Mitä sinä ihminen huidot?

Kuva: Henri Kähkönen 2026

Moni ehkä muistaa tv-mainoksen, jossa tunturin päällä oleskeleva paikallinen ihmettelee, miksei turisti käytä sitä yhtä tuttua ötökänkarkotusainetta.

Nyt ei kuitenkaan ole kyse sen enempää paikallisista, turisteista tai ötököistäkään, ellei sitten halua ajatella vertauskuvallisesti ja nimittää mielensisäisiä ärsykkeitä ja impulsseja jonkinlaisiksi ötököiksi.

Jos pää on täynnä aistimuksia, havaintoja, ajatuksia, muistikuvia yms. joihin mieli tahtoisi jotenkin reagoida, tilanne voi olla jossain määrin samanlainen kuin ihmisellä, joka joutuu keskelle inisevää ja pistävää ötökkäparvea. Panikointi ja huitominen eivät auta paljoakaan. Sisätiloihin pakeneminen auttaa hetkellisesti, mutta eihän se auta eteenpäin tunturin valloituksessa sen enempää kuin arkisten toimien hoitamisessa mielensisäisiä ötököitä kuhisevissa olosuhteissa…

Joku ehkä muistaa myös Franciscus Assisilaisen (kai se oli hän) esittämän vertauskuvan pään päällä lentelevistä linnuista, joitten ei pidä antaa pesiä päähänsä. Ampiaisten huitominen voisi olla vielä hölmömpää kuin pikkulintujen, ja samoin on mieletöntä ”potkia pistintä vastaan”.

Viktor Frankl on sanonut jotakuinkin että ”ärsykkeen ja reaktion välissä on tyhjä tila”. Sama ärsyke ei siis aina, automaattisesti, tuota samaa reaktiota samallakaan ihmisellä (tai koe-eläimellä). Tuo tila ärsykkeen ja reaktion välissä on nimenomaan tyhjä, ikään kuin mielen ulkopuolinen tai mieltä ympäröivä avaruus, ja se tyhjä tila tavallaan laajenee, kunhan vain oivaltaa ja tiedostaa sen olemassaolon.

Tuossa tiedostavassa tilassa mielen ”yläpuolella” meillä on valtaa valita, miten reagoimme, vai reagoimmeko lainkaan. Ja joka kerta, kun emme reagoikaan automaattisesti entisellä, oppimallamme tavalla, edistämme muutosta käyttäytymisessämme. Kun oivaltaa, ettei ole pakko reagoida (ainakaan heti ja automaattisesti), voi keskittyä tuohon tyhjään tilaan, jossa voi hengitellä, rauhoittaa elimistöään, ja antaa mielensä laajentua ja yhtyä tietoisuuteen, joka on itse asiassa myös hyväksyvä ja armollinen; ”avara kuin taivas”. Tuohon tyhjään tilaan, avaruuteen, mahtuvat kyllä kaikki kiukku ja poru, destruktiiviset tai muutoin vahingolliset toimintayllykkeet, impulssit loukata toista, menettää toivonsa, heittää hanskat tiskiin, tms.

Ei siis auta, vaikka olisi jonkinlainen supersankari, jolla on yli-inhimillisiä taitoja ja voimia ja vieläpä joitain kaikenlaisia huipputeknisiä varusteita, jos uhkaaviin ”ärsykkeisiin” törmätessään panikoi ja ylireagoi ja ruiskii seittinesteitään sinne tänne, solmiutuen lopulta itse seittiinsä.

Fantasia- ja scifitarinoissa sankari ehkä yleensä onnistuu välttämään sokean paniikkireagoinnin, mutta oikeat ihmiset kyllä reagoivat elämäntilanteissaan aika usein vähän niin kuin tuo kuvan hahmo. Harmillisen usein haastavissa tilanteissa ihmisen toimintakyky ja energia tuhraantuvat reaktiiviseen ympäriinsä roiskimiseen, ainakin mielen sisällä, tai jopa ulkoisesti. Ja sittenpä väsähdetään eikä jaksetakaan enää mitään järkevää ja rakentavaa; ollaan keskellä itse aiheutettua sisäistä ja/tai ulkoista sotkua kuin omiin seittinesteisiinsä muumioituneena, tunti- tai päiväkaupalla… Ja masentaa ja ahdistaa, tietysti, kun ”ötökät” niin paljon koettelevat ihmisparkaa!

Tiedän miltä se tuntuu. Luojan kiitos, en enää nykypäivänä ole niin usein omien reaktioitteni aiheuttaman psyykkisen sotkun keskellä, mutta olenpa kuitenkin aina silloin tällöin, niin että mieli käy negatiivissävytteisesti ylikierroksilla ja sitten tekee mieli yökkäillä ulos kaikki ötököitten läiskimisestä ja myrkytysyrityksistä syntynyt, omalla kortisolituotannolla höystetty liemi tai mönjä. Yritän kuitenkin nykyään muistaa, että aika usein ”sekaannustilaan” päätyminen johtuu omasta ylireagoivasta mielentilastani (joka ilmenee etenkin stressaantuneena) ja siitä, etten muista sitä ”tyhjää tilaa” ärsykkeen ja reaktion välillä. ”Tyhjyyttä” on näemmä aika vaikea muistaa, mutta ehkä jokin havainnollinen kuva voisi auttaa sen muistamisessa? No, sitä kyhäillessä pitää vain vältellä niitä ötököitä…

Pari valitusta, valistusta ja valaistumista vuodelle 2026!

En ole kirjoittanut tänne pitkään aikaan mitään, ja voi olla, että tämän blogin ylläpito jää vähiin nyt alkavanakin vuonna. Kyse ei ole niinkään siitä, etteikö minulla olisi enää mielipiteitä, tai että ne olisivat muuttuneet jotenkin oleellisesti, ja haluaisin siksi unohtaa tämän blogini päivittämisen. En vain ole kokenut tarpeelliseksi jakaa mielipiteitäni ja ajatuksiani täällä senkään vertaa kuin aiemmin.

Minusta tuntuu, että olen näinä vuosina (2012 jälkeen) kirjoittanut jo niin paljon tekstejä, että niistä löytynee jo se oleellisin, mitä minulla on ollut sanottavaa esimerkiksi ”hyvästä elämästä”, henkisestä kasvusta tai mielen hyvinvoinnista. Ja olen ilmaissut itseäni ajoittain kärkevästi ja valittanutkin aika paljon kaikenlaista… Olen myös kirjoittanut joitakin ”yleishyödyllisiä” tekstejä ja kertonut vähän myös omista tekemisistäni.

Nyt, kun olen alkanut harjaantua ilmaisemaan itseäni vähäsanaisemmin ja selkokielellä (englanniksi), alkaa näyttäytyä sangen tyhjänpäiväiseltä ajanhukalta käyttää paria tuntia aikaansa johonkin pakinaan, vaikka se käsittelisikin omasta mielestäni tärkeää aihetta, jos sanoma ei sitä kautta leviä sen laajemmalle. Jaarittelen ehkä siis jatkossa pidempiä sepustuksia vain kirjan kansien väliin, enkä blogi-pakinoina, ellen sitten satu tuntemaan johonkin aiheeseen erityistä paatosta. Tai, ellen saa erityistä energiapiikkiä jossakin vaiheessa. Nyt en aio vaatia itseltäni sellaista, että pitäisi laatia tänne ajankohtaisia ja ”päteviä” tekstejä edes kerran kuussa tänä vuonna. Jätän sen Herran haltuun.

Pari valitusasiaa nyt kuitenkin tähän vuoden 2026 alkuun:

Asia A: Susia aiotaan nyt sitten metsästää, kun valitettavaa tyhmyyttä liiaksi sisältävä hallituksemme runnoi läpi surkeasti valmistellun lain ”suden kannanhoidollisesta metsästyksestä”.

Suomalainen metsänhoitokin kun on sitä että hakataan metsää yllin kyllin metsäteollisuuden tarpeisiin. Susikantaa ”hoidetaan” luultavasti tappamalla susia siellä päin missä on innokkaimpia metsästäjiä ja eniten susivihaa… Nähtäväksi jää, vähenevätkö pedot siellä, missä niistä on ollut eniten haittaa, vai onko koko laji taas kohta kadotuksen partaalla muuallakin. Innostuksen ja vihan kiihkossa susia tappavat metsästäjät tuskin miettivät, mitä tapahtuu, jos he tappavat esimerkiksi ison osan perhelaumaa. Tyhmemmänkin ihmisen pitäisi jo ymmärtää, että ilman laumaa jäävä susi tulee herkemmin ihmisten pihoihin tai turvautuu muuhun ruokaa, kun ei pysty yksin kaatamaan isoa riistaa.

Ja kun susipopulaatio pienenee, sisäsiittoisuus lisääntyy. Saattaapa kumppaniksi kelvata sopivan kokoinen koirakin. Tähänkään asiaan ei voi todeta muuta kuin että jotkut ihmiset ovat lyhytnäköisempiä ja itsekeskeisempiä kuin toiset. Se on rasittavaa kaikille muille, ja alkaa käydä tämän maailman tuhoksi.

Asia B: Yhdysvaltojen presidentin kannatus on kuulemma siinä 40 prosentin luokkaa, eli vieläkin liian suurta. Ihmettelen, miten se voi olla vieläkin sitä tasoa. Miten suuri osa sen mantereen väestä on ajattelematonta, arvostelukyvytöntä, suoraan sanottuna typerää? Ja kuinka moni kannattaa häntä siksi, että itse hyötyy hänen hallinnostaan? Silloinhan hekin ovat itsekeskeisiä, ja myös lyhytnäköisiä…

Onhan näet lyhytnäköistä olla itsekeskeinen, mutta itsekeskeiset eivät ilmeisesti tiedä sitä. Oikeasti, ei kukaan itsekeskeinen luihuilija pysty kusettamaan samoja ihmisiä vuosikausia yhtä kyytiä! Useimmat nilkit joutuvat alati vaihtamaan uhrejaan, koska aina he jossain vaiheessa paljastuvat ja tuottavat pettymyksen, ja heidän on löydettävä uusia kusetettavia…

Voisi kuvitella, että kusetettavissa olevat = tiedostamattomat ihmiset loppuisivat jossakin vaiheessa Amerikoistakin. Toistaiseksi se iso pieru saa kuitenkin vielä ratsastettua mm. maahanmuuttovastaisuudella ja transfobialla. Ja kun tavalliset ihmiset eivät tajua, että heitä manipuloidaan, he aiheuttavaa hölmöyksissään kärsimystä muille, kuten vähemmistöille.

Wake up, fools! Tämä pitäisi tosin sanoa sellaisella kanavalla, jossa siihen törmäisi joku MAGA-ihminen tai muunlainen republikaani, mutta eipähän niille kanaville saa kritiikkiään läpi kuitenkaan.

Suomessakin on tosin aiheellista varoittaa samasta asiasta. Valaistukaa! Älkää olko höperöitä! Älkää antako populistien manipuloida itseänne! Ja toisaalta myös siitä, että jos joku antaa mammonalle liikaa valtaa päänsä sisällä, se luikertelee tiensä myös hänen sydämeensä (keksin tuon just äsken itse). Ja kun puhutaan koko ajan rahasta, säästöistä, velasta, tuodaan ikään kuin jatkuvasti esille, mikä tässä maailmassa on olevinaan tärkeintä – se mammona!?! Joo, kukahan siitä teki alun pitäen niin hemmetin tärkeän asian? Ettei vain sekin ollut joku ahne, itsekeskeinen ihmisälypää?

Tämänhetkisessä hallituksessa istuu liikaa sen tapaisia ihmisiä, ettei heitä huvittaisi nähdä enää missään päättävissä elimissä. Menisivät mieluummin vaikka mato-ongelle.

Ja nyt lopetan tämän pakisemisen. Käsiä paleltaa, kun täällä sisällä on nyt vain 18 – 19 astetta lämmintä, ja olin kuumeessa muutaman päivän, joten olisi viisasta laittaa jotain lämmintä päälle.