Peliviihteen kääntöpuoli, vai sanoisinko takapuoli…

Digitaaliset pelit herättävät keskustelua, huolta ja puolusteluja, valitusta ja kiivasta inttämistä, mustavalkoista jurnutusta ja kiihkeitäkin kommentteja. Asia ei ole mustavalkoinen, ja peleillä on myös se ”etupuoli”, siis että jotkut pelit voivat olla sisällöllisesti opettavaisia ja terapeuttisia, ja niissä voi olla esimerkiksi motorisia taitoja valmentavia elementtejä. Ne voivat olla hauskaa yhteistä tekemistä perheissä ja kavereitten kesken. Ne voivat joskus tarjota sopivaa stimulointia aivoille ja auttaa palautumaan stressistä. Mutta kohtuullisina annoksina! Hauskuus voi kellahtaa kääntöpuolelleen. Ja joissakin peleissä on jo sisäänrakennettua ”takapuolta” liikaa, ja – karkeasti ilmaistuna – sitä mitä sieltä tulee ulos.

Liika on liikaa melkein missä tahansa asiassa, ja haitallinen sisältö voi tehdä digipelaamisesta suoranaista myrkkyä psyykelle. Pelit voivat olla oikein annosteltuna ja sisällöstä riippuen ihan hyväkin tapa viettää aikaa, joskus, mutta kellekään tuskin tulee haittaa siitä, jos jättää pelaamisen kokonaan väliin. Se ei ole välttämättömän tarpeellista viihdettä kellekään. Mutta sitä viihdettä silti tuotetaan, ja kysyntää riittää, etenkin kun mainonta on tehokasta…

Digitaalisten pelien haitallisuudesta ei ole vielä tehty paljoakaan tutkimuksia. Enemmän on selvitelty rahapelaamisen haittoja ja nettiriippuvuutta. Mutta moni tietää varmaan omasta kokemuksesta, että haitat ovat mahdollisia, ja saattaisi haluta niihin apua…

Olen tässä viime viikkoina uppoutunut lähinnä digitaalisten K18-pelien pohdiskeluun, enkä niinkään digitaalisen pelaamisen yleisiin haittoihin. Mutta satuinpahan aineistoa etsiessäni törmäämään muihinkin infomurusiin. A-klinikkasätiön sivuilta löytyi tuore, 25. elokuuta 2014 julkaistu uutinen digitaalisen pelaamisen haitoista: ”Digitaalisesta pelaamisesta koetaan haittoja – hoitoa kehitteillä”.

Siinä todetaan, että ”suomalaiset arvioivat varsin yleisesti läheistensä kokeneen haittoja digitaalisesta pelaamisesta. Enemmistö on sitä mieltä, että peliteollisuuden pitäisi kantaa vastuuta pelaajille aiheutuneista ongelmista. Tämä selviää A-klinikkasäätiön, Sininauhaliiton ja niiden yhteisen Peluuri-palvelun teettämän kyselyn tuloksista. Digitaalisella pelaamisella tarkoitettiin kyselyssä muuta kuin rahapelaamista esimerkiksi pelikonsolilla, tietokoneella tai kännykällä.”
”Vastaajista 40 prosenttia arvioi, että digipelaaminen on saattanut aiheuttaa haittoja jollekin läheiselle. Omasta digipelaamisesta haittoja itselle oli kokenut 19 prosenttia digitaalisia pelejä pelaavista vastaajista. Päivittäin digipelejä pelaavista haittoja oli kokenut yli neljännes, 26 prosenttia.

"Haitoista tyypillisimmät liittyivät ajankäyttöön: pelaamiseen meni liikaa aikaa, jonka olisi voinut käyttää johonkin muuhun. Myös peleihin muodostuvaa riippuvuutta tuotiin esiin. Fyysisistä haitoista eniten mainintoja saivat niskavaivat ja silmien väsyminen."

"Noin puolet kyselyn vastaajista, 48 prosenttia piti digipelaamisesta aiheutuvia haittoja ongelmana Suomessa. Toisaalta alle 25-vuotiaiden ikäryhmästä vain noin neljännes, 26 prosenttia piti digipelaamisen haittoja ongelmana.”


Suomalaisista 51 prosenttia oli kysyttäessä sitä mieltä, että digitaalisen peliteollisuuden pitäisi kantaa vastuuta niistä pelaajista, joille pelaaminen aiheuttaa haittoja.

Uutisessa todetaan myös, että pelaajat hakevat apua, mutta avun rahoittaminen on kysymysmerkki. Koetut haitat ja läheisten huoli kohdataan esimerkiksi A-klinikoilla, Sininauhaliiton info- ja tukipiste Tiltissä sekä em. toimijoiden rahapeliongelmaisten tueksi perustamassa Peluurissa. Kunnat ja valtio eivät toistaiseksi osallistu muun kuin rahapelaamisen ongelmien hoitoon. Eli, kukapa olisi valmis maksamaan haittojen hoitamisesta?

"Yksi ratkaisu olisi rahoitusmalli, jossa myös digitaalinen peliteollisuus kantaisi vastuuta ongelmiin joutuneista pelaajista", Peluurin kehittämispäällikkö Mari Pajula Pajula sanoo.

Hoito-ohjelmia yritetään kehitteillä verkkoon esim. A-klinikkasäätiön, Peluurin ja HUS:sin toimesta ja yhteistyössä. Ensi vuodesta alkaen apua luvataan myös digipelaajille. ”HUS ja Peluuri tarjoavat verkossa tietoa ja oma-apuvälineitä samalla, kun A-klinikkasäätiö kehittää verkkopohjaista terapiaa digipelaajille.”

Tässä linkki kyseiseen juttuun: Digitaalisesta-pelaamisesta-koetaan-haittoja

Eli… haittoja voi tulla ja olla, ja monet pelaajat myöntävät ne itsekin, ja haluavat apua. Kuka ottaa vastuun auttamisesta? Jääkö se vain valistuneitten järjestöjen vastuulle? Eikö peliteollisuus meinaa kantaa vastuuta lainkaan?

Seuraavissa teksteissä käsittelen tietynlaisen peliviihteen moraalista haitallisuutta. En tietenkään halua vähätellä muita haittoja, mutta koen, että myös moraalisten haittojen käsittely kaipaisi tieteellisempää näkökulmaa. Haittojen vähättely perustuu usein irrationaalisiin toteamuksiin ja tietämättömyyteen. Moraalisista haitoista puhuttaessa on varottava tuomitsevaa asennetta ja etsittävä mieluummin yhteistä vihollista kuin antauduttava kiistelemään mielipiteistä. Mutta erityinen huoli on noussut siitä, että lapsille haitalliseksi todettua materiaalia päätyy lasten käsiin. Siinä asiassa on laki, joka kyllä tuomitsee, vaikka yleisiä moraalisia näkemyksiä vähäteltäisiinkin. Mutta palaan tähän siis seuraavissa teksteissä. Luvassa on raskasta asiaa, jolle ei kuitenkaan kannata ummistaa silmiään.