöllisesti.

No, en tiedä nielinkö nuo närkästykseni kokonaan, vai tuliko tähän päälle vain lisää näränaihetta, kun katsoin a-studioita ja sen sellaisia keskusteluohjelmia, niin että tuo aiempi närästyksenaiheuttaja vajosi jonnekin alempiin, puolitietoisiin kerroksiin korventamaan mahanahkoja, toivon mukaan ei sentään mädäntymään ja tuottamaan metaania.

Jotkut televisiossa esiintyvät naamataulut herättävät hämmentävänkin paljon aversiota; saati sitten, kun aukovat omahyväisesti virnuilevia suitaan ja sanovat tyhmiä, jopa epätosia ja ylenkatseellisia asioita. Melkeinpä teki mieleni ruveta ottamaan pysäytyskuvia muutamien henkilöitten kaikkein hölmöimmistä ilmeistä ja lisäämään sitten niihin joitakin ilmaisullisia tekstejä. Mutta sellainenkin olisi ehkä liian ilkeää. Ja jos yrittää noudattaa kultaista sääntöä, niin enpä kai haluaisi sellaista itsellenikään tehtävän, joten, en taida tehdä heillekään. Yritän keksiä jotakin muuta…

”Silmissäni orpo katse lapsen eksyneen… Kun ihmiskunta tekee itsemurhaa…” (Juicen mukaan) tekstinpätkä sopisi kyllä aika hyvin yhden tietyn ihmisen hämmentyneen perusilmeen oheen.

Niin, voisin tehdä jotain muuta ilmaisullista, mutta pitäisi myös aloittaa opintojen lopputyö, saada romaanintekele lopultakin valmiiksi, ja tietysti hoitaa myös kaikki välttämättömät velvollisuudet. Minulla on siis ehkä liiaksikin tekemistä, joka on kesken tai kokonaan aloittamatta, ja joitakin ikuisuusprojekteja… Ja ajoittain jurppii niin paljon, että turhautuu siihen jurppimiseenkin, eikä tee sitten vähääkään, vaan tekee mieluummin mieli etsiskellä netistä vegeproteiineja tai vähänkäytettyä hupparia tai maastohousuja…

Joo ja rapakonkin takana meitä odottaa kenties demokratian kääntöpuolen (=populismin) riemuvoitto, ellei nyt joku järjellinen taho pysty sen erään trumputtelijan tekemisiin puuttumaan. Pelottavaa, että jossakin on niin paljon tiedostamattomia, kusetettavissa olevia ihmispoloja, joilla ei nähtävästi ole mitään arvostelukykyä ihmisluonteen suhteen, ja silti äänioikeus.

Ja joka puolella tuntuu olevan sotavouhottajia, jotka levittävät pelkoa ympärilleen, ja kaikenlaisia ilkeitä, kaunaisia ihmisiä, jotka eivät tosiaankaan rakenna maailmanrauhaa kaunaisuudellaan. En haluaisi olla itse niin ärtynyt ja tuskastunut ja kaunainen, että alan haastaa riitaa kaikkien toisin-kuin-itse-ajattelijoitten kanssa, mutta sanonpa vain, että kyllä ärsyttää, että maapallo on ihmislajin nerokkuuden ja mukavuudenhalun ja ajattelemattomuuden ja itsekeskeisyyden ynnä muitten ei-välttämättömien ominaisuuksien takia mennyt näin pilalle… Suututtaa koko maailman viattomien puolesta!

Olen jonkun verran maalannut kuvia, joihin saan ehkä rakentavalla tavalla purettua tätä suuttumustani, mutta tietysti piinaan myös itseäni, kun en saa itsekään tehtyä tarpeeksi ”maailmaa parantaakseni”. Yritän kuitenkin parantaa sentään vähän edes itseäni, ja toivon, että muutkin yrittäisivät. Ongelma on lähinnä siinä, kun suuri osa ihmisistä ei ymmärrä ongelman olevan myös itsessä, eikä pelkästään toisissa. Itseen pystyy sentään jonkin verran vaikuttamaan. Ja toisiinkin puree paremmin hyvä kuin paha.

Valo poistaa pimeyden; olisi siis yritettävä olla tuon valon tuoja ja kantaja, eikä pimeyden ylläpitäjä. Ja voisin olla myös suolaa, joka estää tätä maailmaa (tai edes itseään) mädäntymästä enempää. Pitäisi vain saada se suola purkista ulos, ja lamppu pois sieltä vakan alta… jotta se loistaisi myös niille ”pimeimmille”, joitten silmissä ei ole vielä näkynyt järjen pilkahdustakaan.