Mielenrauha tietoisuuden kautta?

Pysähdytkö koskaan katselemaan taivaalle? Se voisi antaa edes
hetkellisen kokemuksen olemassaolosi ihmeellisyydestä.

Sinua ympäröivät olosuhteet eivät loppujen lopuksi määrää sitä, koetko mielenrauhaa ja tyyneyttä. Tietoisuutesi aste sen määrittää. Tietoisuudessa on syvin rauha, eikä silloin ole olemassa ”ongelmia”. On vain olosuhteita ja tilanteita. Viktor Frankl, joka selvisi hengissä ja henkisesti elämänmyönteisenä keskitysleirin äärimmäisen haastavissa olosuhteissa, ymmärsi omakohtaisesti, että ”ärsykkeen ja reaktion välissä on aina tyhjä tila”. Tuo tyhjä tila mahdollistaa muutoksen siinä, miten reagoimme olosuhteisiin ympärillämme. Voimme tunnistaa omat tulkintamme ja asenteemme asioihin, jos olemme tietoisia niistä. Jos taas olemme sokeita sille kaikelle, mitä tuossa ”tyhjässä tilassa” onkaan, emme voi muuttaa omia reaktioitamme. Toistamme tyhmyyksiämme kuin mekaaninen kone, jossa saman napin painaminen tuottaa aina saman toiminnon.

Jos taas olemme tietoisia omista tulkinnoistamme ja asenteistamme, toisin sanoen siitä kaikesta, mitä mielessämme tapahtuu, reagoimme olosuhteisiin vain silloin, kun on oikeasti tarvetta reagoida. Ja silloin reagoimme niin sanotusti ”rauhasta käsin”. Tietoisesti reagoidessasi et siis enää esimerkiksi huido hädissäsi ympärillesi, hyökkää ajattelemattomasti heti kun koet itsesi uhatuksi, puolusta itseäsi liian vihaisesti, yritä korjata vahinkoa hutiloiden, toista tapojasi pakkomielisesti…

On olemassa runsaasti materiaalia tietoisuustaitojen kehittämisestä, mutta suuri osa materiaalista on nykyään puettu länsimaisen kulttuurin kääreisiin. Olevinaan viehättävät ihmiset poseeraavat muodinmukaisissa jumppa-asuissa tai trendikkäissä työasuissa erilaisissa jooga- tai mietiskelyasennoissa ja hymyilevät onnellisilta vaikuttaen. Tällainen tietoisuustaitojen esittely on harhaanjohtavaa ja naurettavaa. Kaiketi se tarkoitettu lähinnä myymään elämäntaitokirjallisuutta ja stressinhallintakursseja nykyaikaisille ihmisille, jotka ovat tottuneet yliampuvaan visuaaliseen materiaaliin, ja valitsevat joskus opettajansa ja mentorinsakin ”pärstäkertoimen” mukaan. Stereotyyppisen menestyjän tai ulkoisesti viehättävän ihmisen kuva yhdistettynä meditointiin ei vain yksinkertaisesti välitä totuutta; siinähän annetaan piiloviesti siitä, millainen sinun tulee olla, jotta kuulut onnellisten meditoijien joukkoon tai, millainen sinusta olevinaan tulee, kun teet kyseistä henkistä harjoitusta… Kuva Franciscus Assisilaisesta rääsyissään ja maakuopassaan tuhkaleipä sylissään, mutta autuaan onnellisena, kuvaisi asiaa paljon paremmin. Tai Johannes Kastajasta, joka eli autiomaassa heinäsirkoilla ja villimehiläisten hunajalla, kamelinkarvaisessa asussaan, ja oli varma tehtävästään, eläen täysillä merkityksellistä elämäänsä… eikä välittänyt luultavasti pätkääkään siitä, näyttikö trendikkäältä vai ei!

Ihmiset kuulemma lukevat nykyään henkiseen kasvuun liittyvää kirjallisuutta. Tarvitaanko henkiseen kasvuun ”personal trainereita”? Ehkäpä toisesta ihmisestä, opettajasta, valmentajasta tai terapeutista, voikin olla apua. Mutta jos opettaja ei itse elä niin kuin opettaa, hän opettaa vain tekniikkaa, eikä anna ”polttoainetta”. Henkinen harjoittelu on kokemista, ei teoriaa. Opettele teoriaa, jos haluat, mutta etpä sitten opikaan muuta kuin teoriaa, ellet kokeile kokemista…

Monet ihmiset ovat vielä kaukana siitä, mikä riittäisi yksinkertaiseen mielenrauhaan ja tyytyväisyyteen elämässä. Kulttuuri on monella tapaa harhaanjohtava antamassaan mallissa siitä, millaista ihmisen elämän tulisi olla. Ja yhteiskunta sanelee tiettyjä ehtoja ihmisten elämäntavalle. Jos joku on onnellinen saadessaan olla olemassa ja pysyä elossa, hänelle riittäisi varsin yksinkertaiset elämän puitteet, mutta yhteiskunta ei välttämättä anna mahdollisuutta elää rauhassa ja yksinkertaisesti. Voiko Suomessa elättää itsensä keräämällä marjoja ja sieniä, ja asettua elämään maakuoppaan Metsähallituksen maille? Jos voisit kokea onnea pelkästään makaamalla kesäisellä niityllä vatsa täynnä, luopuisitko kaikesta muusta, mitä sinulle on elämääsi kertynyt?

Kärsimys on vahva tunne, ja se voi antaa kokemuksen siitä, että on elossa ja olemassa, mutta se olemus, joka kärsii, on niin sanottu ”kärsimyskeho”. Samoin nautinnot antavat vahvoja tunteita. Emme kuitenkaan oikeasti tarvitsisi niin vahvoja tunteita, ellemme olisi turtuneet! Turtumus saa meidät haluamaan aina vain vahvempaa kokemusta. Jos paastoaisimme elämänkokemuksista, oppisimme uudelleen nauttimaan vähemmästä. Emme jäisi koukkuun kärsimykseemme, vaan haluaisimme oikeasti jättää kärsimyksen taaksemme. Luulemme, että meidän pitää kärsiä, koska luulemme olevamme se kärsivä kuonakerros, se sontakasa, jolle on tapahtunut paljon pahaa. Luulemme olevamme se, joka on tehnyt itse paljon pahaa, ja joka on ilkeä, hylätty, tai muuta ikävää. Mutta kaikki tuo on ohi; se on mennyttä. Ne ovat menneitä kokemuksia ja tunteita, joskus aiemmin tapahtuneita asioita, tekoja ja kokemuksia. Ne eivät ole enää nyt olemassa. Juuri nyt mitään noista asioista ei enää ole eikä tapahdu sinulle. Juuri nyt olet niistä vapaa.

Juuri nyt sinun ei tarvitse myöskään esittää mitään eikä selittää kellekään mitään siitä, kuka luulet olevasi ja mitä luulet tekeväsi. Olet vain se joka on olemassa, juuri nyt, ja kokee sen, mikä on nyt. Muuta ei itseasiassa ole olemassa kuin tämä hetki. Haluatko elää nyt vai menneisyydessä? Pahoittelen, mutta et voi elää muuta kuin juuri nyt! Jos yrität elää menneisyydessä, olet tässä hetkessä kuin kuoleman unessa, tiedostamaton. Jos yrität elää elämääsi tulevaisuudessa, et ole tässä ja nyt, kadotat tämän hetken ja mielenrauhan, jonka tässä hetkessä olemassaolon kokeminen sinulle antaisi.

Kaikki tämä on yksinkertaista, vain oivalluksen päässä, mutta sitä ei voi teoreettisesti käsittää, tai antaa sitä kokemusta toiselle. Ei, vaikka toinen lukisi kaikki tietoisen läsnäolon oppaat ja kuuntelisi innostuneena omia gurujaan. Sen voi ymmärtää todeksi vain kokemalla sen itse. Joskus kärsimys on se, joka pysäyttää sinut tähän hetkeen ja antaa sinulle kokemuksen elämän ihmeestä. Joskus riittää, että pysähdyt ja muistat sen tyhjän tilan ärsykkeen ja reaktion välissä. Siinä tilassa annat ihmeille mahdollisuuden.

Aloita tästä: "Lyhyt ja yksinkertainen tietoisen läsnäolon harjoitus"

Ja jatka eteenpäin: "12 askelta henkiseen hyvinvointiin"