Narsistien ja psykopaattien etsiminen tuntuu olevan jonkintasoinen muoti-ilmiö. Sinänsä hyvä, että asia on noussut suuren yleisön tietoisuuteen, mutta, kuten usein käy, tiettyyn asiaan keskittynyt mieli alkaa nähdä asiaan liittyviä viitteitä vähän joka puolella. Jos huvittaa havaita hankalissa kanssaihmisissä asosiaalisen persoonallisuushäiriön piirteitä ja sivuuttaa normaaliuden merkit, on helppo määritellä toiset pahoiksi ja oikeuttaa oma nuiva suhtautumisensa kinkkisiin ihmisiin. No, psykopatia on kinkkinen ilmiö. Ja tuskinpa kukaan sitä tieten tahtoen osakseen valitsisi.
Seurasin äskettäin vankimielisairaalan ylilääkäri Lauerman esitystä sairaalloisen väkivallan taustoista. Poimin siitä psykopatiaan liittyen muutamia asioita, jotka ehkä selventävät tätä kiehtovan inhottavaa ilmiötä. Psykopatian ajatellaan olevan ns. asosiaalisen persoonallisuushäiriön äärityyppi. Asosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä "kärsii" kuulemma noin yksi viidestäkymmenestä, ja Lauerman puheitten mukaan noin yksi sadasta olisi määriteltävissä psykopaatiksi. Virallisessa tautiluokituksessa tätä sanaa ei tällä hetkellä esiinny. Ilmiötä ei kuitenkaan voi oikein kiistääkään. Psykopatia voi olla synnynnäistä, jolloin piirteet voivat olla esillä jo lapsella. Toisaalta on ns. sekundääristä psykopatiaa, jossa merkittävä oireita aikaansaava vaikutus onkin varhaislapsuuden oloilla. Väkivaltaiset, epäempaattiset olot tuottavat väkivaltaista, epäempaattista käytöstä. Synnynnäisiinkin aivotoiminnan ja hormonierityksen poikkeamiin saattaisi kuulemma pystyä vaikuttamaan ainakin jossain määrin, jos piirteet tunnistetaan ja pulmiin puututaan riittävän varhain. Yhtä tärkeää on tietysti ehkäistä sekundääristä psykopatiaa hoitamalla hyvin nekin lapset, joilla ei ole synnynnäistä alttiutta tähän karmivaan problematiikkaan. Ja tietysti välttää haksahtamasta aikuiseen psykopaattiin niin pahasti, että geenit siirtyvät väestössä eteenpäin...
Jossakin aiheeseen liittyvässä materiaalissa törmäsin väitteeseen, että 5 %lla ihmisistä ei tapahdu oksitosiinin eritystä ulkoisesta ärsykkeestä. Oksitosiinihan liitetään vahvasti myötäelämisen kykyyn, hoivaamiseen ja siitä saatavaan mielihyvään. Jos oksitosiinia ei elimistöön lirise, ei läikähtele myöskään empatia. Väitteen esittäjä totesi, että nämä ihmiset ovat niitä, joita toiset nimittävät "paskiaisiksi", viitaten ilmeisesti asosiaalisiin persooniin, joita luonnehtii nimenomaan empatiakyvyn puute ja katumattomuus.
En nyt tässä pohdiskele sitä, miten paljon asosiaalista porukkaa on vankilassa, ja miten toistuvasti. Se on ehkä hyvä ymmärtää, että osa psykopaateista on ulkoisesti hyvinkin menestyvää, jopa erityisen onnelliselta vaikuttavaa porukkaa, ja pääsee jatkamaan sukua. On pelottavaa ajatella, millainen vanhempi epäempaattisesta persoonasta tulee. Ja silloin tällöin putkahtelee tietysti sitten niitä uusia geeninkantajia maailmaan.
Tunneälystä ja sosiaalisesta älystä kirjoittanut Daniel Goleman mainitsee ns. "katalan kolmikon": narsistit, machiavellistiset vallankäyttäjät, psykopaatit. Narsisteja luonnehtii ylpeys, syyllisyydentunteitten puuttuminen ja häpeänpelko. Narsisti siis pelkää häpeää, ja yleensä raivostuu tai joutuu itsesäälin valtaan häpeäkokemuksen seurauksena. Machiavellistisillä vallankäyttäjillä ei heilläkään ole syyllisyydentunteita, ja häpeäntunteet ovat laimeita. Tämä tarkoittanee sitä, että he eivät joudu häpeäraivon valtaan niin helposti kuin ajoittain kiukusta itkevät narsistit. Kolmikon huipulla oleva psykopaatti on varsinainen viilipytty. Ei raivoa, ei pelkoa, ei ahdistavaa syyllisyyttä, ei häpeää. Mikään ei liikuta. Vireystila on kuulemma kroonisesti alhainen, ja saadakseen jotain vipinää fysiologiaan psykopaatti tarvitsee sykähdyttäviä virikkeitä. Usein aina vain pahempaa ja ällömpää, että edes jokin liikahtaisi sisäisesti... Yleensä toisten kustannuksella, niin kauan kun ei vain jää kiinni. Koska myötätuntoa ei esiinny, kaksinaismoraali on psykopaatin ainoa tuntema moraali.
En ole (Luojan kiitos) joutunut pitämään seuraa psykopaatille. Narsistisia piirteitä tulee havaittua vähän useammin, mutta vika voi olla kyllä katsojan silmässäkin. Narsismi on sentään vielä hivenen inhimillisempi ilmiö. Oletan, että narsistiset piirteet voivat lieventyä, jos yksilö saa sitä mitä oikeasti on jäänyt vaille, eli myötätuntoista hoivaa. En tiedä, mitä keinoja ihmiskunnalla on selviytyä kahdesta muusta "katalasta". Riittäisikö määrätietoinen hoiva, rakkaus ja huolenpito, ja rivakat rajat? Vai pitäisikö asosiaalisille yksilöille yksinkertaisesti ruiskuttaa oksitosiinia suoniin? Miten suhtautua tähän puistattavaan ilmiöön ja niihin ihmisiin, jotka ilman omaa valintaansa ovat "tunteettomia hirviöitä"?
Nykyinen länsimainen tai globalisoituva elämäntyyli tuntuu suosivan narsismia, ja ainakin osaa psykopaateista. Ns. "valkokauluspsykopaatit" tuntuvat menestyvän hyvin, ja "superterveittenkin" joukosta löytyy psykopaatteja. En sinänsä ihmettele tätä. Psyykkinen hyvinvointihan edistää fyysistäkin terveyttä. Miksei psykopaatti olisi terve, kun hän tuskin kärsii psyykkisistä ahdistuksista ja peloista?
Psykopaatti saattaa näyttää kaikin puolin terveeltä yksilöltä. Hän osaa olla mukava, jos kyseessä on oma etu. Hän ei sorru töppäilemään ainakaan tunnekuohujen takia. Hän käyttää väkivaltaa välineenä, ei "mieli raivon sumentamana" tai paineita purkaakseen. Älykkäimmät osaavat manipuloida ja teeskennellä parhaiten. Mutta miten paljon kärsimystä tämä ei-kärsivä mieli ehtiikään tuottaa ympärilleen...
Koko tämä asia on kovin vastenmielinen ja pelottava. Koen kuitenkin tärkeäksi myöntää tämän ilmiön olemassaolo. Yhtä tärkeää on varoa laittamasta kaikkea ihmisolion ongelmallista ja ärsyttävää käyttäytymistä psykopatian piikkiin. Kaikilla meillä voi ajoittain olla tunnekylmyyttä ja itsekkyyttä. Joskus paadutamme tunteitamme siksi, että pelkäämme ympäristön suhtautuvan meihin ankarasti ja myötätunnottomasti. Myötätunto voi murtaa tavallisen ihmisen "paatumuksen". Voisiko se murtaa myös sukupolvesta toiseen jatkuvan häpeämättömän mielenlaadun ketjun? Siinäpä haastetta meille pelokkaille, kärsiville mielille. Me onnekkaat 95%, joilla oksitosiinin eritys tuntuu toimivan jotenkuten, jakakaamme siitä, mitä saamme. Meillä on varmasti monia tilaisuuksia esim. silittää koiraa, ilmeillä myötäeläen, hymyillä, taputtaa kaveria olalle, halata, rentoutua, mielikuvitella mukavia...
 |
Loppujen lopuksi ne, jotka eivät kykene olemaan kilttejä toisille, ovat meidän armoillamme. Meitähän on luultavasti ainakin kaksikymmentä yhtä asosiaalista vastaan. Ja tyhmää on sadan ruveta tappelemaan keskenään, vaikka yksi pieni manipuloiva psykopaatti siihen yllyttäisikin. Noin sataa tavallista ihmisoliota vastaan on vain yksi häpeämätön kummajainen taltutettavana. Myötäelävät mielet voivat tehdä sen yhteisvoimin.
PS: Lue myös: "Psyykkiset häiriöt - eikö mielessä ole mieltä?"
Ja, miten voi helposti kehittää mielitajuaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti