Aivoista arkikielellä: Suojellaan ihmeellisiä aivojamme!

Aivot ovat elimistön tärkein säätelykeskus, ja niiden hyvinvointi on koko elimistön hyvinvoinnin perusta. Terveet aivot mahdollistavat monipuolisen ja kiinnostavan elämän. Onneksemme aivot muokkautuvat koko ihmisen elinajan, joten vaurioittenkin korjaantuminen on ainakin jossain määrin mahdollista. Aivot tarvitsevat säännöllisesti ja keskeytyksettä erilaisia ravinteita ja happea. Hapenpuute voi konkreettisesti vaurioittaa aivoja, ja arjessakin on usein todettavissa, että huonohappinen ilma hankaloittaa aivojen toimintaa. ”Happihyppelyt” ovat siis oikeasti hyödyllisiä aivotyötä tekeville. Myös erilaisten ravinteitten puutokset näkyvät aivotoiminnassa ja sitä kautta kognitiivisessa toimintakyvyssä, jaksamisessa, mielialassa ja käyttäytymisessäkin.

Aivot oppivat jatkuvasti uutta ja muovautuvat koko elinikänsä, mutta ne ovat myös jatkuvasti alttiina ympäristön haitallisille vaikutuksille. Myös sisäsyntyinen stressi on syövyttävää aivoillemme, ja aiheuttaa esimerkiksi muistamisen ongelmia. Aivojen vauriot näkyvät mm. muutoksina tiedon käsittelyssä, tunne-elämässä, ja persoonallisuudessa.

Omilla elintavoilla voi vaikuttaa aivojensa hyvinvointiin ja ehkäistä ja ainakin hidastaa aivosairauksien puhkeamista ja ikääntymisen tuottamia muutoksia. Aivojen monipuolinen käyttäminen ja uusien taitojen opettelu siis kannattaa. Mitä enemmän käyttää aivojaan, sitä vastustuskykyisemmät ne ovat myöskin niiden toimintaa uhkaaville vaaratekijöille. Mutta: pitkään jatkuva ylikuormitus on haitaksi. Liialliset aistiärsykkeet, liian haastavat tunnekokemukset, liian kovat älylliset suorituspaineet tuottavat stressiä, ja aivoihin ”käsittelemättä” jäävä stressihormonitulva voi tuhoa aivosoluja. Stressiä voi kuitenkin opetella käsittelemään, tunnetilojaan tasaamaan, suorituspaineita sietämään, joten ei kannata panikoida, vaikka huomaisikin olevansa kuormittavassa elämäntilanteessa. Esimerkiksi tietoisen läsnäolon harjoittelusta ja erilaisista hapensaantia tehostavista ja sykettä madaltavista hengitysharjoituksista voi saada todella paljon apua aivojensa suojelemiseen ja samalla tunteittensäätelynsä kehittämiseen.

Pitkittynyt stressi voi tuottaa uupumusta ja masennustilan. Masennus vaikeuttaa uuden oppimista ja heikentää keskittymiskykyä. Kun mikään ei oikein kiinnosta ja innosta, myös aivoja hoitavat asiat jäävät herkästi tekemättä. Pitkäkestoinen uupumus ja masennusolo onkin tärkeä tunnistaa ja hoitaa. Itselle mielihyvää tuottavat asiat ovat tärkeitä masennuksesta toipumisessa, ja on hyvä saada tarvittaessa myös tukea siihen, että saisi tehdyksi juuri näitä asioita. On hyvä tiedostaa, että mielikuvituksen käyttö ja muisteleminen aktivoivat myös aivoja, ja mieliala kohenee, jos mielensisältö on myönteistä! Luonnossa oleskelu lievittää stressiä ja on muutenkin psyykeä hoitavaa, ja ulkona ollessa aivot saavat happea.

