 |
| Kuvatkoon tämä vaikkapa viattomuutta, joka alkaa olla kadoksissa yhä nuoremmilta... |
Yhä pienempiä lapsiakin uhkaava yliseksualisoitunut kulttuuri suututtaa ja yököttää, joten on suoranainen tarve saada tämä asia ulostettua... Katsoin joku aika sitten suorastaan oksettavan herättelevää tiededokumenttia, jonka aiheena oli lapsi yliseksuaalisessa kulttuurissa. Kuvasisällön oli varmaan tarkoituskin herättää järjellisessä katsojassa inhotusta, mutta entä jos sen katsoi pedofiili ja seksiriippuvainen yksilö? Vaikutus on saattanut olla stimuloiva ja aikaansaada tarpeen etsiä lisää vastaavanlaista materiaalia. Ehkä pienempikin määrä kuvamateriaalia olisi riittänyt ilmaisemaan, mistä ilmiössä on kyse. Katsoin ehkä 15 minuuttia, ja jo senkin jälkeen kuvotti. Taaperoikäisten vähäpukeinen, viettelevä tanssiesitys oli ihan liikaa. Tuntuu kuin suurin osa ihmisten luomaa maailmaa olisi pakanallisten orgioitten vallassa, ja lapset vedetään yhä nuorempina orgioihin mukaan. Joku sanoi, että valtaosa internetin mediatarjonnasta on pornoa. Ja miksiköhän? Jos viinaa on tarjolla enemmän kuin vettä, aika moni sitä alkaa jossain vaiheessa juoda, etenkin kun vesilähteet ovat piilossa viinasammioiden takana. Ja sen jälkeen se viina meneekin syystä tai toisesta hyvin kaupaksi.
Yliseksualisoitunut kulttuuri on vääristynyt ja vaarallinen ilmiö. Poikia aivopestään tietynlaisten tuotteiden ja viihteen kuluttajiksi, osin tietysti myös objekteiksi. Tyttöjä aivopestään enemmän tuotteiksi, vähemmän kuluttajiksi. Enimmäkseen paine mukautua ”miehen mieliksi” kohdistuu tyttöihin, koska se on se perinteikäs asetelma, jota epätasa-arvo ylläpitää. Ja miehillä on enemmän ostovoimaa, joten markkinoiden on järkevämpi kohdistaa mainontaa enemmän heihin. Mutta yhä nuorempia lapsia seksuaalisesti vihjailevassa valossa esittelevä media palvelee tahallaan tai tahattomasti myös pedofiileja.
No, kun kerta ihmisiä tuotteistetaan, millainen on seksiobjektituotteen elinkaari? Onko kyse ekologisesta tuotteesta? Onko seksiobjekti uusiutuva luonnonvara? HALOO! Kyse on ihmisistä, usein jopa hyvin pienistä lapsista, jotka haluavat hyväksyntää, rakkautta ja läheisyyttä; keinolla millä hyvänsä. Ja jos sitä ei muulla keinoin saa, niin sitten olemalla sitä mitä markkinat haluavat. Mutta kuka oikeasti haluaa olla käytettävissä ja kulutettavissa tuotteena, olematta oikeastaan ihmispersoonana olemassa ollenkaan, rapistua käytöstä, kulahtaa ja rupsahtaa, ja tulla hylätyksi, kun ei enää edes plastiikkakirurgiset toimenpiteet riitä ylläpitämään tuotetta käyttökunnossa? Kuka haluaa suostua tähän? Annatko sinä lapsesi tällaiseen käyttöön? Tuetko kulttuuria, joka ruokkii kaikkien muitten typeryyksien ja epäinhimillisyyksien ohella myös pedofiliaa?
Kun ihmisestä tehdään objekti ja tuote, häneltä riistetään sielu. Tämä kohdistuu yhä nuorempiin ihmisyksilöihin. Liian varhainen seksuaalisuuden herättäminen aiheuttaa häiriötä lapsen normaaliin kehitykseen, puhumattakaan esineellistämisen haitoista mielenterveydelle.
Missä vaiheessa yliseksuaalisuuden haitoista aletaan puhua samassa määrin kuin alkoholin ja tupakan terveyshaitoista? Missä vaiheessa rivoudesta on tullut tyylikästä? Vastuulliset vanhemmat: pistäkää tälle stoppi! Auttakaa edes omia lapsianne pysymään orgioitten ulkopuolella! Ei ole mitään mieltä siinäkään, että esimerkiksi ensiavun aulan televisiossa pyörii eroottisia kohtauksia, kun siellä saattaa istua kaikenikäisiä odottamassa lääkärille pääsyä. Lähes missä tahansa julkisissa tiloissa on näyttöjä, joissa ajoittain pyörii puolialastomia ihmisiä olevinaan ekstaattisesti liikehtien. Poptähdet, ainakin ne naispuoliset, joita viimeksi olen sattunut näkemään vahingossa tavaratalon TV-ruudussa, ovat tehneet itsestään sen näköisiä, jollaisia lapsuudessani kuulin sanottavan "hutsuiksi". Siinäpä mallia pikkutytöille, jotka haluavat olla edes jossain suhteessa kaikkien ihailemia! Nämä suosiota, hyväksyntää ja ihailua kyltymättömästi janoavat ressukat ovat juuttuneet viattoman estottoman taaperoikäisen tasolle. Entä sitten kun ulkokuori rupsahtaa ja joku nuorempi ja entistä rohkeampi seksipommi syrjäyttää supertähden? Tuleeko mukaan viina ja huumeet, avioliitto julkkiksen kanssa, julkkisvauva, itsetuho, vai raju kääntymys?
Tämä ilmiö suututtaa ja inhottaa niin paljon, että olen vaarassa vajota lamaantuneeseen kyllästykseen, ja alistua tilanteeseen. Mutten halua. Tässä asiassa ja ilmiössä haluan kapinoida valtakulttuuria vastaan, mutta ajoittaiset raivontunteet aiheuttavat sen, etten oikein tiedä, miten kapinoida tuottamatta kellekään inhimilliselle olennolle vahinkoa… Boikotoin muita kuin Ylen kanavia ihan siksi, etten hyväksy ihmisiä alentavaa ja manipuloivaa mainontaa. Enkä kyllä usko menettäväni siinä mitään oleellista. En tilaa enkä osta roskalehtiä. Nettiä käytän aika vähän, välttäen sivustoja, joilla on mainoksia. Silti tuntuu, että näen ihan liikaa sellaista, mitä en haluaisi nähdä tai mitä en haluaisi olevan olemassa ollenkaan. Suuri osa ihmisistä on paljon minua enemmän alttiina yliseksualisoituneelle kulttuurille. Ehkä suurin osa ihmisistä onkin jo turtunut sille. Mutta turtumus tarkoittaa sitä, ettei enää välitä edes siitä, että jotkut ovat uhreja! Myös sinä saatat olla uhri, tai joku sinulle läheinen on ajautumassa uhriksi. Unohtamatta sitä, että hyvin herkästi koko naissukupuoli joutuu objektin asemaan, koska monissa kulttuureissa naista pidetään yhä alistetutussa asemassa ja riippuvaisena miehen "ylläpidosta".
Vihaan ja inhoan sitäkin, miten seksuaalisuutta käytetään sumentamaan järjellistä harkintaa mainoksissa ja muissa manipuloimiseen pyrkivissä tarkoituksissa. Sekin on törkeää, että ihmisessä herätetään tarve ja tarjotaan tarpeeseen tyydytystä niin helposti, että säännöllisesti toistettuna asiaan syntyy riippuvuus. Ja riippuvuushan kehittyy seksiinkin, siinä missä päihteisiinkin. Ajoittaisesta itsensä viihdytyksestä tulee paha tapa; keino paeta ongelmia, vaikeita tunnetiloja, maailman kurjuutta… Hormonaaliseen pöhnään voi paeta siinä missä muunkinlaiseen liskoaivotason olotilaan, aivokuori turtuneena. Mitä enemmän tarjontaa, sitä enemmän siihen tottuu ja turtuu, ja tarvitsee aina vain lisää ja rajumpaa, jotta myönteisenä koettu viritystila syntyisi uudelleen. Joku käärii voitot näittenkin ressukoitten mielihyvänkaipuusta tai muista tarpeentyydytystiloista. Ja pornoteollisuuden "raaka-aineet" kärsivät. Koukkuunjäävät ja läheiset kärsivät. Sivullisetkin kärsivät. Ennenkaikkea: lapset kärsivät! Eikö se enää kosketa ketään?
Kuka oikeasti hyötyy? Luultavasti se itsekäs, epäinhimillinen, ahne, myötätunnoton, häikäilemätön systeemi, joka koostuu ihmisistä, jotka eivät välitä muusta kuin omasta taloudellisesta edustaan. Muulla tavoin en pysty tätäkään ilmiötä ymmärtämään. Voin yrittää ajatella, että ehkä joku em. systeemin osana toimiva ihminen on itsekin uhri. Ehkä monetkin ovat uhreja; tai sokeita ja kuuroja ainakin, toisten kärsimykselle ja omalle alennustilalleen. Tekisi mieli henkisesti ravistella näitä ihmisiä hereille. Toivottavasti edes systeemin ulkopuolella olevat heräävät ja alkavat kapinoida tätäkin ilmiötä vastaan. Edes omien lastensa puolesta, jos toisten lasten kärsimys ei herätä tarpeeksi myötätuntoa.
Em. dokumentissakin todettiin, että seksuaalisuus on tehokas keino, jolla tavaraa saa myytyä. Seksuaalisuutta hyödyntävä yritystoiminta luo siis talouskasvua. Talouskasvuintoilijat ovat varmaankin onnellisia tästäkin keinosta nostattaa myyntiä! Siitä näkökulmasta jos ajattelee, kannattaisi varmaan lisätä alan yritystoimintaa Suomessakin. Ja viinan mainonta kannattaisi sallia, tupakkaa pitäisi tyrkyttää ja myyntirajoituksia vähentää… Eli myydään omatuntoa kuuntelematta sitä mikä menee kaupaksi, olipa se mitä paskaa tahansa. Sivuutetaan inhimillinen kärsimys ja alennustila, henkinen pahoinvointi, arvottomuudentunteet ja muut haitat. Kunhan kassa kilisee ja talouskäppyrät suuntautuvat ylöspäin. Hyödynnetäänhän ihmisten peliriippuvuuttakin, ja kulutusriippuvuuteen luottaen voidaan helposti järjestää ostomahdollisuuksia sinne tänne nenän eteen, ja aina se kannattaa.
Ihmiset ovat sekaisin. Ymmärrän sen, mutten halua hyväksyä sitä. Jos tuijotamme vain talouskasvua ja bruttokansantuotetta unohtaen henkisen hyvinvoinnin, ajaudummeko tilanteeseen, jossa suunnilleen kaikki on sallittua, kunhan se luo taloudellista voittoa?
Ehkä elämme aikoja, jossa on valittava puolensa. Haluammeko olla osa psykopaattista systeemiä, joka pärjää taloudellisesti, mutta jossa vain itsekkäät ja myötätunnottomat yksilöt voivat hyvin? Vai haluammeko pysyä myötätuntoisina, vaikka siksi joutuisimmekin kärsimään? Haluammeko tyytyä vähään, ettemme riistäisi toisilta? Haluammeko uskoa siihen, että olemassaolomme ydin on rakkaus, eikä sitä todellakaan voi ostaa? Vaikka raha ehkä pyörittääkin tätä maanpäällistä systeemiä, se on rakkaus, joka rakentaa, ja joka jää jäljelle silloinkin, kun rahat loppuvat. Ja Luojan kiitos, rakkaus on jäljellä vielä silloinkin, kun viattomuus on menetetty.
