Miten Itsetunnon käden ® teemat näkyvät Ohdakemaa- sarjan sisällöllisessä viestissä?
Olen jo vuoden päivät työstänyt samanaikaisesti niin Itsetunnon käsi ®- menetelmää kuin Ohdakemaa- fantasiakirjasarjan osia julkaisukuntoon. Tällainen luova prosessointi voisi olla haastavaa, jos näitten kahden tuotoksen sisällölliset teemat olisivat keskenään ristiriitaisia. En kuitenkaan ole itse epäillyt hetkeäkään, etteikö kumpikin tuotos viestisi samaa kantavaa teemaa: oikeutta olla olemassa, sellaisena kuin on. En ole miettinyt asiaa tietoisesti tai suunnitelmallisesti, mutta olen toiminut ikään kuin tiedostaen, etten viesti keskenään ristiriitaista, vaan hyvinkin yhdenmukaista sanomaa.Kirjoitusteni sisällöllinen yhdenmukaisuus ei sinänsä liene yllättävää, koska niin Itsetunnon käteen ® kuin kirjoittamiini romaaneihin on ”tulostunut” päähäni vuosien mittaan kertyneen teoreettisen ja kokemusperäisen tiedon yhdistymisprosessin tuotteita. Aloitin tosin Ohdakemaan tarinoitten kirjoittamisen jo ennen kuin valmistuin psykologiksi, isäni ennenaikaisen kuoleman jälkeen, joten siinä vaiheessa käytännön kokemukseni psykologin työstä rajoittuivat 5 kuukauden harjoittelujaksoon. Mutta olin tietysti jo opiskellut useamman vuoden psykologiaa, sosiologiaa ja kulttuuriantropologiaa, ja lueskellut omaksi huvikseni mm. psykologista ja henkiseen kehitykseen liittyvää kirjallisuutta jo ennen yliopistoa. Olin myös pyrkinyt kehittämään itseäni henkisesti, tai ylipäätään edes ymmärtämään itseäni, koska se oli suurin syy siihen, miksi alkujaan halusin opiskelemaan psykologiaa. Motiivi voi kuulostaa itsekkäältä, mutta toisaalta, voiko ihminen todella ymmärtää toisiakaan ihmisiä (teoreettisesti ja empaattisesti), ellei ymmärrä edes oman päänsä venkoilua?
Nyttemmin, kun olen toiminut jo vuosia mielenterveystyössä ja perehtynyt myös neuropoikkeavuuteen (myös omalla kohdallani), tieto ja käytännön ymmärrys ihmisen henkisestä hyvinvoinnista on onneksi lisääntynyt siitä, millä tasolla se oli ennen ”oikeaa” työtä ihmisten parissa. Kuitenkin, peruslähtökohta ihmisten kohtaamiseen on ollut samanlainen jo lukioiässä: yritä kohdella toista ihmistä niin kuin toivoisit hänen kohtelevan sinua. Ja toinen kantava asia, josta luin jo ennen yliopistoa Viktor Franklin kirjoista: jos ihminen ymmärtää elämänsä tarkoituksen, hän selviää todennäköisemmin äärimmäisenkin haastavista olosuhteista. Henkisen ajatteluni pohja on kehittynyt ehkä jo lapsuusvuosina, kun katselin ihmeissäni tähtitaivasta ja tunsin itseni niin mitättömäksi, ja silti olemassa olevaksi, ja kokemus loputtomiin jatkuvasta avaruudesta ahdisti minua painajaisiin saakka. Tiedostin, ettei maailma ole vain tämä pallo, jonka elinkelpoisuuden ihmiskunta meinaa parhaillaan tuhota. Aavistin myös, ettei maailma ole vain ”näkyvä” maailma. On olemassa asioita, jotka eivät näy (kuten radioaallot), ja moni ”näkyvä” asia onkin oikeastaan vain aistimus aivoissa…
Maailma on todellisuudessa monimutkaisempi ja moniulotteisempi kuin jonkin yksittäisen kulttuurin välittämä käsitys siitä, millainen ”maailma” on. Elämä on mysteeri, jota ihmisen ymmärrys ei tavoita. Suuri osa ihmisistä elää supistuneessa todellisuudessa, koska havaitsee maailmasta vain sen, minkä kulttuurin luomat ”silmälasit” päästävät läpi. Oletukset maailman luonteesta ohjaavat havaintojamme, emmekä oikeastaan näe sitä mitä on olemassa silmiemme edessä, vaan oman tulkintamme siitä. Olemme sokeita ja kuuroja, ja se rajoittaa niin ajatteluamme kuin tunnekokemustamme elämän ihmeellisyydestä. Meidän ”karttamme” maailmasta ei ole maailman ”maasto”. Mutta nyt harhaudun aiheesta…
Kun puolisoni kysyi minulta eilen, miten Itsetunnon käden ® sisältö näkyy Ohdakemaan henkilöhahmoissa tai heidän tarinoissaan, aloin miettiä asiaa tietoisemmin, ja löysin lähes välittömästi ainakin yhden selkeän yhteyden. Ohdakemaa- sarjan aloitusosan esittelytekstissä, jonka laadin marraskuussa 2017, on jo havaittavissa ensimmäinen todiste siitä, että käsittelen tarinoissa samoja teemoja, jotka päätyivät vajaa vuosi myöhemmin Itsetunnon käteen ®:
”Sadunomainen keskiaika antaa puitteet monipolviselle tarinalle, jonka tapahtumat ovat sekä ulkoisia että sisäisiä, ja jonka herättämät kysymykset ovat ajattomia. Kuka on vihollinen, kuka ystävä? Voittaako epätoivo vai luottamus siihen, että olemassaolomme on ihme ja sillä on tarkoitus?”
Tuo virke, ”Olemassaoloni on ihme ja sillä on tarkoitus”, päätyi sellaisenaan Itsetunnon käden ® kämmeneen, vaikken edes muistanut kirjoittaneeni sitä Ohdakemaa- kirjasarjan esittelyyn. Lause viittaa kirjasarjan yhteydessä siihen, että Ohdakemaan maailmassa maailma ajatellaan luoduksi, eli sillä on Luoja, eikä se ole syntynyt vain sattumalta. Tämä Luoja on tarkoittanut jokaisen olemassa olevan olennon syntyvän, joten, kukaan ei ole merkityksetön. Ei sekään, joka toimii välillä epärakentavasti toisia kohtaan.
Tässäkin todellisuudessa, jossa elämme, on monia ihmeteltäviä asioita, kuten maailmankaikkeuden synty, näkyvän syntyminen näkymättömästä. Arkisen (ja ateistisen) kulttuurin sisällä saattaa unohtaa, miten outoa on, että on ylipäätään olemassa maailma ja elämä. Mutta sehän on oikeasti aivan outoa! Miksi maailma on olemassa? En usko että ateisti tieteilijäkään pystyy vastaamaan siihen kysymykseen, ja jonkun besserwisserin oma ”maailma” voi romahtaa, kun hän huomaa, ettei voi tietää aivan kaikkea.
Se, että elämää kunnioittaa ja arvostaa ihmeenä, luo vakaan pohjan myös itsearvostukselle. Ja se, että uskoo, että jokaisella olemassa olevalla olennolla on jokin tarkoitus, antaa sen kokemuksen, johon Viktor Frankl viittaa. Eikä sellainen uskomus voi olla terapeuttisesti merkityksetön! Minä uskon, että se on päinvastoin terapeuttisesti elintärkeä. Väitän, että ilman kokemusta merkityksestä ja tarkoituksesta kaikki terapeuttiset interventiot ovat tehottomia. Eivät ne kanna pitkälle! Ne eivät vie ihmistä merkityksettömyyden kuilun yli, eteenpäin elämässään, tai edes pinnallisemmissa tavoitteissaan.