Muita aivoterveyttä ylläpitäviä ja aivosairauksia ennaltaehkäiseviä asioita:

· ylipainon pudotus ja välttäminen, sekä muihin sydän- ja verisuonisairauksien vaaratekijöihin puuttuminen

· muiden sairauksien hoitaminen ja kokonaisterveyden vaaliminen

· turhien pään iskujen välttäminen

· alkoholin, tupakan ja muitten huumeitten välttäminen

· säännöllinen ja monipuolinen ruokavalio: kasvisrasvat ja kalarasvat, A-, B-, C- ja E-vitamiinit

· säännöllinen liikunta, myös hyötyliikunta

· riittävä uni ja lepo

· masennusoireitten hoitaminen

· stressin ja erilaisista syistä johtuvan ylikuormittumisen välttäminen

· itselle mielekkäitten sosiaalisten suhteiden vaaliminen

· harrastukset, kulttuurista nauttiminen, erilainen puuhastelu

· opiskelu ja uusien asioiden opetteleminen

· ristisanatehtävät ja muut ”pään vaivaa” vaativat tehtävät, erilaiset pelit

ONNITTELUT! Jos luet tätä juuri nyt, teet jo jotakin aivojesi eteen!

Ohdakemaa- sarja jatkuu

"Ohdakemaa"- fantasiakirjasarjani kolmas osa "Ruhtinaitten Perilliset" ilmestyi tänään. Äitienpäivän kunniaksi ja tarinan sisällöllisiin teemoihin liittyen kirjasin kolmannen osan "omistuskirjoitukseksi" seuraavanlaisen tekstin:

Luomakunnan ihmeitten vartijoille;

Emolleni, joka on rakastanut minua

karvoineni kaikkineni;

Perhelaumalleni, jossa olen kotonani;

Laumanjohtajille, jotka eivät hallitse

voimalla ja väkivallalla, vaan rakkaudella;

Sekä kaikille, jotka myötätuntoisesti ja vastuunsa

tuntien huolehtivat heikommista.

Kaikkeuden Luojalle kunniaksi,

Rönsyileväksi rikkakasviksi massaviihteen peltoon;

Vaihtoehtoiseksi poluksi niille, jotka ovat

kyllästyneet seuraamaan sisimmälleen sokeitten

mylvivää laumaa.

Kiitos siis äidilleni, joka aikoinaan kuunteli alakerrassa, kun naputtelin sähkökirjoituskonetta vinttihuoneessani, susitarinoita mielessäni eläen. Hän uskoi, että kirjoittaminen olisi osa elämääni myöhemminkin, ja antoi lastensa levittää leikkimajansa ja muut luovat leikkinsä ympäri taloa. Äiti antoi meille kodin, jossa sai olla luova ja innostuva lapsi, ajoittaisesta sekasotkusta piittaamatta. Onhan niin, että ilman lupaa rönsyillä on oikeastaan mahdotonta löytää uusia kasvupaikkoja, joihin ajatus voi juurtua.

PS: Kirjaan voi tutustua esim. kustantajan verkkokaupassa tästä.

Aivoista arkikielellä: Aivoterveydestä huolehtiminen

Kunkin meistä olisi järkevää parhaansa mukaan huolehtia omien aivojensa tasapainoisesta toiminnasta ja tätä tukevista elintavoista. Ja niitten, jotka eivät pysty omin voimin huolehtimaan aivoterveydestään, on saatava siihen toisten ihmisten apua. ”Aivoterveelliset” elintavat antavat meille paremmat edellytykset ehkäistä liian korkean vireystilan haittoja (aivojen ja muun elimistön ylikuormittumista, unensaannin pulmia, jopa psykoosin kehittymistä). Joskus vakava psyykkinen sairastuminen nuorella iällä jättää jälkensä aivojen rakenteeseen, jolloin aivojen toiminnan korjaaminen myöhemmin on haasteellisempaa. Tai, jos henkilöllä on synnynnäinen alttius sairastua psyykkisesti (kuten hermostollinen herkkyys), pääkoppa voi olla jo lähtökohtaisesti herkempi vaurioitumaan elämän erilaisten stressikokemusten seurauksena.

Toistuvat psykoosit voivat vaurioittaa aivoja, joten uusien psykoosien ehkäiseminen on tärkeää. Joskus voidaan tarvita lääkäriasiantuntijan apua arvioimaan, voiko sopivalla lääkityksellä kenties tukea aivojen ja keskushermoston tasapainoista toimintaa ja ehkäistä uusia psykoottisia oireita. Koska etenkin ”ylilääkitsemisellä” voi kuitenkin olla ei-toivottujakin vaikutuksia, pelkän lääkityksen varaan ei tarvitse eikä kannata pääkoppansa toimintakykyä jättää. Aivojen monipuolinen (muttei ylikuormittava!) käyttö erilaisissa älyllisissä tai luovissa harrastuksissa, raitis ilma luontoympäristössä, terveellinen ruokavalio, riittävä liikunta, kullekin sopiva vuorovaikutus (toisten ihmisten tai eläinten kanssa), ja loogista ajattelua kehittävät päättelytehtävät ovat kelle tahansa hyödyksi. Kognitiivisesta harjoittelusta on todettu olevan hyötyä varsinkin silloin, kun oikea aivopuolisko on yliaktiivinen. Vasemman aivopuoliskon stimulointi esimerkiksi älypelejä pelaamalla voi tasapainottaa pääkoppaa huomattavasti. Soittamisen opettelun taas on todettu stimuloivan aivoja ainutlaatuisella, erittäin monipuolisella tavalla.

Stressinhallinta on erittäin oleellinen taito silloin, kun psyyke on herkkä ”menemään sekaisin” sisäisistä tai ulkoisista kuormitustekijöistä. Mikä tahansa systeemi ”tilttaa” ylikuormittuneena, ja mitä monimutkaisempi systeemi, sitä herkemmin. Ja ihminenhän on äärimmäisen monimutkainen otus! On siis hyvä tunnistaa oman kestokyvyn rajat, ylikuormittumisen merkit, ja pyrkiä tasaamaan tilanne ennen kuin rauhoittuminen onnistuu vain psykiatrisin hoitokeinoin. Lue stressinhallinnasta tästä.

Aivoterveydestä huolehtiminen on samalla kokonaisvaltaista mielenterveyden hoitamista. Se on yksinkertaisimmillaan terveellisiä elintapoja ja mielekästä toimintaa. Tiedon ja ymmärryksen lisääminen mielenterveydestä ja aivojen toiminnasta tukee itsehoitoa, ja paljon voidaan tehdä psykososiaalisella tuella ja luonnollisilla keinoilla. Joskus kuitenkin taustalla olevan vakavamman, kroonisen psyykkisen sairauden vuoksi voi olla tarpeen hyödyntää myös lääketieteellistä tukea, jotta vältettäisiin esimerkiksi uuden psykoosin haitat aivoterveydelle. Mutta useimmat ensipsykoositkin voisi ehkäistä, kun vain älyäisimme merkit ja apua järjestyisi riittävän varhain! Etenkin varhaislapsuuden hyvä hoiva, mahdollisten traumakokemusten hoitaminen ja liiallisen stressin välttäminen nuoruusvuosina ennaltaehkäisevät ns. ”mielisairauksien” puhkeamista, vaikka niihin olisikin synnynnäistä alttiutta. Pitäkäämme siis huolta itsestämme, toisistamme ja etenkin niistä kaikkein haavoittuvammista, jotka eivät vielä tai koskaan pysty kunnolla omia aivojaan suojelemaan!

Maailmanrauhan luovat rauhantahtoiset ihmiset. Psyykeltään tasapainoinen, olonsa turvalliseksi tunteva ihminen ei pyri rähinöimään kenenkään kanssa. Maailman parantaminen alkaa siis tältäkin osalta itsestä…

Aivoista arkikielellä: Kun pää menee sekaisin...

Psykoositilassa ihmisen kuvitelmat, muistoihin tallentuneet mielikuvat ja aistihavainnot sekoittuvat niin sanottuun arkitodellisuuteen; hän kokee todellisuuden ikään kuin oman mielikuvituksensa kautta, jolloin syntyy vääriä tulkintoja aistihavainnoille, ja jopa aistimuksellisia harhoja. On kuin ihminen näkisi unta ja eläisi todeksi omia kuvitelmiaan, samalla kun on toisaalta jossain määrin toimintakykyinen ja ulkoisesti arvioiden hereillä. Joskin, usein on nähtävissä, että ”päänsä sisällä” elävän katse on erilainen kuin ympäristöään havainnoivan katse. Ihminen saattaa ”tuijottaa tyhjää”, tai muulla tavoin oudosti; tunnetaanhan myös ilmaisu ”hullun kiilto silmissä”.

