Huono kesä – masentaa?

Seitenjärvi- Pilvisyydestä ja tuulesta huolimatta miellyttävä paikka hengähtää.

Annoin muutama vuosi sitten, yleisesti ”surkeana” pidetyn kesän loppupuolella, kirjallista näkemystä paikallislehteen ”huonon kesän” vaikutuksesta mielialaan. Löysin tuon toimittajalle väsäämäni tekstin omaa sähköpostia siivotessani, ja arvelin sen aiheen olevan jokseenkin ajankohtainen tänäkin vuonna. En tiedä millaisessa muodossa antamani tieto oli paikallislehteen suodattunut, mutta tässä oma alkuperäinen versioni aiheesta…

Sään vaikutusta mielialaan on tutkittu, ja on todettu, että valon määrän merkitys mielialaan on suurempi kuin ilman lämpötilan. Vain osa ihmisistä nauttii helteistä; osa kokee ne enemmänkin uuvuttavina ja toimintakykyä laskevina. On todettu, että hellekausina tehdään väkivaltaisia rikoksia enemmän kuin viileinä kausina. Ihmiset harrastavat ja ulkoilevat enemmän, kun ei ole liian kylmä tai liian kuuma.

Nykyään puhutaan ”meteopaateista”, eli ihmisistä, joiden mielialaan sää vaikuttaa tavallista herkemmin, joko masentavasti tai piristävästi. ”Sääherkkyyden” on todettu periytyvän. On arvioitu, että noin puolet ihmisistä kokee, että hyvä sää vaikuttaa positiivisesti mielialaan, mutta osa ihmisistä ei reagoi säätiloihin mitenkään erityisesti. Säätilan vaikutukset voivat olla sekä suoria (liittyen esimerkiksi valon määrään ja lämpötilaan, tai aurinkoisen maiseman välittömästi koettuun miellyttävyyteen) että epäsuoria (eli sää vaikeuttaa sellaisten asioitten tekemistä, jotka tuottaisivat hyvää mieltä; tai säätila ei vastaa toiveita, jolloin pettyy, ja ajattelu muuttuvat kielteisiksi).

Pilvinen, sateinen ja viileä kesäsää saattaa aiheuttaa mielialaoireita ensinnäkin valon määrän vähyyden takia, jolloin ilmiö on sama kuin kaamosmasennuksesta. Toisaalta, ”huonon sään” epäsuorat vaikutukset ovat myös merkittäviä. Ihminen voi olla ladannut liiallisia odotuksia kesälomaansa, ja voi kokea, että sää ”pilaa” loman, kun mielekkäitä, stressistä palauttavia asioita ei saakaan toteutettua. Pettymyksestä voi olla hankala päästä yli, ja lomapäivät menevät murehtimiseen. Pettymyksestä palautumisessakin on yksilöllisiä eroja. Jos sää estää esimerkiksi ulkoilun ja luonnossa liikkumisen, jotka tutkitusti kohentavat mielialaa, saattaa luonnollisesti kehittyä mielialaoireita, kuten väsymystä ja aloitekyvyttömyyttä. Etenkin masentuneilla jo olemassa olevat oireet usein pahenevat ja toimintakyky laskee.

Auringonvaloa pyritään kaamosoireilussa korvaamaan kirkasvalohoidoilla, ja samaa keinoa voi soveltaa harmaina kesäpäivinäkin. Jos pelkää d-vitamiinin saannin jäävän vähiin auringonpuutteen takia, sitä voi nauttia suun kautta. Kannattaa kuitenkin myös oleilla ulkona, sateestakin huolimatta, raittiin ilman takia. On todettu, että raittiissa ilmassa oleilevat ihmiset ovat onnellisempia ja kokevat vähiten stressin tai masennuksen oireita. Liikuntaa ei myöskään kannata jättää ”hyvän kelin” varaan; liikunnan harrastaminen säässä kuin säässä, tai sitten sisätiloissa, tukee joka tapauksessa mielialaa. Ja luontoympäristöön voi hakeutua huonollakin säällä; luonnon terveysvaikutukset eivät nollaudu, vaikka keli olisi pilvisempi, tai jopa kylmä ja märkä. Luontonäkymät voivat olla erityisen mielenkiintoisia erilaisissa sääoloissa. Ulkoilmapuuhistakin voi oppia nauttimaan ihan uudella tavalla, kun pukeutuu säähän sopivasti. Se, että tekee totutun asian uudella tavalla, uusissa olosuhteissa, voi jo sinänsä piristää (kuten vaikkapa myrskysäällä kävely).

Pettymystä lomasään suhteen ei siis kannata jäädä liiaksi murehtimaan, vaan voi kokeilla ottaa olosuhteet haasteena vastaan. Voi olla, että joutuu suunnittelemaan lomanviettonsa uudelleen sateisuuden ja viileyden takia, mutta kesäpäivistä voi tulla uudella tavalla miellyttäviä, kun keskittyy niihin mielekkäisiin asioihin, joita voi tehdä, säätilasta huolimatta. Vain osalle ihmisistä haaste on biologinen (synnynnäisen herkkyyden takia); suurelle osalle ihmisistä ”huono kesäsää” on asennekysymys. Haastava tosin, mutta selätettävissä.

PS. Katso myös juttu kaamosoireilusta.