K18-pelit - Interaktiivista aikuisviihdettä lapsillekin?

Tästä piti alkujaan tulla ihan yksinkertainen blogiteksti; osin asiatietoa sisältävä, osin moraalinen kannanotto liittyen väkivaltaa ja seksiä sisältäviin digitaalisiin peleihin ja siihen, että niitä pelaavat liian nuoret ihmisenalut. Aiheeseen perehtyessäni ja kirjoittaessani tämä juttu vain alkoi syystä tai toisesta paisua. En ole pystynyt kirjoittamaan tätä yhdeltä istumalta. On niin paljon selitettävää. Ja yritän hakea rakentavaa tapaa käsitellä tätä voimakkaita tunteita herättävää aihetta. Yritän ymmärtää ja olla olematta ilkeä kenellekään, mutta se on vaikeaa, kun on siinä määrin huolissaan, ja inhottaa koko ilmiö.

Digitaalisten pelien yleisistä haitoista käydään kiivastakin keskustelua. En edes jaksa luetella niitä kaikkia haitoiksi mainittuja, mitä tulee sähkölaitteista sinänsä tai tuntikausien paikallaan könöttämisestä, enkä nyt aio pakista verenpaineen noususta, epilepsiakohtausten riskeistä, unettomuudesta tai muusta sellaisesta. Tai siitä, että varhain aloitettu pelaaminen altistaa peliriippuvuudelle aikuisuudessa. Mutta terveyshaittojahan tulee televisionkin katselusta, tai lukemisesta… Ja tietyt pelisovellukset ovat opettavaisia ja jopa terapeuttisia. Ja on lukuisia pelejä, joista ei ole sen kummemmin haittaa kuin hyötyäkään, siis henkisesti. Sisältö ratkaisee. Niinpä pohdiskelen nyt enemmänkin tietynlaisten digitaalisten pelien henkisiä ja moraalisia haittoja, enkä sitä, onko yleisesti ottaen miten terveellistä viettää aikaa pelikoneen ääressä…

VAROITUS: Tämä teksti sisältää asioita ja näkemyksiä, jotka saattavat tuottaa pahaa mieltä niille, jotka ovat erityisen innostuneita tai jopa riippuvaisia K18- viihteestä. Jos sinä lukija olet alle 18-vuotias, sinun ei pitäisi kokemusperäisesti edes tietää, mistä puhun. Jos sinulla on kokemusta näitten pelien pelaamisesta, joku on mahdollisesti syyllistynyt rikokseen, tai on aihetta lastensuojelulliseen huoleen. Jos olet alle 18-vuotias ja haluat puolustella K18- pelien pelaamistasi, neuvoisin kertomaan ne puolustelut vanhemmillesi. Tai vaikka suoraan poliisille, jos olet saanut pelin laittomasti haltuusi. Jos joku muu kehottaa ja houkuttelee sinua pelaamaan K18- peliä, hän toimii lainvastaisesti.


”Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.”

Olen täysin tietoinen siitä, että mielipiteeni ja näkemykseni tästä aiheesta tulee herättämään joissakin lukijoissa syyllisyyttä ja joissakin kenties suuttumusta tai jotakin muita tunteita. Jopa pelkkä asiatieto voi nostaa karvat pystyyn ja herättää tarpeen kyseenalaistaa ja väittää vastaan; ymmärsipä asian tai ei. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole arvostella yksittäisiä ihmisiä heidän harrastuksistaan, vaan tuoda esille ilmiö, joka voi olla haitaksi monille ihmisille, vieläpä lisääntyvässä määrin. Niin että jos aiheutan suuttumusta tai syyllisyyttä, voisinko olla aiheuttamatta sitä muutoin kuin jättämällä mielipiteeni kokonaan sanomatta? Ja jos näkemykseni suututtaa, eikö se ole merkki siitä, että lukija ottaa sanomani kylliksi tosissaan reagoidakseen siihen? Heitän nyt kalikan, ja jos joku älähtää ja yrittää purra, tiedän osuneeni kipeästi.

Pohjimmainen tarkoitukseni on heittää se kalikka kohti yhteistä vihollista; ei kiistellä makuasioista ja mieltymyksistä, tai varsinkaan ruveta irrationaaliseen väittelyyn sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät maallikkoina yksinkertaisesti voi tietää riittävästi esim. ihmisen aivotoiminnasta tai moraalin kehittymisestä. Tietämättömyys on täysin ymmärrettävää, eikä siitä kellekään pidä suuttua. Olisi ahdistavaa, jos joku suuttuisi minulle siitä, etten tiedä riittävästi kvanttifysiikasta ymmärtääkseni jonkun ihmisen väsäämää artikkelia siitä aiheesta. Viittaan ”maallikolla” tässä yhteydessä ihmisiin, joilla ei ole riittävästi tietoa kehityspsykologiasta tai neurobiologiasta. Omiin näkemyksiini vaikuttaa luonnollisesti se, että olen psykologi. Olen lisäksi lueskellut oman kiinnostukseni mukaan kaikenlaista aiheeseen liittyvää. Eli asiatieto tässä tekstissä on psykologiaa. Moraalinen kannanotto taas on henkilökohtainen mielipiteeni. En tarkkaan ottaen tiedä, missä määrin oman alani ihmiset ovat huolissaan tähän aiheeseen liittyvistä laajemmista moraalikysymyksistä. Toivottavasti ovat.

”Yhteinen vihollinen” tässäkin yhteydessä on kaikki sellainen vaikutus, joka vähentää ihmisen empatiakykyä. Veikkaan, että lähes kuka tahansa ihminen joutuu joskus sellaisen tilanteen eteen, että huomaa olevansa varsin kurjassa asemassa, jos maailmasta ja ihmisistä on kadonnut kyky empatiaan. Ja ne, jotka eivät empatiaa koe tarvitsevansa, eivät sitä myöskään toisille osoita.

Kysymys kuuluu: Haluammeko elää maailmassa, jossa saa tehdä mitä tahansa toisista piittaamatta, vaikka tappaa tai kiduttaa, kunnes joku tappaa meidät? Vai maailmassa, jossa pyrimme rakentamaan omaa hyvinvointiamme samalla kuin muittenkin hyvinvointia, ja autamme niitä, jotka eivät itse kykene lisäämään hyvinvointiaan?

Jos vastaat ensimmäiseen kysymykseen myöntävästi, sinä tuskin edes haluat lukea eteenpäin. Jos taas vastaat toiseen kysymykseen myöntävästi, koeta olla kärsivällinen, vaikka kalikka kalahtaisi tässä asiassa sinun kylkeesi.

Tulen myöhemmin selittämään, miksi interaktiivinen, haitallisia käytösmalleja sisältävä ”viihde” on vielä hieman pulmallisempi asia kuin pelkkä töllötettävä materiaali. En todellakaan väitä, etteikö töllötettäväkin, sisällöllisesti haitallinen materiaali olisi… niin, haitallista! Ei ohjelmissa ja elokuvissakaan ikärajoja turhan takia ole. Itse asiassa media on täynnä haitallista materiaalia ilmankin ikärajoja, ja voisin niistäkin keksiä sekä moraalista ”niuhottamista” ja että ihan psykologisia näkemyksiä. Vaikkapa siitä, miten median välittämät ulkonäkökäsitykset vaikuttavat itsetuntoon tms. Mutta yleisesti ottaen on aika turhauttavaa yrittää selittää järkevästi tai varsinkaan tieteellisesti asioita ihmisille, jotka eivät syystä tai toisesta ole järkevässä mielentilassa tai yleensäkään tieteellisesti suuntautuneita. Mutta minkäs sille mahtaa? En minäkään aina jaksa ymmärtää ja olla järkevä. Joskus olisi hyvä yrittää. Ei voi oikein kritisoida, ellei edes ymmärrä, mistä on kyse.

Ymmärrän siis, etteivät kaikki ymmärrä, mitä haittaa väkivaltaisesta materiaalista tai sukupuolielämän levittelystä kaiken kansan silmille on. Eivät, vaikka miten selittäisi. Toivon, että lukija olisi henkisesti kypsä ihminen, joka olisi parhaillaan järkevässä mielentilassa, eikä hermostuisi heti, ja edes yrittäisi ymmärtää, ja mahdollisesti veisi viestiä eteenpäinkin. Niihin, jotka eivät ymmärrä, vaikka miten selittäisi (älyllinen kapasiteetti ei riitä, tai ei huvita ymmärtää) puree vain ”keppi” (= lain määräämät sakot ja muut rangaistukset) tai ”porkkana” (jokin mielihyvää tuottava palkinto). Jotkut eivät siis kenties halua ymmärtää, vaikka älyä olisi riittävästi. Se on varsin harmillista. Tämä on nimittäin vastuukysymys. Jos olet aikuinen, olet vastuussa itsestäsi, ja mahdollisista lapsistasi, ja yhteiskunnan jäsenenä olet myös ”yhteisvastuullinen”. Olisi aika tärkeää yrittää ymmärtää, vaikkei huvittaisi… Ja sitten on niitä ihmisiä, joilla ei ole omatuntoa, jotka eivät edes välitä ymmärtää, eivätkä välitä haitallisista seurauksista, vaikka teoriassa ymmärtäisivätkin asian.

Käsittelen nyt siis erityisesti digitaalisia K18- pelejä. Yleensä K18- merkinnän saavat pelit, joissa on erityisen raakaa, veristä ja viattomiin kohdistuvaa väkivaltaa. Uudempi ilmiö on joihinkin peleihin ilmestynyt pornahtava seksi, jota ei sitäkään tietysti pitäisi alaikäisille tarjoilla. On outoa, jos tuossa edessä olevan K- kirjaimen merkitystä ei tiedetä. Se tarkoittaa yksiselitteisesti KIELLETTYÄ. Mutta käytännössä alaikäiset saavat jostain käsiinsä näitä pelejä, ja ne toimivat vähän kuin huumausaine. Niitten pelaamisen jälkeen mikään muu ei kumma kyllä enää tunnukaan yhtä jännältä, ja pelaamista ja pelejä puolustetaan irrationaalisen raivokkaasti; ”Kaikki hauskako pitää kieltää!” – tyyliin. K18- pelien sisältö tuskin on välttämättömän hyödyllistä ja rakentavaa aikuisillekaan, mutta jokin näissä peleissä kiehtoo ainakin tietynlaisia aikuisia, ja lapsille ja nuorille lisäkiehtovuutta antaa se, että ne ovat heiltä, syystä tai toisesta, kiellettyjä.

On surullista, että monien ihmisten elämä on niin kurjaa, psyykkisesti köyhää tai ylikuormittavaa, että helpotusta etsitään liikaa (ajallisesti, tai suhteessa muihin asioihin, joista voisi saada mielekkäitä kokemuksia) digitaalisesta viihteestä. Ja kyse voi olla aika rajusta viihteestä; jopa epämoraalisesta. Mikä esimerkiksi raa’assa väkivallassa kiehtoo? Fysiologinen jännitystila alivireyden ”lääkitsemiseksi”? Epätodellinen, hormonien virittämä ”pöhnäkokemus” vastapainona arjen harmaudelle? Vai onko kyse tarpeesta samaistua uhkaajaan, jottei tätä tarvitse enää pelätä? Siis että mennään pahuuden puolelle, kun tämä tuntuu liian pelottavalta ja mahdottomalta voittaakaan…


Jos joku K18- pelien aikuinen ”puolustaja” vielä tässä vaiheessa lukee tätä ”ärsyttävää” kirjoitusta, tässä suora puhuttelu näitten pelien harrastajille ja pelien levittäjille:

Ok, K18–pelit, joissa on brutaalia väkivaltaa ja esimerkiksi väkivaltaista seksiä, ovat lain mukaan sallittuja täysi-ikäisille. Subjektiivisesti koettuna niistä ehkä tuntuu olevan teille pelkkää hyötyä. Ymmärtäkää kuitenkin, että niistä voi olla lapsille, nuorille ja yleensäkin toisille ihmisille ja yhteisölle vahinkoa, vaikkette itse kokisikaan niistä olevan haittaa. Ette voine kuitenkaan vielä todistaa, etteikö haittaa saata tulla teille itsellennekin jossain vaiheessa. Kun sellaista viihdettä kerta on olemassa ja se on ehkä tullut teille niin tärkeäksi, ettette pysty luopumaan siitä, pitäkää se kuitenkin edes poissa alaikäisten ja muitten siitä kärsivien silmistä ja huolehtikaa siitä, ettei haittoja oikeasti tule muille, eikä itsellenne. Viime kädessä viranomaiset ottavat haittoihin kantaa. Jos olette niin syvällä harrastuksenne parissa, ettei sivullisten kärsimys enää liikuta teitä, ymmärtäkää, että jo se on yksi syy huoleen. Sivullisten mahdollisen kärsimyksen tulisi tuottaa syyllisyyttä. Jos se ei sitä tuota, teillä on ongelma.


Seikkaileeko joku tuntemasi lapsi julmassa ja härskissä bittitodellisuudessa? 

Jätettäköön nyt hetkeksi ”rauhaan” ne aikuiset, jotka tällaisella viihteellä itseään viihdyttävät, ja ollaan aiheellisesti huolissaan alaikäisistä…

Kiusallinen kysymys: miksi vanhemmat eivät valvo ikärajoja sen enempää digitaalisten pelien suhteen kuin elokuvissa ja tv-ohjelmissakaan, tai nettisivustoilla? Miksi alaikäisten annetaan ”nauttia” K18- viihteestä, vaikka ”K18” merkitsee yksiselitteisesti vain aikuisille tarkoitettua sisältöä, eikä sitä olisi kielletty alaikäisiltä, ellei siitä tiedettäisi olevan jotakin haittaa? Luulevatko vanhemmat, että K18- merkintä viittaa pelin vaikeustasoon, ja että se on merkki älykkyydestä, että oma lapsi pelaa aikuisten pelejä? Voivatko jotkut vanhemmat edelleen mieltää kaikki digitaaliset pelit ”lasten leluiksi”? Vähän niin kuin luullaan, että kaikki sarjakuvat on muka lapsille tarkoitettuja…

Puutteellista valistusta vai leväperäisyyttä suositusten noudattamisessa? Vai molempia?

Aiheesta ei kai sitten vieläkään ole valistettu tarpeeksi, koska K18- pelien sisältö tulee ehkä yllätyksenä monille vanhemmille. Ikärajaluokittelun tarkoitus on lisätä kuluttajien tietämystä peleistä. PEGI- merkintä, joka tarkoittaa ikärajaa 3, 7, 12, 16 tai 18, esitetään pakkauksen etu- ja takakannessa. Merkinnän tarkoitus on antaa luotettavaa tietoa pelin soveltuvuudesta alaikäisille: se liittyy siis pelin sisältöön, soveltuvuuteen ja mahdolliseen haitallisuuteen alaikäisille. Luokitus ei kerro pelin vaikeudesta tai sen pelaamiseen tarvittavista taidoista. PEGI:n pelihausta voi hakea tietoa peleistä, jotka on julkaistu sen perustamisvuoden 2003 jälkeen. Myös Mediakasvatus ja kuvaohjelmakeskuksen sivuilta löytyy tietoa pelien ikärajoista. Yksiselitteisesti aikuisille tarkoitettuja ohjelmia (esimerkiksi pornografia ja gore-elokuvat) ei tarvitse luokitella. Ne merkitään erilaisella merkinnällä kuin luokitellut, alle 18-vuotiailta kielletyt ohjelmat. Näitten merkintöjen ymmärtäminen ja noudattaminen on vanhempien vastuulla. Sopivan viihteen valintaa ei saa jättää lasten vastuulle sen enempää kuin lasten ulottuville saisi jättää lääkkeitä tai myrkkyjä tai tulitikkuja…

K18- pelit ovat siis niin sanottua ”aikuisviihdettä” siinä missä väkivalta- ja pornoelokuvatkin. K18 -viihteessä voi olla erittäin voimakasta ahdistusta herättävää materiaalia, esimerkiksi järkyttävää, yksityiskohtaista kuvausta julmuuksista ja perversioista, ja ihannoiden esitettyä itseä tai muita vahingoittavaa käyttäytymistä. Ja seksikohtauksia, joissa sukuelimet näytetään yksityiskohtaisesti, ja seksi voi olla vaikka miten perverssiä ja väkivaltaista. (Jo yli 16-vuotiaillekin tarkoitetussa viihteessä on väkivaltaa ja avointa seksiä, ja myös väkivaltaista seksiä!)

Laki suojelee lapsia haitalliselta materiaalilta. Miksi vanhemmat eivät suojele? Eivätkö vanhemmat enää tunnista haitallista sisältöä, ”kun sitä tulee muutenkin joka tuutista”? Mutta onko pakko pitää niitä tuutteja aina auki?