Ohdakemaa- blogissani kuvailen kirjasarjaani mm. seuraavilla lauseilla:
"Ohdakemaa- fantasiakirjasarja on uudenlainen ja samalla ajaton tarina hyvän ja pahan taistelusta ihmisen mielen sisällä, sekä ystävyydestä ja rakkaudesta sen monissa muodoissa.
Ohdakemaa-sarja on lukijan ajattelua kehittävää, henkisesti rikastuttavaa, fantasiakeskiaikaan sijoittuvaa psykologista kertomakirjallisuutta, joka sopii erityisen hyvin itsensä hieman erilaiseksi kokeville ihmisille.
Ohdakemaan tarinat ovat sadunomaisia, mutta toisaalta ihmismielen kuvauksen suhteen hyvinkin realistisia.
Ohdakemaan tarinoitten ytimessä on ihmismieli ja sen ainutlaatuinen kyky harhailla, erehtyä ja luoda oma todellisuutensa. Ja kuitenkin on olemassa totuus, jota ihmismieli ei voi koskaan täydellisesti käsittää.
Kertojat kohtaavat kukin omalla ajallaan ja erilaisten polkujen kautta sen totuuden, ettei rakkauden vastakohta ole viha, vaan välinpitämättömyys; sellainen turtumus, joka tekee meistä myötätunnottomia olentoja. Joten, jos pahuus on rakkaudettomuutta, kuka on pahin vihollisesi?”
Kuka on yleensä ihmisen pahin vihollinen? Minä ajattelen, että se on ihminen itse, tai tarkemmin sanoen, ne ”sisäiset hirviömme”, jotka saavat meissä aikaan vihamielisyyttä, katkeruutta, riitaa, tuomitsemista, arvostelua, halveksuntaa ja muita epärakentavia tunteita ja asenteita niin suhteessa toisiin ihmisiin kuin ihmiseen itseensä. Se, miten kohtelee itseä, heijastuu usein siihen, miten kohtelee toisia. Jos on itseä kohtaan vihamielinen, ei pysty aidosti olemaan ystävällinen myöskään toisille. Jossain vaiheessa viha itseä kohtaan ja toisille osoitettu (usein miellyttämishaluinen tai pelokas) ystävällisyys näyttäytyvät liian kipeänä sisäisenä ristiriitana. Jos oma tarve saada hyväksyntää ja ystävällisyyttä jää täyttymättä, eikä itsekään sitä pysty täyttämään, loppuu myös ystävällisyys toisia kohtaan. Siksi on hyvin tärkeää pyrkiä muuttamaan toiminta itseä kohtaan ystävälliseksi, vaikka tuntuisi miltä! Voi nähdä itsensä pienenä lapsena, joka tarvitsee hoivaa, ja tällainen mielikuva herättää luonnostaan myötätuntoa. Sama toimii myös suhteessa toisiin ihmisiin. (Pikkusormi:”Huolehdin sisäisestä lapsestani.”)
Kun toimii itseä kohtaan ystävällisemmin, myös tunteet alkavat muuttua rakastavammiksi ja lempeämmäksi. Tämä on myös itsemyötätunnon harjoittamista, kuten "sisäisen lapsen" hoivaaminenkin. Itsetunnon kädessä ® ystävällisyydestä itseä kohtaan muistuttaa nimetön: ”Olen uskollinen ystävä itselleni.” Uskollisuus näkyy siinä, ettei hylkää itseään, vaikka tapahtuisi mitä; vaikka sössisi miten pahasti tahansa, ystävän hyväntahtoisuus ei katoa!
Ystävyys on keskeinen teema Ohdakemaan tarinoissa, ja kuvautuu myös kestävänä pohjana parisuhteille. Hyvin monet Ohdakemaan henkilöistä suhtautuvat itseensä alussa hyvin ankarasti ja arvostelevasti. Vasta henkisen kasvun myötä suhtautuminen muuttuu myötätuntoisemmaksi. Ystävät ja henkinen neuvonantaja (kuten Jooel Vaeltaja) auttavat esimerkiksi prinsessa Jelisepaa ymmärtämään syvemmin ystävällisyyden arvon ja myös sen, miten itseä tulisi kohdella. Vihollisestakin voi tulla ystävä, kun tätä kohtelee rakastavasti. Sama pätee suhteessa sisäiseen viholliseen, eli omaan itseen, ja niihin ilkeisiin ”pikku-ukkoihin” pään sisällä.
Ohdakemaa- blogissa kerron myös kirjasarjan teemoista sekä tavoitteistani kirjailijana. (Näistä laajemmin tekstissä: Millaista ravintoa tarjoat mielellesi, kun luet Ohdakemaan tarinoita?) Kirjoitan paljon rakkaudesta sen monissa eri muodoissa. Toisaalta käsittelen sitäkin, mikä on tervettä kiintymystä, mikä taas riippuvuutta. Pohdin myös sitä, voiko ihminen olla henkisesti vapaa, vaikka olisi ulkoisesti kahleissa; ja toisaalta, sisäisesti mielensä vanki, vaikka olisi ulkoisesti vapaa? Tarinoitten henkilöt kokevat niin toivon kuin epätoivonkin hetkiä. Epätoivon hetkissä ratkaisuksi voi nousta jokin oivallus tai jonkun ystävällisen ihmisen tuki, joka välittää samaa viestiä kuin Itsetunnon käsi ®: he ovat arvokkaita olentoja, joitten olemassaololla on jokin tarkoitus. Vaikkei tarkoitustaan vielä tietäisi, voi uskoa, että se on olemassa, ja siksi on elettävä, vaikka elämä tuntuisi hetkittäin pelkältä kärsimykseltä. Elämä on lahja; se on ihme, jota ei kannata väheksyä.
Ohdakemaan tarinoitten henkilöt näkevät, mitä vallanhalu aiheuttaa ihmisille. Jos ihminen sisäistää ja uskoo Itsetunnon käden ® lauseet, hän ei tarvitse valtaa muuhun kuin oman mielensä ”hallitsemiseen”. Kunkin ihmisen sisäinen valta, eli itsehillintä tai tunnesäätely (tai millä nimellä sitä haluaakaan nimittää), on koko maailman rauhan rakenneosa. Ohdakemaan tarinat opettavat, ettei rakkauden vastakohta ole viha, vaan pelko. Väärä vallankäyttö juontuu usein pelosta. Ja pelkoa taas voi nousta vaikkapa vieraudentunteesta, tai siitä, että kokee toisten taholta epäystävällisyyttä tai uhkaavuutta, jolloin saattaa pyrkiä valtaan pelottelemalla itsekin toisia. Joku taas ei tyydy kohtuuteen, vaan ahnehtii, ja haluaa valtaa saadakseen kaiken mitä ahneuksissaan tahtoo. Oikeasti hän ei ”tarvitse”, hän vain ”haluaa”. Jos ihminen kokee olevansa rakastettu ja hyväksytty sellaisena kuin hän on, miksi hän haluaisi vielä jotakin lisää? Jos taas ei usko olevansa rakastettu ja hyväksytty, tai edes OK sellaisenaan, eikö ole tavallista pyrkiä hankkimaan statusta, meriittejä ja kaikenlaisia koristuksia, suorastaan ahnehtimaan niitä, tai sitten korvaamaan saamatta jäävä rakkaus huumaavalla vallantunteella?
Ohdakemaan tarinoissa yksi keskeinen teema on myös erilaisuus; se, että poikkeaa jollakin tavalla muista ihmisistä, eikä sovi itselle pedattuun muottiin tai odotettuun rooliin. Tämäkin liittyy Itsetunnon käden ® kohtiin ”Olen OK tällaisena kuin olen”, ”Minulla on oikeus olla oma itseni” ja ”Minun ei tarvitse miellyttää kaikkia”. Monien henkilöitten kautta lukija törmää myös sukupuolirooleihin ja erilaisiin sukupuolikäsityksiin kulttuureissa. Onhan tosiasia, että monet ihmiset poikkeavat jossain suhteessa kulttuurisista sukupuolinormeista, ehkä jo synnynnäisiltä ominaisuuksiltaan, käytökseltään, mieltymyksiltään ja sisäiseltä kokemukseltaan. Jotkut kärsivät sukupuoliroolien ahtaudesta tai paineista, tai eivät tunne olevansa sen kummemmin mitään sukupuolta. Tässä asiassa viestini on toivottavasti selkeä niin Ohdakemaa- sarjassa kuin Itsetunnon kädessä: ihmisellä on oikeus olla sellainen kuin hän on; sellainen, jollaiseksi hän on syntynyt, eli luotu.
Tämä pätee tietysti myös muihin enemmistöstä poikkeaviin. Ihminen saa olla omanlaisensa, kuten esimerkiksi introvertti, erityisherkkä ja neuropoikkeava, vaikka suurin osa väestöstä olisi erilaista ja kulttuuri painostaisi olemaan samanlainen kuin se suurin osa on. Poikkeavuus jossakin ominaisuudessa voi herättää epävarmuutta ja pelkoa, mutta, kuten sanottua Itsetunnon kädessäkin ®: ihmisellä on oikeus olla oma itsensä, hän on OK sellaisena kuin on, eikä hänen tarvitsekaan miellyttää kaikkia. Kaikilta voi kuitenkin odottaa käytöstä, joka ei vahingoita tai uhkaa toisten terveyttä tai henkeä. Se pätee niin enemmistöön kuin vähemmistöön. Kaikki ovat yhtä arvokkaita olentoja ja kaikkia tulee kohdella tasapuolisesti, mutta heikommassa asemassa olevat tarvitsevat hyväntahtoisuuttamme vielä enemmän muut.
Ohdakemaan tarinoita lukiessa saattaa tulla pohtineeksi omaakin elämäänsä, kuten sitä, mikä omassa ainutkertaisessa elämässä onkaan tärkeintä. Ohdakemaa- sarjan teemat voivat herättää myös kysymyksen, annatko sinäkin jalansijaa ahneudelle ja vallanhalulle, pelolle ja vihamielisyydelle omalla reviirilläsi (eli mielessäsi), vai suojeletko sitä, mikä on sinulle ”pyhää”, kuten, mielen ja hengen vapaus? Samalla tavoin Itsetunnon käsi ® voi herättää pohdintaa siitä, mitä itse oikeastaan pitää tärkeänä. Onko tärkeää olla niin kuin muut ja elää niin kuin muutkin? Onko tärkeää miellyttää muita, vaikka se tarkoittaisi, että hylkää itsensä? Vai onko kaikin tavoin parempi, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, karvoineen kaikkineen, ja kohtelee itseään siten kuin ansaitsee, sellaisena ihmeellisenä olentona kuin onkaan?
PS: Veisitkö tietoa eteenpäin?
Toivoisin potentiaalisten lukijoitten löytävän kirjojani ilman aggressiivista mediamainontaa. Haluaisin, että mahdollisimman moni saisi tietää Ohdakemaan olemassaolosta, ja että etenkin juuri ne ihmiset löytävät Ohdakemaahan, joille sen psykologiseen maailmaan uppoutuminen voisi olla mielekästä, terapeuttista tai rakentavaa; parhaimmillaan sitä kaikkea. Esimerkiksi erityisherkille, tunne-elämän haasteista kärsiville ja neurologisesti poikkeaville Ohdakemaan tarinoitten lukeminen voi tarjota vertaistukea, ja kaikille lukijoille se antaa mahdollisuuden syventää psykologista ymmärrystään ja lisätä sietokykyään ihmisten erilaisuutta kohtaan.
"Itsetunnon käsi harjoitusvihko" on nyt saatavilla, ks. BoD-verkkokaupasta:
Ystävyys on keskeinen teema Ohdakemaan tarinoissa, ja kuvautuu myös kestävänä pohjana parisuhteille. Hyvin monet Ohdakemaan henkilöistä suhtautuvat itseensä alussa hyvin ankarasti ja arvostelevasti. Vasta henkisen kasvun myötä suhtautuminen muuttuu myötätuntoisemmaksi. Ystävät ja henkinen neuvonantaja (kuten Jooel Vaeltaja) auttavat esimerkiksi prinsessa Jelisepaa ymmärtämään syvemmin ystävällisyyden arvon ja myös sen, miten itseä tulisi kohdella. Vihollisestakin voi tulla ystävä, kun tätä kohtelee rakastavasti. Sama pätee suhteessa sisäiseen viholliseen, eli omaan itseen, ja niihin ilkeisiin ”pikku-ukkoihin” pään sisällä.
Ohdakemaa- blogissa kerron myös kirjasarjan teemoista sekä tavoitteistani kirjailijana. (Näistä laajemmin tekstissä: Millaista ravintoa tarjoat mielellesi, kun luet Ohdakemaan tarinoita?) Kirjoitan paljon rakkaudesta sen monissa eri muodoissa. Toisaalta käsittelen sitäkin, mikä on tervettä kiintymystä, mikä taas riippuvuutta. Pohdin myös sitä, voiko ihminen olla henkisesti vapaa, vaikka olisi ulkoisesti kahleissa; ja toisaalta, sisäisesti mielensä vanki, vaikka olisi ulkoisesti vapaa? Tarinoitten henkilöt kokevat niin toivon kuin epätoivonkin hetkiä. Epätoivon hetkissä ratkaisuksi voi nousta jokin oivallus tai jonkun ystävällisen ihmisen tuki, joka välittää samaa viestiä kuin Itsetunnon käsi ®: he ovat arvokkaita olentoja, joitten olemassaololla on jokin tarkoitus. Vaikkei tarkoitustaan vielä tietäisi, voi uskoa, että se on olemassa, ja siksi on elettävä, vaikka elämä tuntuisi hetkittäin pelkältä kärsimykseltä. Elämä on lahja; se on ihme, jota ei kannata väheksyä.
Ohdakemaan tarinoitten henkilöt näkevät, mitä vallanhalu aiheuttaa ihmisille. Jos ihminen sisäistää ja uskoo Itsetunnon käden ® lauseet, hän ei tarvitse valtaa muuhun kuin oman mielensä ”hallitsemiseen”. Kunkin ihmisen sisäinen valta, eli itsehillintä tai tunnesäätely (tai millä nimellä sitä haluaakaan nimittää), on koko maailman rauhan rakenneosa. Ohdakemaan tarinat opettavat, ettei rakkauden vastakohta ole viha, vaan pelko. Väärä vallankäyttö juontuu usein pelosta. Ja pelkoa taas voi nousta vaikkapa vieraudentunteesta, tai siitä, että kokee toisten taholta epäystävällisyyttä tai uhkaavuutta, jolloin saattaa pyrkiä valtaan pelottelemalla itsekin toisia. Joku taas ei tyydy kohtuuteen, vaan ahnehtii, ja haluaa valtaa saadakseen kaiken mitä ahneuksissaan tahtoo. Oikeasti hän ei ”tarvitse”, hän vain ”haluaa”. Jos ihminen kokee olevansa rakastettu ja hyväksytty sellaisena kuin hän on, miksi hän haluaisi vielä jotakin lisää? Jos taas ei usko olevansa rakastettu ja hyväksytty, tai edes OK sellaisenaan, eikö ole tavallista pyrkiä hankkimaan statusta, meriittejä ja kaikenlaisia koristuksia, suorastaan ahnehtimaan niitä, tai sitten korvaamaan saamatta jäävä rakkaus huumaavalla vallantunteella?
Ohdakemaan tarinoissa yksi keskeinen teema on myös erilaisuus; se, että poikkeaa jollakin tavalla muista ihmisistä, eikä sovi itselle pedattuun muottiin tai odotettuun rooliin. Tämäkin liittyy Itsetunnon käden ® kohtiin ”Olen OK tällaisena kuin olen”, ”Minulla on oikeus olla oma itseni” ja ”Minun ei tarvitse miellyttää kaikkia”. Monien henkilöitten kautta lukija törmää myös sukupuolirooleihin ja erilaisiin sukupuolikäsityksiin kulttuureissa. Onhan tosiasia, että monet ihmiset poikkeavat jossain suhteessa kulttuurisista sukupuolinormeista, ehkä jo synnynnäisiltä ominaisuuksiltaan, käytökseltään, mieltymyksiltään ja sisäiseltä kokemukseltaan. Jotkut kärsivät sukupuoliroolien ahtaudesta tai paineista, tai eivät tunne olevansa sen kummemmin mitään sukupuolta. Tässä asiassa viestini on toivottavasti selkeä niin Ohdakemaa- sarjassa kuin Itsetunnon kädessä: ihmisellä on oikeus olla sellainen kuin hän on; sellainen, jollaiseksi hän on syntynyt, eli luotu.
Tämä pätee tietysti myös muihin enemmistöstä poikkeaviin. Ihminen saa olla omanlaisensa, kuten esimerkiksi introvertti, erityisherkkä ja neuropoikkeava, vaikka suurin osa väestöstä olisi erilaista ja kulttuuri painostaisi olemaan samanlainen kuin se suurin osa on. Poikkeavuus jossakin ominaisuudessa voi herättää epävarmuutta ja pelkoa, mutta, kuten sanottua Itsetunnon kädessäkin ®: ihmisellä on oikeus olla oma itsensä, hän on OK sellaisena kuin on, eikä hänen tarvitsekaan miellyttää kaikkia. Kaikilta voi kuitenkin odottaa käytöstä, joka ei vahingoita tai uhkaa toisten terveyttä tai henkeä. Se pätee niin enemmistöön kuin vähemmistöön. Kaikki ovat yhtä arvokkaita olentoja ja kaikkia tulee kohdella tasapuolisesti, mutta heikommassa asemassa olevat tarvitsevat hyväntahtoisuuttamme vielä enemmän muut.
Ohdakemaan tarinoita lukiessa saattaa tulla pohtineeksi omaakin elämäänsä, kuten sitä, mikä omassa ainutkertaisessa elämässä onkaan tärkeintä. Ohdakemaa- sarjan teemat voivat herättää myös kysymyksen, annatko sinäkin jalansijaa ahneudelle ja vallanhalulle, pelolle ja vihamielisyydelle omalla reviirilläsi (eli mielessäsi), vai suojeletko sitä, mikä on sinulle ”pyhää”, kuten, mielen ja hengen vapaus? Samalla tavoin Itsetunnon käsi ® voi herättää pohdintaa siitä, mitä itse oikeastaan pitää tärkeänä. Onko tärkeää olla niin kuin muut ja elää niin kuin muutkin? Onko tärkeää miellyttää muita, vaikka se tarkoittaisi, että hylkää itsensä? Vai onko kaikin tavoin parempi, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, karvoineen kaikkineen, ja kohtelee itseään siten kuin ansaitsee, sellaisena ihmeellisenä olentona kuin onkaan?
PS: Veisitkö tietoa eteenpäin?
Toivoisin potentiaalisten lukijoitten löytävän kirjojani ilman aggressiivista mediamainontaa. Haluaisin, että mahdollisimman moni saisi tietää Ohdakemaan olemassaolosta, ja että etenkin juuri ne ihmiset löytävät Ohdakemaahan, joille sen psykologiseen maailmaan uppoutuminen voisi olla mielekästä, terapeuttista tai rakentavaa; parhaimmillaan sitä kaikkea. Esimerkiksi erityisherkille, tunne-elämän haasteista kärsiville ja neurologisesti poikkeaville Ohdakemaan tarinoitten lukeminen voi tarjota vertaistukea, ja kaikille lukijoille se antaa mahdollisuuden syventää psykologista ymmärrystään ja lisätä sietokykyään ihmisten erilaisuutta kohtaan.
"Itsetunnon käsi harjoitusvihko" on nyt saatavilla, ks. BoD-verkkokaupasta:
