Tiedostamaton mieli ja valeidentiteetti - tonttuja ja roolipellejä!

Joskus tuntuu, että maailma on kuin mieletön pelleteatteri, tonttuovineen kaikkineen...

Tänä Jouluna askarrellaan ”tonttuovia”, kenties epätoivoisena vertauskuvallisena yrityksenä päästä itse ulos omasta mielikuvituksettomasta elämästään, tai salaisena ja utopistisena toiveena päästää mystisiä pikku-ukkoja vaikuttamaan elämäänsä, jotta se muuttuisi edes hivenen mielekkäämpään suuntaan; tai tarpeesta saada kaoottinen maailma hallintaan näpräämällä jotakin sievää ja seesteistä… Askartelu voi olla mielekästä ajanvietettä, mutta tonttuovi ei oikeasti vie mihinkään. Se ei edes aukene, joten emme löydä sen takaa mielekkyyttä. Ja oikeastaan emme koskaan löydä mieltä, jos olemme sen vallassa, uponneina siihen.

Mieli, joka ei ole tietoinen itsestään, on pelkkä hölmö. Tietoinen mieli taas ei ole hölmö, koska se näkee mielen luomukset ja pystyy tarkkailemaan niitä ja vaikuttamaan niihin. Mieli on kehittänyt erilaisia ”valeminuuksia”, jotka eivät ole tietoisia itsestään, ja siksi ne ovat hölmöjä, jopa vaarallisia. Varsinaisia tonttuja. ”Minä” voin luulla olevani vaikkapa tiedemies, idoli, guru, auttaja, tuomari, äiti tai isä, peluri, menestyjä, poliitikko, kanankasvattaja tai mitä vain. Mikään näistä ei kuitenkaan ole oikea minuuteni. Ne ovat vain eräänlaisia tarpeittemme tyydyttämiseen liittyviä rooleja, valeidentiteettejä, joita mielemme kehittää selviytyäkseen täällä hölmössä yhteiskunnassa ja maailmassa.

Hölmö mielemme siis tekee meistä roolipellejä, jotka palloilevat toisten pellejen kanssa ja kasvattavat lisää pellejä, tietämättä ja tajuamatta edes, miksi näin tapahtuu; kyseenalaistamatta moisen toiminnan mielekkyyttä. Yhteiskunnallakaan ei ole tietoisuutta itsestään; siksi sekin toimii kuin hölmö, ihmisyhteisön pelisääntöjä rakennelleitten hölmöjen valeidentiteettien mielen mukaisesti. Todellinen ihmisyys unohtuu; systeemihän perustuu rooleihin ja rooliodotuksiin. Veronmaksaja. Ammattilainen. Opiskelija. Syrjäytynyt. Päättäjä. Viranhaltija. Perheellinen. Koululainen. Vanhustenhuollon asukas.

Missä ovat todelliset kohtaamiset ihmisten välillä, jos vuorovaikutus toisten kanssa perustuu rooleihin ja rooliodotuksiin? Tässä hölmössä pelissä tai näytelmässä sotkeudumme itsekin. Meistä tulee työntekijöitä tai eläkeläisiä, naisia tai miehiä, sitä tai tätä… Puhumme itsestämme yhteisesti jakamamme hölmön mielen käsitteillä ja nimityksillä. Arvotamme itseämme ja toisiamme näillä käsitteillä. Pahimmillaan luulemme, ettemme ole kukaan tai mitään, ellei meillä ole hölmön kollektiivisen harhamielen antamaa suopeaa nimikettä itsellemme. Täytyyhän nyt joku määrite olla?!? Täytyyhän sinut voida luokitella, ethän ole muuten olemassa roolipelleyhteisössämme! Ja jos sinulla ei ole roolia tässä tonttunäytelmässä, jossa näyttelijät ovat samalla katsojia, päädyt ulos koko teatterista, tai siivoamaan sitä sotkua, jota roolitettu väki tuottaa pelleillessään keskenään…

Unohda koko juttu. Et ole oikeasti tonttu tai roolipelle. Sinä olet oikeasti se, joka on tietoinen rooleistasi tai erilaisista persoonasi puolista (kuten sisäisestä lapsesta, tai kriitikosta mielesi sisällä). Sinä olet se, joka aistii, näkee, kokee, tuntee ja tarkkailee tässä ja nyt. Kuten minäkin, sinäkin olet olento, joka on olemassa ja elää, tässä ja nyt.

Vertauskuvallisesti kaikki valeidentiteettini saavat kuolla, joka päivä; siis, paljastua haamuiksi, menneeksi, ei enää olevaksi. Joka päivä luovun ”elämästäni” (siis menneisyydestäni, koska eihän sitä enää ole) ja synnyn uudelleen tähän hetkeen; aloitan joka hetki elämäni alusta. Tulevaisuutta ei tarvitse pelätä, koska sitä ei oikeastaan ole edes olemassa. On vain ajatuksia ja mielikuvia siitä; ennusteita, jotka ovat menneistä kokemuksistamme riippuen joko neutraaleja, myönteisiä tai kielteisiä. Ja kaikki ennustuksemme vaikuttavat oloomme. Murehtimiseen keskittyminen lisää murehtimista. Hyviin asioihin keskittyminen kasvattaa niitten voimaa ja lisää todennäköisyyttä uusien hyvien asioitten ilmaantumiseen.

Sanotaan jopa, fysiikan lakien mukaan, että kielteinen ajattelu vetää puoleensa lisää kielteisyyttä (ihmisiä, asioita), kun taas myönteinen ajattelu vetää puoleensa myönteisyyttä. Se kasvaa, mihin keskitymme. Saat mitä tilaat. Lopeta siis ikävien asioitten vatvominen niin pian kuin vain voit, ettet kasvata kärsimystäsi ja toisten kärsimystä. Oletko valmis ottamaan vastaan hyvää ja myönteistä? Aloita edes pienestä. Aloita myötätunnosta. Et kai sentään halua itsesi kärsivän enempää? Vai oletko vihainen jollekulle toiselle, etkä haluaisi hänelle mitään hyvää? Sisimmässäsi tiedät, että ellet kykene olemaan myötätuntoinen tuolle toiselle, et ehkä pysty antamaan itsellesikään sitä hyvää, mitä tarvitsisit. Kun annat toiselle anteeksi, hyvä tulee sinulle takaisin; hyödyt siitä eniten itse. Ja ellet anna, kärsit siitäkin itse. Eikä siinä ole mitään mieltä.

Pitkän elämän salaisuus - Miten päästä ulos oravanpyörästä?

Kuvittaja Henri Kähkönen

Jos elämä on mielenkiintoinen matka, toivoisit kai sen kestävän pitkään? Pysähdy siis usein.

Siinäpä pitkän elämänmatkan salaisuus kaikessa vertauskuvallisessa yksinkertaisuudessaan. Pysähtymistä on monenlaista, aivan kuten konkreettisella matkalla voi olla monenlaisia taukoja. Ruokataukoja, vessataukoja, maisemanihailutaukoja, vierailuja nähtävyyskohteissa, ajatustenvaihtotaukoja, nukkumistaukoja, selänlepuutustaukoja… Onko olemassa vaara, että matkasta tulee liian pitkästyttävä, jos pysähtelee liikaa? Onko hauskempaa kiirehtiä määränpäähänsä? Mutta mitä järkeä on juosta onnensa ohi, jos matkasta haluaa yhtään nauttia? Eikö elämänmatkan tulisi olla vapaan mielen vaellusta, eikä ainaista työmatkaa tai länsimaisen kulttuurin tyylinen trendikäs turistimatka? Ks. edellä

Elämänmatkalla pysähtyminen olisi kuitenkin terveellistä (stressitilan katkaisemiseksi), terapeuttista (aikaa pohtia, mistä on tullut ja minne on menossa) ja joskus aivan väistämätöntäkin, etenkin jos törmää esteisiin (keho tai psyyke hajoaa liian ison kuormituksen edessä). Mutta kovin moni sanoo, ettei VOI pysähtyä, kun on liian KIIRE. Pelottaa, ettei ehdi kaikkea mitä haluaisi ehtiä, jos pysähtelee. On niin hoppu perille, mikä se ”perillä” sitten kenenkin mielestä onkaan; jokin ”sitku”-asia luultavasti. Kiireinen matkaaja tekee asiat ahneesti ja kärsimättömästi, eikä malta keskittyä nauttimaan mistään, eikä sitten paljon muistakaan, kun ei keskity. Aikaansaannoksetkin ovat sitten kuin juosten kustuja....

Pysähtyminen on vaikeaa, jos on juuttunut oravanpyöräänsä...

Jos matkaaja eksyy kierteiselle reitille tai jos purjehtija sattuu pyörteeseen, saattaa juuttua kiertämään samaa kehää yhä uudelleen ja uudelleen. Matka ei etene, mutta vauhtia riittää ja energiaa kuluu. Matkaaja kuluttaa itsensä loppuun pääsemättä oikeastaan minnekään merkitykselliseen paikkaan; oppimatta mitään, saavuttamatta mitään syvempää, koska ei jouda edes ajattelemaan mitään. Jos elämänmatkan määränpää on kuolla rauhassa, oravanpyörässä juoksemalla sellaiseen tavoitetilaan ei pääse. Rauhan löytää ehkä sitten kun on ollut pakko lopettaa juokseminen.

Oravanpyörään juuttuminen on niin tavallista, että on lähestulkoon normi olla kiireinen. Ja ilmeisesti joittenkin mielestä jatkuva juokseminen on jopa ihailtavaa, ainakin jos se tulkitaan merkiksi normaaliudesta tai jopa erityisestä pystyvyydestä. Itse ajattelen kuitenkin, etten sellaiseen härveliin halua juuttua, ja tiedän monia, jotka haluaisivat siitä irti. Jotkut ovat kuulemma päässeet oravanpyörästään ulos, mutta kivun kautta… Kaipa sitä saattaakin itsensä satuttaa, jos pyörä töksähtää yks kaks jumiin, ja itse kierii ja lentää ulos häkkyrästä. Eikä sen jälkeen halua välttämättä mennä takaisin juoksemaan. Mutta jotkut eivät opi ensimmäisestäkään rysäyksestä, vaan menevät jalkapuolenakin takaisin, lentääkseen kompuroidessaan taas ulos niin että luut rutisevat.

Monikaan ihminen ei oikeasti pysty pysäyttämään oravanpyöräänsä niin että voisi astua siitä rauhallisesti ulos. Monet asiat pitävät pyörän vauhdissa; toisin sanoen, juoksemme koko ajan niin monen asian perässä, että häkkyrä pyörii kauan vielä senkin jälkeen kun oikeastaan haluaisimme pysähtyä. Pitäisi hypätä ulos vauhdissa, ja siinä on riskinsä. Eikä juostessa ole mahdollista nähdä askelmiaan, joita tallaa… Mikä ihmeen yllyke saa ottamaan seuraavan juoksuaskeleen, ja taas toisen? Asia asian perään saa juoksemaan niin että askelmat vain vilisevät silmissä, ja näkymä sumenee. Ei saa enää selvää, mitä ne asiat oikein olivatkaan, joitten takia alkoi alun pitäen talloa eteenpäin, ja lopulta juosta…

Ihminen yleensä juoksee jonkun perässä tai jotain pakoon. Monet asiat aiheuttavat niin paljon mielihaluja, että kuka tahansa juoksee silloin tällöin niitä tavoitellakseen, ja joskus sellainen juoksu saattaa olla jopa innostavaa. Mutta pahimman ja haitallisemman juoksutarpeen aiheuttaa yleensä pelko. Yritetään välttää jotakin ei-toivottua ja ahdistavaa (usein pelkästään ahdistuksen tunnettakin). Oravanpyörässä juokseminen pelko kintereillä on äärimmäisen stressaavaa ja pitkällä tähtäimellä tappaa ennenaikaisesti…

Mutta alkuun palatakseni, olisiko jo aika ja aikaa pysähtyä hetkeksi tarkastelemaan asioita, joitten perässä tai joita pakoon juoksee siinä kirotussa oravanpyörässään, pääsemättä koskaan oikeasti eteenpäin?

Sinun ei tarvitse vielä pysäyttää pyörää eikä romuttaa tämänhetkistä arkeasi. Jatka vain tallaamista, mutta hidasta hieman. Kun pyöriminen hidastuu, alat nähdä askelmiin kirjoittamasi asiat. Pakko. Kunnianhimo. Menestys. Ihailu. Velat. Lapset. Huono itsetunto. Halu olla tärkeä. Köyhyys pelottaa. En halua olla luuseri. En saa tuottaa pettymystä. Minuun luotetaan. Kukaan muu ei osaa tehdä tätä… Haluan tehdä itse. En ole laiska…

Jos konkreettisesti pystyt pysähtymään edes hetkeksi, tänään, tai lähipäivinä, tee tämä harjoitus. Piirrä oravanpyörä ja sen askelmat. Piirrä tai kuvittele näkeväsi itsesi oravanpyörän keskelle väsyneenä ja tyhjyyteen tuijottavana, mutta jalat liikkeessä. Ota etäisyyttä mielikuvaan. Olet nyt oravanpyörässä juoksevan itsesi ulkopuolella, turvallisen kaukana moisesta häkkyrästä, ja voit ulkopuolisen silmin nähdä, mitä tilanne sinulle tekee. Voit myös selkeästi nähdä ne asiat, jotka sinua juoksuttavat. Mitä tavoittelet, mitä juokset pakoon?

Kirjaa asiat ylös oravanpyörän askelmiin. Ja sitten mieti, haluatko yhä juosta niitten asioitten perässä tai niitä pakoon? Tavoitatko oikeasti tärkeitä asioita oravanpyörässä juoksemalla? Pääsetkö oikeasti pakoon mitään, jos juokset häkkyrän sisällä? Menettäisitkö jotakin oikeasti tärkeää, jos astuisit ulos oravanpyörästäsi, vai ovatko elämän tärkeimmät asiat itse asiassa sen ulkopuolella? Eikö turvan löytäminen olekin helpompaa, jos pääset ulos häkkyrästä, kulkemaan jonnekin muualle, jatkamaan matkaasi, ja pysähtymään aina silloin kun on sen aika?

Kun olet nyt ollut ajatuksissasi oravanpyöräsi ulkopuolella, haluatko enää mennä takaisin? Jos menet, voisitko jatkaa kävellen ja miettiä samalla, mitä oikeasti haluat? Pyörä kyllä pysähtyy, kun lakkaat juoksemasta. Pari jälkikierrosta saattaa heittää sinut takalistollesi, mutta sitten voit nousta jaloillesi, pudistaa menneet ravat vaatteistasi ja jatkaa omille poluillesi. Ja, pysähtyä niin usein kuin haluat, niin matka jatkuu pidempään!

Sain idean tähän harjoitukseen pari päivää sitten. Ohessa on kuvatiedosto, jonka voit tulostaa ja hyödyntää tehdäksesi harjoituksen kirjallisena. Antoisaa pohdintaa!

Trendikäs elämä - ja mihin hintaan!

(Tämä on ironista ilkeilyä Ohdakemaan Narrin tyyliin (tosin nykyaikaistettuna). Anteeksi jo etukäteen, jos yksikin tölväisy osuu. Kokeilen vain varovasti, oletteko elossa! Älköön siis kukaan ottako tätä liian vakavasti, mutta kyllin vakavasti kuitenkin. Juttu ei ole looginen, joten järkeilystä ei ole lukijalle apua. Kaikkien kuuluu joka tapauksessa naureskella niin kuin kukaan ei älyäisi, että heille irvaillaan, tai ikään kuin ei muka tunnistaisi itseään irvailun kohteeksi. Mutta jos ei nauratakaan, niin ei joko älyä mitään, koska juttu on liian sekava, tai sitten älyää idean ja on tästä kaikesta myötätuntoisen surullinen. Se on itse asiassa ihan adekvaatti tunnereaktio tähän kaikkeen.)

SUPERTARJOUS! ÄLÄ OHITA TÄTÄ! MEILLE KAUPPIAILLE TULEE PAHA MIELI JOS ET OSTA TUOTETTAMME!

OSTA HYVÄ JA TRENDIKÄS ELÄMÄ, NYT ALENNUSHINTAAN!

Länsimaisen kulttuurin tyylinen elämänmatka on trendikäs turistimatka! Et ikinä löydä parempaakaan matkaa (koska silmilläsi on suomut... Mutta älä välitä, niin on muillakin...)!!!

LÄHDE SIIS MUKAAN IHANALLE JA JÄNNITTÄVÄLLE TURISTIMATKALLE SAMANHENKISTEN SUOMUSILMIEN KANSSA!

TILAA LIPUT NETISTÄ pirteitten pällinaamojen ja ideaalimaisemakuvien kera, hyppää vain bussiin, hilaa ahterisi lentokoneeseen ja lennä minne mieli tekee (eli sinne minne kaikki muutkin trendikkäät ihmiset menee tänä vuonna). NAUTI KAIKESTA mistä sinun väitetään saavan iloa, koska se imelähymyinen pälliskö nettisivulla antoi ymmärtää, että sinulla olisi HAUSKAA, kun teet niin kuin minä olevinaan tässä mainoksessa teen…

Ai, etkö osaakaan käyttää NETTIÄ? Voi voi, kun länsimaisen elämäntyylin mukainen elämänmatka edellyttää, että osaat… Ethän VOI elää elämääsi ilman nettiä. Et saa pakollisia asioita hoidetuksi ilman sitä. Etkä voi nauttia elämästäsi ilman nettiä, ja tietenkin elämästäsi pitää kertoa kaikille muillekin, miten KIVAA se on! Mitä TOSI HIENOA teit tänään ja missä kaupoissa kävit ja minne aiot lähteä lomalla… Mutta voi, jos sinulla ei ole SOMESSA sataa seuraajaa, niin kukaanhan ei tiedä menestyksestäsi mitään! Kaikki ponnistelusi ihailtavan elämän saavuttamiseksi menevät HUKKAAN, jos muut eivät tiedä, että olet SUORITTANUT OIKEANLAISTA ELÄMÄÄ… Ja sinähän olet ihan yksin ilman niitä HYMIÖITÄ JA PEUKKUJA! Voi RAUKKAA! Mitä ihmettä laitat suuhusi, jos et saa yhtään PEUKKUA? No, syö herkkuja. Meillä on tarjolla niitäkin. Tai popsi piristyslääkkeitä. Mutta miten osaat kertoa ihailtavan laajaskaalaisista tunteistasi ilman EMOJEJA? APUA, en löydä hymiötä surullisen ja ironisen hymyn yhdistelmälle…

No, jos joku SÄÄLITTÄVÄ LUUSERI (kuten vanhus tai alle yksivuotias) ei osaa käyttää nettiä tai edes niitä laitteita, joista se saattaisi löytyä, onneksi on TELEVISIO… Näkeehän siitäkin mallia, miten elellä! Elämänmatkasihan on KUOLETTAVAN TYLSÄ, jos et osaa ottaa mallia kaikesta ylitsepursuilevasta onnesta ja hekumasta ja mahdollisuuksista ja menestyksestä, mitä SINULLE ON TARJOLLA! KAIKKIHAN ON MAHDOLLISTA, JA OLET LUUSERI, JOS ET EDES KOKEILE KAIKKEA!

SIIS, TEE VAIN KAIKKEA, KAIKKEA JA KAIKKEA! SITTEN OLET ELÄMÄN SUPERSANKARI! (Eikä kukaan huomaa sinua luuseriksi, kun vain esität tarpeeksi uskottavasti, ettet ole sellainen sen enempää kuin muutkaan niistä, jotka teeskentelevät, etteivät ole!)

EIKÖ OLEKIN IHANAA, KUN KAIKKI MISTÄ OLET UNELMOINUT, ONKIN SINULLE MAHDOLLISTA? SINÄ, SINÄ, SINÄ, JA MINÄ, MINÄ, MINÄ… JOMPIKUMPI MEISTÄ ONNISTUU AINA! Etenkin kun meitä niin kivasti sinutellaan ja puhutellaan ja katsotaan silmiin niin kuin oikeasti muka välitettäisiin…