Harhainen, kuvitteellinen kokemus maailmasta on siis suurelta osin ihmisen mielikuvitusta, mutta sillä voi olla yhtymäkohtia arkimaailman todellisuuteen, niin että ihminen voi olla osaksi hyvinkin normaalin oloinen ja käyttäytyä joissakin tilanteissa aivan skarpisti. Ja normaalistihan ihminen voi kuvitella todella hullujakin asioita tiedostaen koko ajan, etteivät hänen kuvitelmansa ole totta. Mutta siinä vaiheessa kun alkaa uskoa kuvittelemiensa asioitten olevan todellisia, ihmisen todellisuudentaju on jo enemmän tai vähemmän hämärtynyt, ja hän saattaa olla psykoosiriskissä, tai jo psykoottinen. Mieleltään joustava ja tasapainoinen ihminen erottaa, mikä on kuvittelua, mikä todellisuutta. Jos siis tiedostaa itse kuvittelevansa hulluja, ei ole ainakaan vielä sekaisin, tai ”tullut hulluksi”.

Psykoosissa viestiyhteys eri aivoalueitten välillä ei toimi, jolloin aivojen toiminta tavallaan ”menee sekaisin”. Psykoottisia harhoja kokeva ihminen ei esimerkiksi välttämättä ymmärrä, että hänen mielessään kuulemansa ääni tulee hänen ”päänsä sisältä”, eikä ulkoisesta todellisuudesta. Tai hän ei ymmärrä, että hänen näkemänsä asia on kuviteltu, ikään kuin unikuva, eikä oikeasti olemassa. Tavallaan voi ajatella, että aivot toimivat ilman tietoisen mielen hallintaa silloin, kun aivoissa syntyy aistimuksia tai aistihavaintoja ikään kuin ilman ulkoista lähdettä. Silloin voi tulla ihmiselle itselleenkin kokemus, että aivot toimivat ylikierroksilla, niin vilkkaasti, ettei ajatuksissaan ja havainnoissaan pysy enää perässä. Olisikin hyvä, jos tällaisessa tilanteessa pystyisi tarkoituksella hidastamaan itseään; rauhoittumaan ja keskittymään esimerkiksi vain seuraamaan omaa hengitystään. Ajatuksiinsa voi pyrkiä ottamaan etäisyyttä esim. toteamalla että ”taas ne ajatukset rullaavat, mutta minä pysyn rauhallisena”.

Tietoisen läsnäolon harjoittelulla on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia mielenterveydelle. Se vaikuttaa aivojen toimintaa tasapainottavasti ja aivojen eri alueitten yhteistoimintaa parantavasti. Tietoisen läsnäolon taitoja voi itseopiskella, tai niitä saatetaan harjoitella osana esimerkiksi kognitiivista terapiaa.

Oman vireystilan säätelyn keinot auttavat selviämään arkitodellisuudessa parhaalla mahdollisella tavalla ja ehkäisemään ”pään sekoamista”. Riittävä yöuni on erittäin tärkeä aivojen tasapainoisen toiminnan ja mielenterveyden kannalta. Liian matalassa vireystilassa (unenpuute, väsymys, kuormittuneisuus) aivoalueitten väliset yhteydet toimivat puutteellisesti. Tämä voi aiheuttaa tokkuraisuutta, hajamielisyyttä, muistin häiriöitä, sekavuutta, jopa aistimuksellisia harhoja. Liian korkeassa vireystilassa ajattelu voi nopeutua liiaksi, mutta toisaalta yhteydet joihinkin aivoalueisiin voivat katketa tai pätkiä, ja ihminen saattaa esim. juuttua yhteen ajatusketjuun tai mielikuvaketjuun, ilman että saa sitä hallintaansa. Yksinkertaistettuna kyse on siitä, ettei aivojen otsalohko saa rauhoitettua kiivaasti toimivia muita alueita; jolloin ”järki” ei saa hillityksi kiihtynyttä tunnetilaa ja mielikuvituksen laukkaamista. Tällöin mieli voi tavallaan ajautua ”omiin maailmoihinsa”, jolloin taju arkitodellisuudesta hämärtyy.

