Ulos oravanpyörästä ja muista mielen ansoista?

Muutama vuosi sitten katselin useampiakin ilmaisia englanninkielisiä NLP- videoluentoja netistä. Lueskelin myös Jamie Smartin viikkokirjeitä ja muuta NLP Salad – yrityksen materiaalia. Vuosien mittaan Jamie Smartin ajattelu on syventynyt pelkästä NLP:n harjoittamisesta elämänfilosofiselle tasolle, mikä on tietysti toivottu muutos. (NLP on siis vain yksi psykologinen työkalu, ei mikään eettinen onnellisuusoppi.) En tietenkään ole jaksanut suomentaa itsellenikään kuin pienen osan materiaalista. Ymmärrän sen minkä ymmärrän, ja jotakin jää varmasti ymmärtämättä. Tein kuitenkin itselleni muistiinpanoja suomeksi Jamie Smartin luennosta nimeltään ”Ten Toxic Traps”. Toivottavasti ymmärsin sisällöstä sen oleellisen. Yritän selittää sitä tässä omin sanoin…

Eli Jamie Smartin mukaan ”kymmenen myrkyllistä ansaa” ovat seuraavanlaisia (tai ainakin jotain sinnepäin, olettaisin):


1) ”Hamster-wheeling”

Suomalaisittain oravanpyörä. Jamie Smartin mukaan ”hamster-wheeling” kuvaa toimintaa, joka perustuu seuraavantyyppisiin ajatuksiin: ”Olen onnellinen, kun…” tai ”En voi olla onnellinen, jos…”. Kyse on siis ajatteluansasta, jossa ihminen uskoo, että onnellisuuden ja tyytyväisyyden tunteet tulevat jostakin hänen ulkopuoleltaan; tavaroista, asioista, olosuhteista. Tosiasia kuitenkin on, että tunteet ovat jotakin, jotka syntyvät ihmisessä, eivätkä ne siis tule ihmiseen jostakin hänen ulkopuoleltaan. Esimerkkinä Jamie Smart kertoi ihmisestä, joka sanoi tuntevansa olonsa turvalliseksi, jos hänellä on tietty summa rahaa pankissa. Tällainen ajatus on virhepäätelmä. Turvallisuudentunne ei ole mitään sellaista, joka olisi tietyssä rahasummassa ja siirtyisi sieltä ilmateitse ihmisen tunnettavaksi. Tunteet ovat ihmisessä itsessään, ja ne voivat herätä pelkästään ajatuksen tai mielikuvan kautta. Ne ovat ihmisen syntymälahja. Niinpä, ihminen voi tuntea olonsa turvalliseksi, vaikka olisi muitten silmissä vaarassa, ja toisaalta, ulkoisesti katsoen turvallisissa oloissa oleva ihminen voi silti olla sisäisen turvattomuudentunteen vallassa.

Ajatus siitä, että onni tulee jostakin ulkoisesta asiasta, saa ihmisen useimmiten tavoittelemaan rahaa, tavaroita, asioita, elämyksiä ja ihmissuhteita. Hän uskoo, ettei tule onnelliseksi ilman niitä, vaan vasta sitten kun on saavuttanut tavoitteensa näissä asioissa. Tavoitteet kuitenkin muuttuvat sitä mukaa kun niitä saavuttaa. Ihminen voi kuvitella tulevansa onnelliseksi sitten kun on saanut vaikkapa uuden auton. Uuden auton saavutettuaan hän tunnistaa taas kalvavan tyytymättömyyden, ja päättelee sen johtuvan vaikkapa siitä, ettei hänellä ole riittävän suuri asunto, tai riittävän hyvä parisuhde, tai riittävästi harrastuksia tms. Ja oravanpyörä jatkaa pyörimistään. Kestävä tyytyväisyys ja mielenrauha eivät tule tavoitteita asettamalla ja saavuttamalla. Kuitenkin suurin osa ihmisistä juoksee oravanpyörässään kuvitellen näin. He eivät ole vapaita valitsemaan, koska he ovat omien uskomustensa ansassa.

