Kunkin meistä olisi järkevää parhaansa mukaan huolehtia omien aivojensa tasapainoisesta toiminnasta ja tätä tukevista elintavoista. Ja niitten, jotka eivät pysty omin voimin huolehtimaan aivoterveydestään, on saatava siihen toisten ihmisten apua. ”Aivoterveelliset” elintavat antavat meille paremmat edellytykset ehkäistä liian korkean vireystilan haittoja (aivojen ja muun elimistön ylikuormittumista, unensaannin pulmia, jopa psykoosin kehittymistä). Joskus vakava psyykkinen sairastuminen nuorella iällä jättää jälkensä aivojen rakenteeseen, jolloin aivojen toiminnan korjaaminen myöhemmin on haasteellisempaa. Tai, jos henkilöllä on synnynnäinen alttius sairastua psyykkisesti (kuten hermostollinen herkkyys), pääkoppa voi olla jo lähtökohtaisesti herkempi vaurioitumaan elämän erilaisten stressikokemusten seurauksena.
Toistuvat psykoosit voivat vaurioittaa aivoja, joten uusien psykoosien ehkäiseminen on tärkeää. Joskus voidaan tarvita lääkäriasiantuntijan apua arvioimaan, voiko sopivalla lääkityksellä kenties tukea aivojen ja keskushermoston tasapainoista toimintaa ja ehkäistä uusia psykoottisia oireita. Koska etenkin ”ylilääkitsemisellä” voi kuitenkin olla ei-toivottujakin vaikutuksia, pelkän lääkityksen varaan ei tarvitse eikä kannata pääkoppansa toimintakykyä jättää. Aivojen monipuolinen (muttei ylikuormittava!) käyttö erilaisissa älyllisissä tai luovissa harrastuksissa, raitis ilma luontoympäristössä, terveellinen ruokavalio, riittävä liikunta, kullekin sopiva vuorovaikutus (toisten ihmisten tai eläinten kanssa), ja loogista ajattelua kehittävät päättelytehtävät ovat kelle tahansa hyödyksi. Kognitiivisesta harjoittelusta on todettu olevan hyötyä varsinkin silloin, kun oikea aivopuolisko on yliaktiivinen. Vasemman aivopuoliskon stimulointi esimerkiksi älypelejä pelaamalla voi tasapainottaa pääkoppaa huomattavasti. Soittamisen opettelun taas on todettu stimuloivan aivoja ainutlaatuisella, erittäin monipuolisella tavalla.
Stressinhallinta on erittäin oleellinen taito silloin, kun psyyke on herkkä ”menemään sekaisin” sisäisistä tai ulkoisista kuormitustekijöistä. Mikä tahansa systeemi ”tilttaa” ylikuormittuneena, ja mitä monimutkaisempi systeemi, sitä herkemmin. Ja ihminenhän on äärimmäisen monimutkainen otus! On siis hyvä tunnistaa oman kestokyvyn rajat, ylikuormittumisen merkit, ja pyrkiä tasaamaan tilanne ennen kuin rauhoittuminen onnistuu vain psykiatrisin hoitokeinoin. Lue stressinhallinnasta tästä.
Aivoterveydestä huolehtiminen on samalla kokonaisvaltaista mielenterveyden hoitamista. Se on yksinkertaisimmillaan terveellisiä elintapoja ja mielekästä toimintaa. Tiedon ja ymmärryksen lisääminen mielenterveydestä ja aivojen toiminnasta tukee itsehoitoa, ja paljon voidaan tehdä psykososiaalisella tuella ja luonnollisilla keinoilla. Joskus kuitenkin taustalla olevan vakavamman, kroonisen psyykkisen sairauden vuoksi voi olla tarpeen hyödyntää myös lääketieteellistä tukea, jotta vältettäisiin esimerkiksi uuden psykoosin haitat aivoterveydelle. Mutta useimmat ensipsykoositkin voisi ehkäistä, kun vain älyäisimme merkit ja apua järjestyisi riittävän varhain! Etenkin varhaislapsuuden hyvä hoiva, mahdollisten traumakokemusten hoitaminen ja liiallisen stressin välttäminen nuoruusvuosina ennaltaehkäisevät ns. ”mielisairauksien” puhkeamista, vaikka niihin olisikin synnynnäistä alttiutta. Pitäkäämme siis huolta itsestämme, toisistamme ja etenkin niistä kaikkein haavoittuvammista, jotka eivät vielä tai koskaan pysty kunnolla omia aivojaan suojelemaan!
Maailmanrauhan luovat rauhantahtoiset ihmiset. Psyykeltään tasapainoinen, olonsa turvalliseksi tunteva ihminen ei pyri rähinöimään kenenkään kanssa. Maailman parantaminen alkaa siis tältäkin osalta itsestä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti