Pelastettuja sanoja

Onnistuimme kaivelemaan 2015 kesällä jumiutuneen läppärini uumenista kovalevyn ja pelastamaan sieltä joitakin kiinnostavia ja tunnearvoisia tiedostoja; kuten kuvia jo edesmenneistä eläinystävistä ja leikkimaailmoista. Silmiini sattui myös yksi word-tiedosto otsikolla "Runo", ja siinä oli tämä joskus vuoden 2013 aikana kirjoittamani teksti, jonka oma pääni oli kyllä jo unohtanut, mutta kovalevy säilönyt:

”Harhamatka”

Globaalin harhan maailmassa
silmiä sahaavassa lepopaikassa
teollista mahantäytettä ja keinovaloa;
hintana vain murto-osa sielusta,
jossa krooninen aliravitsemustila.

Onko pakko jatkaa?

En jaksa enää näitä
pakkopiristäviä taukoja
jakomielisellä matkalla
olevinaan jonnekin,
mistä maailma pakottaa etsimään onnea.

Se mainostaa lumetta,
piilottaa mielenrauhan
silkkaa ilkeyttään,
ei anna hengähtää;
piiskaa ja juoksuttaa,
ja kerää rahat eksyneen taskusta.

Onko tämä pää enää minun?

Aistit turtana
maailmaan voi kadottaa itsensä.

Viereisessä pöydässä lapsi sanoo ENKÄ!
Ei syö sitä mitä tarjotaan.
En minäkään halua enää
tätä luonnotonta tahnaa.

Haluan elämän.

Jos pysyn paikallani,
suljen silmäni maailman loisteputkilta,
vajoan nälkäisen sydämeni tyhjiöön.

Harha katoaa.

Tiedän missä olen;
perillä itseni kanssa.

(H.K 2013 / T. H. Hukka)

Rauhoittukaa, hyvät ihmiset!

Eilisiltainen ilmaisullinen tunnelmakuva.

Minulla ei oikeastaan edes huvittaisi kirjoittaa mitään, koska saatan herkästi ajautua kirjoittamaan muutakin kuin ”rauhoittavia” kommentteja. Se tarttuu niin kovin herkästi; vouhotus, ahdistus, kauhistus, suuttumus…

Olen ollut tällä(-kin) viikolla jokseenkin ärtynyt, turhautunut, tuskastunut, ja ajatukseni ovat ajoittain lipsahtaneet liiaksi siihen suuntaan, jonka syvimmässä päässä on epätoivo tämän ihmisten maailman ”sairaudesta”. Liikaa ahdistavia uutisia, liikaa ahdistavaa puhetta, liian vähän rauhoittavaa ja palauttavaa olemista tai tekemistä…

Kunpa jaksaisin uskoa, ettei mikään ole niin rikki, ettei se olisi enää korjattavissa, tai ettei mikään ole niin ”sairasta”, etteikö se olisi parannettavissa! Kunpa muistaisin, että pohjimmiltaan kyse on pahasta unesta, josta ihminen voisi kyllä herätä. Jokainen ihminen voisi herätä tästä painajaisesta ja nähdä, ettei oikeasti tarvitse riehua kauhuissaan, ja alkaa sitten siivota ja korjata sitä, mitä on harhaunessaan tullut rikkoneeksi ja sotkeneeksi. Ihmiskunnan tulisi herätä, avata silmänsä ja tiedostaa, mitä on tullut tehneeksi unissaan…

Me teemme tuhoavia asioita ollessamme painajaismaisen harhanunen vallassa. Tai, me emme tee asioille mitään, koska olemme paenneet painajaistamme omiin turvallisiin kupliimme, sulkeneet tarkoituksella silmämme, ettei meidän tarvitsisi vajota epätoivoon ja lamaannukseen. Me joko pakenemme, lamaannumme tai olemme jatkuvassa taisteluvalmiudessa.

Kollektiivisen, globaalin uhantunteen lietsominen katastrofiuutisoinnilla ja ”sotavouhotuksella” vain vahvistaa tätä harhaa, ja lisää pakenemista, lamaantumista, taistelemista milloin mitäkin uhkaa vastaan.

Emme muka pysty elämään rauhassa keskenämme. Ne ”toiset” ovat aina se uhka, jota vastaan minun ja meidän pitää varautua, varustautua, aseistautua…

Meistä tulee myös uhka; meistä tulee vainoharhaisia sotahulluja, jotka aseistautuvat ”kaiken varalta”, ja kas kummaa, turvautuvat väkivaltaan, kun vähänkin säikähtävät…

Jatkuva ylivireys tuottaa tällaista ylivalppautta, ylitulkintoja, ylireagointeja.

Emmekö osaa kääntää tätä ”ylivireyttämme” rakentavaksi toiminnaksi, aktivismiksi hyvien asioitten puolesta, rauhan rakentamiseksi?

Rauhoittukaa siis, hyvä ihmiset! Tie rauhaan vie rauhoittumisen kautta. Ja turha on yrittää ketään muita – edes omia lapsiaan – saada rauhoittumaan, ellei siihen itsekään kykene. Aikuiset ovat vastuussa lapsista; myös niistä, jotka eivät usko saavansa rauhaa ilman väkivaltaa.

Apua ja neuvoja rauhoittumiseen on kyllä saatavilla, ilmaiseksikin, jos vain tahtoo sitä etsiä.

Ja nyt yritän itsekin rauhoittua.

”Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.” (Matt. 5:9)

JK: Ettei tulisi väärinymmärrystä, "Warginmaan Hiljainen Sota" on pasifistinen tarina.