K18-pelit: ”Miksei saisi, kun se on kivaa?” Irrationaalisia puolusteluja ja ymmärtämättömiä perusteluja…

Tämä on jatkoa aiheeseen ”Interaktiivista aikuisviihdettä lapsille – kuka on vastuussa?” (eli edellinen juttu)

On suorastaan tuskallista lukea sellaisten ihmisten, joilla ei ole hajuakaan esimerkiksi ihmismielen toiminnasta psykologisessa mielessä, saati sitten neurobiologisista ilmiöistä (esim. miten raakuuksiin turtuminen tapahtuu aivotasolla), puolusteluja K18- peleihin liittyen. Laki ei kiellä aikuista ihmistä näitten pelien iloista, mutta haittoja kuulemma syntyy perheissä aikuisenkin liiallisesta pelaamisesta, ja yleinen moraalinen piittaamattomuus saattaa olla sivullisten kokemana aika kurjaa… Aikuinen pelaaja on itse vastuussa pelaamisen mahdollisista haitoista, ymmärsipä niitä tai ei. Lasten takia haitat kuitenkin pitäisi ymmärtää, ja lakia tulee noudattaa. Ja jos joku alaikäinen suuttuu siitä, että vanhempi tai pelikaupan myyjä noudattaa ikärajoja, mistä se kertoo? Eikö nykypäivänä ole enää trendikästä vedota jonkun asian laittomuuteen? Eikö se enää tehoa, jos sanoo jonkun asian olevan rikos? Ja piste.

Väkivaltaisia pelejä ihailevat ja kenties niistä riippuvaiset eivät tietenkään pidä siitä, että näitä pelejä arvostellaan. Kun tähän asiaan otetaan julkisesti kantaa, kiivaimmin K18- pelejä nousevat puolustamaan yleensä ne, jotka ovat itse tietynlasten pelien lumoissa ja/tai pelaavat niitä luvatta tai laittomasti, ja haluavat omantunnonrauhan vähättelemällä haittoja. Puolustajissa on varmasti vanhempia, jotka ovat tulleet tarjoilleeksi näitten pelien iloja lapsilleen tai muille alaikäisille, ja yrittävät vähätellä tuottamaansa vahinkoa. On luultavasti ihmisiä, jotka yleensäkin tykkäävät väkivalta- ja seksiviihteestä, ja ovat ehkä täysin sokeita niitten haitoille. On varmaan niitäkin, jotka ymmärtävät haitat, mutta ovat silti koukussa niihin. Ok, ehkä monet kritiikistä kiivastuneet kaipaavatkin omantunnonrauhaa harrasteittensa suhteen, mutta K18- pelejä kiivaasti puolustavien joukossa lienee myös niitä, jotka vain yksinkertaisesti suuttuvat ja turhautuvat siitä, jos joku uhkaa estää heitä harrastamasta heille tärkeää ja mielekästä asiaa. Sekin on ihan ymmärrettävää, jos sellaisesta suuttuu, mutta kritisoijan nimittely ”kukkahattutädiksi” tai joksikin trolliksi (?) ilmaisee useimmiten K18-peliharrastustaan puolustelevan henkisen iän.

Ja tässä on nyt kyse lastensuojelusta ja moraalisesta asiasta, ei vain henkilökohtaisista mieltymyksistä. Laki kieltää alaikäistä ”nauttimasta” K18- viihdettä siinä missä esimerkiksi tupakkaakin. Kumpaakaan ei saisi mainostaa alaikäisille, saati sitten tarjoilla. K18- viihdettä pidetään yksiselitteisesti haitallisena alaikäisille. Muuttuuko se sitten yhtäkkiä haitattomaksi, kun sitä käyttävä ihminen täyttää 18? Vai muuttuuko ihminen yhtäkkiä älyltään ja moraaliltaan niin ylivertaiseksi, että K18- viihteen haitat loppuvat samalla kellonlyömällä, kun 18 vuotta tulee täyteen? Kyse ei todellakaan ole haittojen loppumisesta, sen enempää kuin tupakoinninkaan haitat loppuisivat täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Kyse on vastuusta; vastuun siirtymisestä vanhemmilta nuorelle itselleen. Täysi-ikäinen on itse vastuussa siitä, millä aineilla elimistöään tärvelee. Ja siitä, millaisella materiaalilla aivojaan ja psyykeään tärvelee.

Olenpa törmännyt sellaisiinkin K18- pelien puolustajien näkemyksiin, että miksei peleissä voisi olla pornoa ja raakuuksia, kun niitä on elokuvissa ja TV-ohjelmissakin. Niinpä. Kun kerta ihminen saa periaatteessa tehdä kakkansa vaikka omalle pihalleen, miksei saisi kakkia vaikkapa olohuoneen lattiallekin? Tai sängylle? Tai naapurin pihalle? Kakkiminen kun on niin luonnollinen ja välttämätön tarve meille kaikille… Vaikka perusta väkivaltaiseen toimintaan ja lisääntymisen maksimoivaan seksuaalikäyttäytymiseen olisikin ihmisen biologiassa, niin että ”taipumus” on meissä kaikissa olemassa, me emme ole omatunnottomia matelijoita. Meillä on pikkuisen kehittyneemmät aivot kuin niillä elollisilla, jotka osaavat lähinnä tappaa ja harjoittaa lisääntymisaktia. Mikähän se meissä onkaan inhimillistä? Ymmärrys toiminnan seurauksista, kyky hillitä toimintaansa, ja empatian kokemisen kautta tarve vähentää myös toisten, ei vain itsen kokemaa kärsimystä. Niinpä, meillä kaikilla ihmisillä ei ole yhtä valtaisaa ja hillitöntä tarvetta eläytyä rikollisuuteen, raakuuksiin ja pornoon, vaikka olemmekin elimistöltämme myös biologisia olentoja.

Tällaisen väkivaltaa ihannoivan ja alistavaa seksuaalisuutta henkivän materiaalinen levittäminen siinä mittakaavassa, kun se nykymaailmassa tehdään television, netin ja muitten mainoskanavien kautta, on vähän sama kuin joku ääliö ja vastuuntunnoton taho ripottelisi jotakin vaikkapa ”kökkö”- nimistä ainetta lähes kaikkien ihmisten ruokalautasille, myös lasten, yhtään välittämättä siitä, onko joukossa mahdollisesti vakavasti ”kökölle” allergisia. Ja miettimättä myöskään sitä, tarvitseeko yhdenkään ihmisen elimistö oikeasti sitä ”kökköä” ollenkaan. Tämän itsekkään ja moraalitajultaan vaurioituneen tahon tarkoitus on tehdä rahaa niitten kustannuksella, joita ”kökkö” syystä tai toisesta kiinnostaa alkujaankin, tai jotka ”kökköä” ensimmäisen kerran haistettuaan ja maistettuaan jäävät siihen koukkuun.

Ja lisää esimerkkejä irrationaalisista perusteluista… Erään väkivaltaisia pelejä puolustavan mielestä suuttuminen ja tappaminen on ”luonnollista”, koska sitä on tehty iät ajat, ja eläimetkin sitä tekee. Ehkä joo, aina varmaan on ollut ihmisiä, joilla herää tappamishalu kun joku suututtaa heidät. Mutta sellainen on, kas kummaa, silti lain vastaista, vaikka olisikin ”luonnollista”. Siis on laitonta tappaa ihminen, vaikka suuttuisikin tälle; voiko tämä olla vielä jollekulle epäselvää? Mutta tapetaan niissä peleissä ihan huvikseenkin, eikä pelkästään suuttumuksesta tai itsepuolustukseksi. Onko sellainen huvikseen tappaminen luonnollista ja tervettä? Lieneekö lukijoitten silmiin sattunut uutinen, jossa kerrottiin poliisin epäilevän 8- vuotiaan murhanneen ampumalla 90- vuotiaan lapsenvahtinsa? Juuri ennen ampumista lapsi oli pelannut Grand Theft Auto IV- peliä ja räpeltänyt sitten aseen kanssa vanhuksen kuoliaaksi. Meniköhän eläytyminen vähän liialliseksi? Kuka ottaa vastuun tapahtuneesta?