Vain aikuisille tarkoitettujen ohjelmien ja pelien luovuttaminen alaikäiselle on rikoslain vastaista. Tässäpä lainaus lakitekstistä:

”15 § Lapsen kehitykselle haitallinen kuvaohjelma

Lapsen kehitykselle haitallisena pidetään kuvaohjelmaa, joka väkivaltaisuutensa tai seksuaalisen sisältönsä vuoksi tai ahdistusta aiheuttamalla taikka muulla näihin rinnastettavalla tavalla on omiaan vaikuttamaan haitallisesti lapsen kehitykseen.”


Tämä on niin sanotusta ”kuvaohjelmalaista”, johon niin elokuvien kuin pelienkin ikärajat perustuvat. Se on luonteeltaan lastensuojelulaki, eli sen tarkoitus on suojella lapsia ohjelmien ja pelien mahdollisilta haitallisilta vaikutuksilta. Lapsen emotionaaliset ja kognitiivisista taidot kehittyvät vähitellen. Niissä voi olla suuriakin yksilöllisiä eroja. Totta kai vanhemmat herkästi pitävät omaa lastaan henkisesti kypsempänä ja taitavampana kuin muita lapsia. ”Kyllä meidän Matti ymmärtää, ettei niin saa oikeasti tehdä…” Jos Matti ei sitten ymmärräkään, syy on sitten kai muka olosuhteissa eikä vanhempien älyssä? Jos aikuinenkin saattaa joskus huomaamattaan tulla suggeroiduksi, eikö sitten lapsi? Ja jos vanhemmillakaan ei ole näkemystä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, miten he osaavat ohjata lastaankaan? Jos vanhempi ei noudata lakia, onko ihme, jos lapsikaan ei sitä pidä niin tärkeänä? Mutta onko omalla turtumuksella pakko turruttaa jo alaikäistenkin mielet?

Lapset ja nuoret saavat raivareita, kun heitä yritetään estää pelaamasta näitä kiehtovia pelejä. Vähän kuin lapselta tempaistaisiin tikkari ilkeästi suusta, onhan se tuskallista, että jokin itselle mielihyvää tuottava asia yhtäkkiä yritetään kieltää. Mutta laki sanoo, että vanhemmat ovat vastuussa. Tällä hetkellä rikoslain mukaan se, joka antaa alle 18-vuotiaalle käyttöön K18-merkityn ohjelman tai pelin, on tuomittava sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Ei siis pitäisi antaa naapurin lapsukaisten tulla kylään pelaamaan oman nassikan kanssa K18- peliä. K18- pelin antaminen omalle alaikäiselle kullannupulle ei vielä ole rikos, mutta rikosoikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta on esittänyt, että ikärajamerkinnän ”K18” saaneiden ohjelmien ja pelien antaminen omille lapsille pitäisi olla rikoslaissa rangaistavaa. Aika kummallista onkin, miksi omaa lasta pitäisi suojella vähemmän kuin vieraita lapsia; tai että haitan tuottaminen omalle lapselle on sallittua, mutta vieraalle ei. Olisihan se vähän outoa, jos omaa lasta saisi lyödä, kun naapurin lapsiakaan ei saa...


Tiedotus siis tökkii, ja mainontakin hämmentää…

Vanhempien puolustukseksi on todettava, että ehkei ikärajoista ole tosiaankaan tiedotettu ja valistettu tarpeeksi. Niitä päinvastoin ”hämmennetään” erilaisilla irrationaalisilla puolusteluilla mediassa, kuten pelejä puolustelevissa nettikeskusteluissa. Haitoista tuskin varoitellaan myöskään pelien pakkauksissa tai mainonnassa. Ja miksipä varoiteltaisiin; silloinhan vanhemmat, joiden käsissä päätös pelin ostamisesta tai ostamatta jättämisestä on, saattaisivat tajuta olla ostamatta peliä, ja myynti vähenisi… Ja kun oma alaikäinen vieläpä vaatii, selittelee, perustelee ja valehtelee, ja vanhemmassa herää huoli, että oma kullannuppu saattaa jäädä paitsi jostakin tärkeästä kulttuuri-ilmiöstä, josta muutkin saavat nauttia… tai ei pääse siihen kivaan kaveripiiriin, jossa harrastetaan mielikuvissa viattomien tappamista ja irstaillaan. No, ”fiksuimmat” nuoret valehtelevat ikänsä, väärentävät pelien etikettien ikärajamerkintöjä tms., eli juksaavat niin nettikauppoja kuin omia vanhempiaankaan. Eipä kai ole ihme, jos sellaisen moraalin omaavalla nuorella huvittaa eläytyä vaikkapa rikolliseen pelimaailmaan.

No, syystä tai toisesta kaikki vanhemmat eivät siis vieläkään ymmärrä, ettei K18- rajoitus ole vihje siitä, että lapsesi on älykäs, jos osaa pelata tätä peliä. Nämä pelit ovat kaukana älyllisyydestä. Kerrataanpa vielä kerran: K18- merkintä tarkoittaa, että tuote sisältää jotakin alaikäiselle haitallista, ja että teet rikoksen, jos välität kyseisen tuotteen alaikäisille (esim. lapsesi kautta tämän kavereille).

Hoh hoi. En jaksaisi aina vain ymmärtää ihmisiä, etenkään ihmismassoja, jotka käyttäytyvät irrationaalisesti. Mutta yritän, etten suuttuisi enempää. Arvelen, että laumasieluisuus vaikuttaa tässäkin. Ei uskalleta poiketa massasta, edes eettisistä syistä. Pelätään, että lasta haittaa enemmän se, että hän on ”ulkona” siitä muusta yhteisöstä, jossa esim. pelataan tiettyä lapsilta kiellettyä peliä. Todellisuudessa kyse voi kuitenkin olla vain parista muusta lapsesta, jotka ovat saaneet käsiinsä tällaisen ”kivan” pelin, jota ei kuitenkaan haluta vanhemmille esitellä. Kuka vanhempi oikeasti uskoo vielä lapsensa ”no kun kaikilla muillakin on” – perusteluihin? Ne vanhemmat varmaan, jotka toimivat itse samalla tavalla aikuisten maailmassa. Tehdään niin kuin kaikkien muidenkin luullaan tekevän, ja hankitaan sitä mitä luullaan kaikilla muillakin olevan. Koska luullaan, että se tekee minustakin onnellisen ja hyvinvoivan, kun olen samanlainen kuin muut. (Siis samanlainen kuin ne toiset onnettomat, jotka myös kuvittelevat olevansa onnellisia sitten kun ovat samanlaisia kuin muut…)

Siinä näyttäisi olevan eroja, missä määrin eri K18- peleissä on lapsille haitallista materiaalia. Jotkut pelit ovat saattaneet saada K18- merkin esim. jonkin yksittäisen raa’an kohtauksen takia, kun taas joissakin peleissä viattomiin kohdistuva väkivalta on osa pelin perusideaa. Sisältöön tarkemmin perehtymättä lienee mahdotonta vertailla eri pelejä niitten haitallisuuden kannalta. On varmasti vähemmän haitallisia K18- pelejä, joissa saattaa olla lapsille ”siedettäviä” osuuksia. Ja sitten niitä varsin tökeröitä pelejä, joita ei kannata edes vilauttaa lapsille, ja kaikkea siltä väliltä. Siinäkin on eroja, onko joku peli tehty ”parodian sävyyn” niin että kaikki törkeys vetäistään rajusti yli. Mutta pitäisi olla yleisesti tiedossa, etteivät lapset ymmärrä parodiaa, eivätkä varmasti kaikki aikuisetkaan! Niin että henkisiä haittavaikutuksia voi tulla, vaikka pelien suunnittelijat, tekijät ja pelaajat kokisivat itse vain pelleilevänsä väkivalta- ja seksimielikuvilla. Vitsinä lausutut härskiydet voivat sattua yhtä lailla kuin leikkimielinen napautus nenään… Eikä kumpaakaan pitäisi harrastaa lapsen seurassa.


K18- ikärajaan kannattaa siis suhtautua yksiselitteisesti, ja esittää tämä myös omalle lapselleen yksiselitteisesti. Alaikäisiltä kielletty. Ja lakitekstin lainaus liitteeksi, ellei lapsi tai nuori muuten usko. Se on kyllä sitten aika kummallista, jos vanhempi itse suhtautuu lakitekstiin vähättelevästi. Syytä lastensuojelulliseen huoleen?

TÄMÄ EI VALITETTAVASTI LOPU TÄHÄN, VAAN JATKUU TOISESSA TEKSTISSÄ!