On lohdullista tietää, että ”pään sekoaminen” voi olla hyvinkin hetkellistä ja tilapäistä, ja oikeanlaisella tuella, itsehoidolla ja kuntoutuksella uudet sekoamiset voidaan ehkäistä. Joillekuille ensimmäinen psykoosi voi jäädä ainutkertaiseksi kokemukseksi elämässä. Ja kaikilla on joskus enemmän tai vähemmän sekavia hetkiä, etenkin kuormittuneena, ja usein kriiseihin liittyvinä normaaleina reaktioina. ”Pään sekoamisen” pelko nostaa vireystilaa, ja liikaa kohonnut vireys (kuten ahdistus) voi lisätä sekavaa oloa ja ”oikosulun” riskiä pääkopassa. Jos siis tuntuu, että meinaa seota, eikä halua sitä, on hyödyllisempää rauhoittua kuin hätääntyä. Kannattaa hyväksyä sekava olonsa, ja tehdä mitä tarvitsee, jotta se tasaantuu. Voi sanoa itselleen vaikkapa: ”Ok, nyt tuntuu sekavalta, kannattaa siis rauhoittua. Kun rauhoitun, pää selkenee…” Muutama syvä, keskittynyt hengitys, ympäristön analyyttinen tarkkailu (esim. montako kirjaa näen hyllyssä, minkä värinen tyyny on…) ja rauhoittavien kosketustuntemusten hakeminen voivat auttaa ensiavuksi.

Ja kaiken kaikkiaan pään sekoamisen ehkäisemistä edistää ymmärrys siitä, että niin kauan kuin tietää itse olevansa kärryjen ohjaksissa, ei ole ainakaan pudonnut kyydistä, vaikka vähän hyppyyttäisikin…

Aivoista arkikielellä

Aivot ovat erittäin monimutkainen järjestelmä, jonka toimintaa ei ole pystytty edelleenkään täysin kattavasti selvittämään. Aivojen toiminnasta löytyy kyllä tieteellistä tekstiä pilvin pimein, mutta olen itsekin joutunut asiakastyössä kansantajuistamaan olemassa olevaa tietoa, eikä neurotieteen selitykset aivan ensimmäisellä lukemalla jää omaankaan mieleeni. Joskus on tarkoituksenmukaista yksinkertaistaa kielenkäyttöä ja keskittyä kuvaamaan arkisin termein, mitä ihmisen päässä tapahtuu, kun se menee sekaisin, tai sitä, millaiset tavalliset asiat auttavat pääkoppaa pysymään toimintakykyisinä. Sitä voidaan kyllä perustella tieteellisin termein, miksi tietyt asiat ovat riski mielenterveydelle, mutta silloin kun ihminen kaipaa käytännön neuvoja mielenterveyden hoitamiseen ja ”sekoamisen” ehkäisyyn, ei ole aina tarpeen puhua neuroneista ja välittäjäaineista. Joskus siitä menee vain entistä sekavammaksi. Joten, seuraavissa teksteissä tarjoilen kansantajuistettua ja arkikielistä asiaa pääkopan hoitamisesta…

Vaikka ihmisen keskushermosto on siis sangen monimutkainen luomus, se tiedetään kyllä, että stressi, unenpuute ja yleensäkin ihmisen elimistölle haitalliset aineet ovat haitallisia myös aivoille. Aivoterveydestä huolehtiminen hoitaa myös mielenterveyttä. Ruumiillisesti sairastava ihminen saattaa joskus olla mieleltään varsin terve, mutta aivojen huono terveydentila heijastuu kyllä usein kokonaisvaltaisempanakin pahoinvointina, myös psyykkisin oirein. Aivoterveyttä voi hoitaa aivan tavallisilla terveyttä kohentavilla ja ylläpitävillä asioilla. Erityistapauksissa, kuten vakavissa mielisairauksissa, on usein turvauduttava myös lääketieteelliseen apuun, etenkin ellei muuta kuntoutusta ja tukea ole mahdollista järjestää tai saada. (Mielipiteitäni psyykenlääkityksestä voi lueskella muualta tästä blogista, esim. tästä, joten en nyt laajemmin sitä aihepiiriä tässä edes käsittele.)

Mielenterveys ja vireystila

Mielenterveyden hoitamista voidaan ajatella myös vireystilan säätelyn näkökulmasta. Ihanteellista on, että ihmisen vireystila on arjen toimintojen kannalta sopivalla tasolla ja joustaa tilanteen vaatimusten mukaan. Liikaa kohonnut vireystila vaikeuttaa keskittymistä ja ajattelua. Ylivireys voi olla joskus hilpeää ja hauskaa, mutta liian pitkään jatkuneen euforisen riehunnan seurauksena voi olla väsähdys ja ärtyneisyys. Kiireen ja suorituspaineitten aiheuttamassa stressitilassa ihminen ei välttämättä pysty tekemään asioita maltillisesti ja harkitusti, eikä välttämättä saa edes nukutuksi, koska ylivireystila voi jäädä päälle. Unettomuus taas lisää riskiä sairastua esimerkiksi psykoosiin, jolla yleensä tarkoitetaan tilaa, jossa todellisuudentaju hämärtyy ja saattaa esiintyä erilaisia harhoja. Riittävä lepo, rauhoittuminen ja yöunesta huolehtiminen ovat siis erittäin oleellisia psyykkiselle tasapainolle. Huonot yöunet aikaansaavat humalatilan kaltaista toimintakyvyn laskua, ja useamman vuorokauden valvominen yhtä soittoa todennäköisesti sekoittaa pääkopan toimintakyvyttömäksi, ainakin joksikin aikaa, tai laukaisee psyykkisen sairauden oireet.