”TOTEUTA UNELMASI - SE ON MAHDOLLISTA SINULLEKIN!” sanoo yksi meikattu pällinaama mietiskelyasennossa, merkkikalsareissa, ja on niin SAIRAAN VAKUUTTAVA!!! Se haluaa pyörittää nettikauppaa palmun alla olkihatussa, siemailla pillistä jotain litkua ja samalla ruskettaa ihoaan, jotta kelpaisi yhtä pinnalliselle toiselle ruskettuneelle paremmin kuin kalpeana. Ainakin kunnes kurtistuu. PIDÄ SIIS HUOLI ETTET KURTISTU, KOSKA SINUNHAN PITÄÄ TIETYSTI KELVATA JOLLEKULLE. Et selviä tältä matkalta ilman kumppania, joka on HULLUNA SINUUN. Ei sen tarvitse olla koko ajan sama, mutta joku pitää olla, muutenhan kaikki luulevat, ettet kelpaa kenellekään! Tällä matkalla nimittäin pitää olla sukupuolisesti viehättävä, tai olet NO-BODY! Kaikkien suosittujen ja merkityksellisten ihmistenhän pitää olla sukupuolisesti aktiivisia! Niinhän nekin ovat, jotka pääsevät poseeraamaan kivojen ja tärkeistä elämän asioista kertovien lehtien kansiin! Jopa vain pelkästään sukupuolielämässä kunnostautumalla pääsee lehden kanteen. Eikö olekin IHKUA, kun kaikki näkee, miten VETÄVÄ ja TÄRKEÄ ihminen olen!

JA KUKA HULLU MUKA HALUAISI MATKUSTAA YKSIN tai kieltäytyisi tutustumasta matkaseuralaisiinsa? (Jos olet yksin, sinussa on jokin VIKA, etkä pysty salaamaan sitä…)

JOTEN;
sinulla täytyy olla matkakavereita,
sinun täytyy pukeutua oikealla tavalla,
sinun täytyy olla valmis ystävystymään ja kaveeraamaan ja olemaan kaikille kiva,
mutta kuitenkin pätevä tai jollain tavalla menestynyt, ja rohkea,
ja tietysti trendikkään ja vetävän näköinen,
äläkä vain unohda raahata mukana kaikkia laadukkaita ja ylihinnoiteltuja merkkitavaroitasi, koska millä muulla tavoin saat kanssamatkustajien kanssa aikaan merkki-tyksellistä keskustelua tai kilpailun tuomia värisyttäviä jännitteitä...

Äläkä missään tapauksessa ainakaan jurota yksin jossain erilläsi muista! SE ON PAHEKSUTTAVAA, JA SINUA LUULLAAN TERRORISTIKSI! Sellaisiahan ne ”YKSINÄISET SUDET” ovat…

Ole siis mieluummin narsistinen diiva tai pullisteva macho, kunhan et vain poikkea joukosta tai ole tylsä, äläkä varsinkaan kritisoi mitään…

TÄLLÄ SUPERIHANALLA TURISTIMATKALLA on luvassa haasteita ja jännitystä, mutta älä silti epäile, etteikö tämä olisi juuri se matka, jolle haluat lähteä…

OSTA KAIKKI TÄMÄ SIIS NYT! Se on AINA ALENNUKSESSA! VARAA PAIKKASI MAXIJUMBOJETISSÄ MATKALLA SUOMUSILMÄISTEN ÄÄLIÖITTEN PARATIISIIN!

Eikä se maksa kuin itsemääräämisoikeutesi, harkintakykysi, omanarvontunteesi, ja… no, TODELLISEN SISIMPÄSI…

Siis, IHAN VAIN JA PELKÄSTÄÄN SIELUSI! Eihän se ole liian kallis hinta, eihän? Mihin sinä sitä sielukkuutta edes tarvitsisit, kun ei sillä ole kuitenkaan mitään väliä tässä maailmassa? ANTAA PALAA VAIN, siis siellä kuumassa paikassa… Kaasu vain pohjaan ja päästöt kattoon! ”Syödään ja juodaan, huomenna kuollaan…” Eli ollaan oikeastaan aika pian perillä (siis jossain muualla kuin siellä, mistä halusit pois, kun sinua vähän ahdisti, etkä tiennyt minne mennä)!”

Paha vain, ettei tällä matkalla ollut oikeaa määränpäätä. Ei nimittäin ole olemassa pelkästään SUOMUSILMÄISTEN ääliöitten paratiisia. Meille kaikille ääliöille sen sijaan on sellainen, mutta maxijumbojetti ei löytänyt sinne. JOTEN, TURISTIMATKA VAIN PÄÄTTYI. Lenneltiin kai liian kauan, kerosiini loppui ja kone tipahti jonnekin. Tervetuloa etsimään mustaa laatikkoa! Sieluni ei kuitenkaan ole enää täällä, jos sitä kaipaat.