2) "Lamp-lightning” (eli katuvalaistus)

Tämä termi perustuu tarinaan päihtyneestä, joka etsi kaupungille pudottamiaan avaimia katuvalon lähettyviltä. Miksi hän etsi sieltä, missä avaimet eivät olleet? Siksi, että valaistus oli siinä kohdin parempi. Normaaliälyissään oleva tajuaa virhepäätelmän. Mutta samalla tavoin moni ihminen usein kuvittelee löytävänsä onnen ja mielenrauhan sieltä, missä valot ovat paremmat; näkyvästä maailmasta, aineellisista asioista. Mutta se, mikä ei ole aineellista, ei tietenkään voi löytyä materian keskeltä. Mielenrauhan avaimet ovat ihmisessä itsessään, sisäisesti olemassa ja valmiina, ”vain ajatuksen päässä”. Niin kauan kuin ihminen kuvittelee mielenrauhan löytyvän sieltä, missä näkyvyys on parempi (suorastaan räikeästi valaistu, sanoisin!), hän etsii turhaan.

3) ”Sleepwalking”

Unissakävelyllä Jamie Smart kuvaa sitä, että ihminen elää elämäänsä tiedostamatta, mitä hän oikeasti haluaa. Ihminen toimii ikään kuin automaattiohjauksella, usein toisilta ihmisiltä oppimiensa ja omaksumiensa toiveitten, uskomusten ja ajatusten pohjalta. Hänen sisimpänsä nukkuu, ja hän on automaattiohjauksensa ansassa, kunnes autenttiset tarpeet ja toiveet heräävät. (Eli haloo, herätys, STOP! Mitä oikeasti haluat? Minne oikeasti olet menossa?)

4) "Carrot&sticking”

Porkkanalla ja kepillä kuvataan ihmiselle tyypillistä tapaa vaikuttaa omaan käytökseensä tai toisten käytökseen palkitsemalla tai rankaisemalla. Nämä eivät kuitenkaan takaa ideaalia, pitkäjänteistä tulosta. Jos ihminen toimii vain ulkoisen palkinnon kannustamana, tulos ei voi olla yhtä hyvä kuin silloin, jos ihminen toimii autenttisten, sisäisten tarpeittensa pohjalta. Ulkoiset palkinnot voivat toimia jonkin aikaa, mutta koska mielenrauha ei tule mistään ihmisen ulkopuolelta, niiden vaikutus ei voi olla pysyvä. Pyrkimys välttää rangaistusta voi myös toimia ihmisen motiivina, mutta jatkuvan rangaistuksen pelon vallassa ihminen on tietysti ahdistunut. Ja jos ihminen tekee jotakin ahdistuneena, myös toiminnan lopputulos on ”maustettu ahdistuksella”. Elämäntapa, jota ylläpitävänä motiivina on rangaistuksen välttäminen, on täynnä ahdistusta. Se ei voi täyttää ihmisen autenttisia, sisältäpäin lähteviä tarpeita. Ihmisen toiminnan tulisi olla inspiroitunutta; silloin myös toiminnan tulos on täynnä innostusta ja iloa!

5) ”Scrumping”

Termi tarkoittaa englantilaisittain omenoitten pihistämistä toisen puusta. Tällä Jamie Smart kuvaa toisten ”hedelmien” varastamista verrattuna oman omenapuun kasvattamiseen ja omista hedelmistä nauttimiseen. On olemassa paljon opettajia, jotka innostuneena omasta menestyksestään haluavat opettaa menestyksensä salaisuudet muillekin. He saattavat tarjota valmiita hedelmiä; esimerkiksi toimintaohjeita, joita noudattamalla päädyt takuuvarmasti samaan lopputulokseen kuin hekin. He ovat kasvattaneet oman puunsa, ja se on tehnyt hedelmää. He myyvät sinulle hedelmiä. Mutta ne ovat heidän omenoitaan; eivät sinun omenoitasi! Et voi liimata niitä kiinni omaan puuntaimeesi. Voi olla, että tuhlaat omaa aikaasi ja energiaasi yrittämällä jotakin, mikä ei sovi sinulle. Toisten menestystarinat eivät ”kopioimalla” muutu sinun menestystarinaksesi. Voit kuitenkin oppia ja innostua niistä; oma hedelmäpuusi voi saada kasvuvoimaa, ja jonain päivänä sinä tuotat omia hedelmiäsi.

6) ”Snow-globing”

Ihmisen ajatukset ovat usein yhtä sekaisin ja tukossa kuin lasipallo, jossa tekolumi on ravistelun myötä levinnyt ja kohonnut täyttämään maiseman. Elämä näyttää silloin kaoottiselta ja hallitsemattomalta. Ihminen luulee, että tämä näkymä on totta. Hän luulee, että hänen ajatuksensa kuvaavat todellisuutta. Mutta ne ovat vain ajatuksia! Ne ovat hänen tulkintansa siitä, mitä hän näkee ja kokee. Ihmisen omat ajatukset ovat usein totuuden peittona. Totuus paljastuu, kun ajatukset pysähtyvät. Kun ihminen pysähtyy ja odottaa, ajatukset seestyvät, näkymä kirkastuu, ja totuus paljastuu. Ihmisen todellinen olemus on kirkkautta ja selkeyttä. Ihmisen ajattelu voi olla sekaisin, mutta maailmankaikkeus ei ole! (Itse näen tämän siten, että yhteys Korkeampaan Voimaan kirkastaa ajatukset ja auttaa näkemään todellisuuden sellaisena kuin se on. Pysähtyminen ja hiljentyminen auttavat kokemaan tätä yhteyttä.)

7) ”Fixing”

Ihminen voi jäädä ”korjaamisen ja parantamisen” ansaan. Kun hän toteaa kärsivänsä onnellisuuden ja mielenrauhan puutteesta, hän voi pyrkiä korjaamaan asiaa esimerkiksi lääkitsemällä itseään mielialalääkkeillä tai päihteillä. Hän kuvittelee, että hänessä on jotain vikaa tai puutetta, joka täytyy korjata. Mutta ihminen on alun pitäen täydellinen; ihmisessä ei pohjimmiltaan ole mitään vikaa. Olet uskomustesi ansassa, jos luulet, että sinussa on jotakin sellaista perusteellista vikaa, mikä pitäisi ”fixata” jollain ihmisten järkeilemillä pikatempuilla. Autenttinen olemuksesi on oikeasti täydellinen; olet sellainen kuin sinun on tarkoitettu olevan. ”Olet Jumalan lapsi”.

Tähän ”vianetsintään” liittyen tulee mieleen esimerkiksi synnynnäisen ujouden leimaaminen negatiiviseksi piirteeksi ja sosiaalisen arkuuden diagnosoiminen ahdistushäiriöksi, jota sitten pitäisi muka lääkitä. Ujous ei ole sairaus! Ujot ihmiset ovat usein herkkiä ja empaattisia, ja vika on ympäristön asenteessa, jos heille saadaan aikaan niin vaikeita ahdistusoireita, että lääkitystäkin joudutaan harkitsemaan.


8) ”Spray-tanning”

Kirjaimellisesti kyse on rusketussuihkeesta, jolla kalpea iho saadaan näyttämään päivettyneeltä. Jamie Smart kuvaa tällä termillä virhepäätelmää tai toiveajatusta, jossa onnellisuuden ulkoisia merkkejä jäljittelemällä voi yrittää ”taikoa” itsensä onnelliseksi. Jos vaikkapa kuvittelen, että onnellisilla ihmisillä on tiettyjä ulkoisia tunnusmerkkejä, yritän haalia itselleni nämä tunnusmerkit ja kuvitella olevani sitten onnellinen. Ruskettunut ihminen on oikeasti oleskellut auringossa ja mahdollisesti nauttinut olostaan. Tekoruskettunut ihminen yrittää näyttää siltä, että on ollut auringossa, ja jopa uskotella itselleenkin niin. Hän yrittää ehostuksen avulla saada tunteen aurinkoisesta, lämpimästä säästä ja mukavasta olosta. Jos ihminen todella uskoo, että onnen ja mielenrauhan näytteleminen tekee hänestä onnellisen, hän on ansassa, eikä etsi onnea sieltä, mistä se todellisuudessa olisi löydettävissä: hänen sisimmistään ja yhteydestä universaaliin totuuteen.

Pohdiskelin itse, että tällainen onnellisuuden kuvittelu saattaa toki joskus toimia hetken, mutta kuviteltu onni ei ole kestävää, eikä tietenkään ole mitään järkeä rakentaa onnellisuuttaan itsensä ulkopuolisista asioista riippuvaiseksi, olosuhteitten varaan. Tässä maailmassa tuskin on koskaan saavutettavissa täysin ideaaleja olosuhteita kaikkien ihmisten ”makuun”. Perustarpeiden täyttämisen pitäisi riittää tyytyväisyyden perustaksi. Kaikilla ei ole mahdollisuutta edes siihen; ei edes tarpeeksi ruokaa, tai turvallisuutta, tai ketään läheistä ihmistä. Onkin varsin epäeettistä käyttää kohtuuttomasti luonnonvaroja ihmisten henkilökohtaisiin mieltymyksiin, toisten matkimiseen tai uutuudenviehätykseen pohjautuvan ”onnen” järjestämiseen ja markkinointiin, kun joillakuilla ei ole edes kattoa päänpäälle. Kuluttamiseen kannustaminen ja turhien tuotteiden mainostaminenhan on muutenkin täysin epäeettistä. Sen lisäksi mainoksissa annetaan vaikutelma, että ihmiset ovat niissä tietyissä materialistisissa olosuhteissa olevinaan onnellisia, sen lisäksi että ovat tietysti moitteettoman hyvännäköisiä ja varakkaita…

9) ”Multi-sourcing”

Ihmisillä on taipumus etsiä syitä erilaisille ilmiöille useista eri lähteistä. Esimerkiksi mielenosoituksiin voidaan löytää lukuisia eri selityksiä, yhteiskunnallisista psykologisiin. On kuitenkin erehdys kehitellä monia erilaisia selityksiä; ne ovat aina pelkkiä osatotuuksia. Jamie Smartin mukaan kaikelle maailmassa ja ihmisissä esiintyville negatiivisille ilmiöille on löydettävissä yksi alkuperäinen selittävä syy: väärinkäsitys ihmisen ja maailman todellisen luonteen ymmärtämisessä. (Tämä tarkoittaa oman näkemykseni mukaan maailmankuvaa, josta puuttuu usko tiettyyn universaaliin totuuteen, Korkeampaan Voimaan.) 

10) ”Misunderstanding”

Tämä perimmäinen väärinkäsitys todellisuuden luonteesta on lyhyesti sanottuna sitä, että luulemme elävämme maailmassa, joka toimii ulkoa sisälle päin (outside in). Todellisuudessa elämme sisältä ulospäin (inside out). Jamie Smartin ajattelu pohjautuu Sydney Banksin ideaan kolmesta periaatteesta (mieli, tietoisuus, ajatus), joka selittää tätä väärinkäsitystä perusteellisemmin. Tietoa tästä ajattelusta löytyy varmasti googlaamalla.

Tässä voitaneen lyhyesti kerrata jo tutuksi tullut ajatus: onni ei tule ihmiseen ulkoapäin, vaan se on jo meissä sisäisesti. Kaiken viisautemme lähde on universaali tietoisuus (Jumala). Uskommepa sen tai emme, me olemme osa tuota tietoisuutta, jonka luonne on selkeyttä ja harmoniaa.

Itse tätä pohdiskeltuani huomaan olevani kovin kaukana siitä, että pääsisin täysin irti ulkoisten olosuhteitten ärsyttävyydestä ja kurjuudesta, ja että olisin vain jotenkin itsekseni onnellinen. Varsinkin jos väsyttää ja rasittaa... Saati sitten että pääsisin jotenkin irti siitä ahdistuksesta ja kärsimyksestä, joka aiheutuu siitä, että jollakulla sellaisella ihmisellä, josta välittää, on paha mieli ja vaikeaa. Jotenkin kuitenkin luulen, kokemani ja lukemani pohjalta, että ihminen voi olla samanaikaisesti rauhallinen ja syvästi tunteva. Eikä kukaan voi elää myötätuntoisena tätä elämää, jos ei suostu kärsimään ja elämään ahdistuksiensa ja maailman ahdistuksen kanssa. Mutta samanaikaisesti voi kokea syvää mielenrauhaa, iloa ja toivoa; inspiraatiota ja rakkautta.

Uskon, että ihminen voi tuntea onnea yhteydessä Jumalaan, vaikka olisi nälkiintynyt ja ruumiillisesti kärsivä. Tällainen edellyttää kuitenkin nimenomaan sitä Jumalayhteyttä. Voisi ajatella, että täytyy olla jonkinlainen ”pyhimys” pystyäkseen sellaiseen. Mutta ehkäpä ei tarvitsekaan! Ehkä yhteys on vain ajatuksen päässä. Ehkä yhteys on vain uskallusta vaille olemassa, meille kaikille ”tehdasasennettuna”. Ja vaikka tulee ajatus ”Enhän minä kelpaa, minä olen niin huono ihminen”, kuten Pietarille Jeesuksen kutsuessa, voisikohan muistaa sen, ettei kukaan ole pohjimmiltaan sen huonompi kuin toinenkaan? Jos joku toinenkin kelpaa Jumalan yhteyteen ilman omia ansioitaan; sellaisena syntisenä kuin Pietarikin sanoi olevansa, miksen minäkin kelpaisi? Kuulostaako tämä liian hyvältä ollakseen totta? No, eikö täällä maailmassa ole riittämiin sitä pahaa ja potaskaa; eikö tänne muka tarvita mielettömän iso hyvä asia sen kaiken vastapainoksi?

Elämän epätyydyttävyydessä ei ole monestikaan kyse siitä, etteikö nykyihminen saisi riittävästi tietoa ja toimintaohjeita mielekkyyden lisäämiseksi ja ongelmien ratkaisemiseksi. Sitä tietoa ei vain saa sovellettua omaan elämäänsä. On kaikenlaisia syitä, miksi ihminen ei tee niin kuin olisi hyvä tehdä. Osa on tekosyitä, osa oikeita esteitä, joita on vaikea poistaa, ylittää tai kiertää. Ja itse ainakaan en vain saa aikaiseksi moniakaan asioita, vaikka tiedän, miten olisi todennäköisesti hyvä tehdä. Aivot jumittavat; toiminnanohjaus tökkii. ”Ota itseäsi niskasta kiinni” – ajattelu ei vain toimi, kun ei saa kättään niskaan asti, vaikka haluaisi…

Ihmiset ovat usein yksin ”onnellisuuden ohjekirjojensa” kanssa. Mutta toisen ihmisen tuella, yhdessä tekemällä saattaa lähteä käyntiin jotakin, mitä yksin pohdiskellen jäisi vain suunnittelemaan. Ja ainahan voi turvautua siihen tahoon, joka on kaiken ohjelmoinut. Aivojeni jumituskaan ei kai sitten ole ”vika” joka pitäisi ”fiksata” jollain nieltävällä napilla! Silläkin ominaisuudella on jokin tarkoitus. En vain tiedä vielä mikä, mutta jatkan näillä työkaluilla, jotka tällä hetkellä ovat toimintakunnossa…