Päälle jäävä ylivireystila on siis pulmallista ja altistaa uupumukselle, mutta toisaalta myös liian matala vireystila on toimintakyvyn kannalta haitaksi. Alivireys haittaa ajattelua ja keskittymistä, eikä silloin saa aikaiseksi tehdä arkiaskareita, tai hoidetuksi vähänkään monimutkaisempia asioita oma-aloitteisesti. Kroonisesti madaltuneessa vireystilassa ihminen saattaa nukkua liikaa ja olla unelias myös päiväsaikaan. Alivireä olo voi joskus tuntua myös epätodelliselta, ikään kuin unenomaiselta, ja ihminen voi kokea erilaisia ”harhanomaisia” aistimuksia myös väsymystilassa; varsinkin suoranaisen unenpuutteen seurauksena.

Voidaan siis ajatella, että niin unenpuutteesta kärsivät tai toisaalta liiasta touhuamisesta ja stressistä kuormittuneet aivot alkavat toimia ei-toivotulla tavalla. Kuvitelmiinsa juuttuminen, unenomaiset mielikuvat ja vääristyneet havainnot ja tulkinnat voivat sekoittua todellisuuteen haitallisella, jopa vaarallisella tavalla. Oman toiminnan ohjaaminen vaikeutuu, järkevä päättely ei toimi, ja tunteitten ja käyttäytymisen hillitseminen vaikeutuu. Sopivassa vireystilassa ihminen pystyy käyttämään parhaalla tavalla omaa aivokapasiteettiaan; eli yhteydet eri aivoalueitten välillä toimivat hyvin. Sopiva vireystila takaa sen, että mieli pysyy parhaiten todellisuudessa ja toimintakykyisenä.

Aivot ja elimistö vaativat päivittäin luonnollisen lepoajan, ja tällöin vireystila laskee unen saamiseksi sopivalle tasolle. Unitilan tarkoitus on tavallaan hoitaa ja huoltaa aivoja ja hermostoa. Unia nähdessä ihmisen mieli myös jäsentää arjessa tapahtuneita asioita ja yhdistelee niitä muistoihin sekä kuvitelmiin tulevista. Unen aikana tapahtuu siis esim. uusien asioitten muistiin tallentumista, ja saattaapa syntyä vaikkapa jokin uusi, taiteellinen ideakin…

Jos ei nukuta tarpeeksi ajoissa illalla (tai koko yönä), kannattaa harjoittaa tietoista läsnäoloa tai tehdä rentoutusharjoituksia makuulla ollen. Rentoutusharjoitukseen saattaa ja saa nukahtaa. Tietoinen, rauhallinen mielentila korvaa osittain unenpuutteen haittoja ja toisaalta esimerkiksi hengityksen seuraamisen myötä usein sivutuotteena syntyvä rentous voi aiheuttaa nukahtamisen. Mutta väkisinhän ei kukaan nuku! Uni pakenee sitä varmemmin, mitä kovemmin yrittää nukahtaa. Lakkaa siis yrittämästä ja mieti jotakin vireystilaa laskevaa, mutta myönteistä tai neutraalia, kuten vaikkapa lampaitten hyppimistä aidan yli, matkalla mukavaan nukkumapaikkaansa, auringon laskiessa taustalla. Tai laske syviä hengityksiäsi niin kauan kuin jaksat. Jos menet sekaisin, aloita vain alusta. Vaikket nukahtaisikaan, teet samalla tietoisen läsnäolon harjoitusta, ja sehän on vain hyväksi aivoillesi!

(Esim. Mielenterveystalon sivuilta löytyy omahoito-ohjelma unettomuuteen.)

PS: Jatkan tätä arkikielistä asiaa aivoista ja mielenterveydestä muutaman seuraavan blogijutun verran.