Joku toinen lapsensa pelaamista puolusteleva oli sitä mieltä, että on parempi, että lapsi pelaa GTA- peliä kuin ryyppää torilla. Ikään kuin olisi väistämätöntä, että lapsi ryyppää torilla, ellei saa pelata GTA- peliä. Kummallisia ovat nämä nykyajan ajanvietevaihtoehdot lapsilla ja nuorilla! Ei taida olla kummempia monilla aikuisillakaan. Joku sanoo, että antaa lasten pelata… ”ovatpahan sitten ainakin kiltisti ja hiljaa…” Niin, onhan niitä sellaisiakin vanhempia, jotka juottaa vauvalle kaljaa, jottei tämä häiritsisi. Aikuisilla kun on aina jotain tärkeämpää tekemistä silloin kun lapsi on läsnä, vai? Ok, monet vanhemmat ovat väsyneitä, ja on tärkeä saada hengähtää. Jos laittaa lapsensa vaikka tunniksi ruudun ääreen saadakseen levätä, se on kohtuullista, kunhan varmistaa, että ohjelma tai peli, jonka kanssa lapsi ajan viettää, on lapselle sopiva ja haitaton.

Suomen johtava lastenpsykiatri Jari Sinkkonen toteaa, että digitaalinen maailma ylikuormittaa lapsia, ja aggressiivisuus lisääntyy tämän ylikuormituksen seurauksena. Ja esimerkiksi GTA- peleissä lapsi voi eläytyä vaikkapa alkoholistin ja psykopaatin sankarirooleihin (jos siis ymmärtämätön vanhempi antaa lapsensa pelata kyseistä K18- peliä). ”Se ei ole tervettä”, toteaa Sinkkonen. No, ei kai sellainen ole tervettä aikuisellekaan?

Itsellä ei kumma kyllä edes kiinnosta pelata mitään sellaisia pelejä, joissa on realistista, julmaa, viattomiin kohdistuvaa väkivaltaa, tai seksiä. Pelasin kyllä K12-ikärajaista legopeliä, ja ymmärrän kokemusperäisesti, että erilaisten palikkarakennelmien hajottaminen oli tietyssä mielentilassa jollain tavalla terapeuttista. Onnekseni kyllästyin siihen pian, eikä siitä ehtinyt herätä tarvetta särkeä oikeita esineitä. Legopelimaailma on jo väriensäkin puolesta niin epärealistinen, ettei se ihan helposti sotkeudu todellisiin mielikuviin. Mutta parin tunnin pelaamisesta tulee tokkurainen ja vähän outo olo. Ja vaikka pelihahmot ovat legopalikkaukkoja, tuntui silti aika kammottavalta ja raa’alta, että eräs pelihahmo paukutti viattoman ohikulkijan katukivetystä vasten rikki. Se oli ihan tarpeeton tapahtuma pelin idean kannalta. Vaikka kyse on palikkaukosta, pelaaja mieltää sen ihmiseksi, koska siinä maailmassa se hahmo oli tavallinen kadulla kulkeva ihminen, eikä mikään robotti tai mutantti. Sekin, että saa rahaa siitä, kun hajottaa paikkoja, on vähän… hm… älytöntä. Jos pelaaja on yksinkertainen (siis paljonkin ikäsuositusta nuorempi) lapsi, pitää aikuisen selittämällä selittää, ettei oikeassa elämässä saa hajottaa puhelinkoppeja ja autoja. Yksinkertaisella lapsella (tai aikuisella) kun saattaa jäädä jonnekin takaraivoon ajatus, että paikkojen hajottaminen on hauskaa ja kannattavaa. Ja uskokaa tai älkää, on olemassa myös vähemmän älyllisiä aikuisia kuin te lukijat olette; siis sellaisia, jotka eläytyvät pelimaailmoihin niin voimakkaasti, että saattavat humala- tai huumepäissään tai muuten psyykkisesti seonneina kuvitella elävänsä pelimaailmaansa todeksi koko ajan…

Miksi pelaaminen on siis vielä haitallisempaa kuin pelkkä töllöttäminen?

Interaktiivisuus ja visuaalisesti hyvin todentuntuinen maailma yhdessä tekevät pelimaailmaan eläytymisestä jopa suggestiivisen helppoa ja voimakasta. Fysiologiset reaktiot, joita eläytyminen tuottaa, ovat suorastaan huumaavia ja koukuttavia.

K18- pelien sisältöjen moraaliset haitat ovat kyllä muuten samanlaisia kuin samansisältöisessä muussa mediassa (yleensäkin väkivaltaviihde, väkivaltainen, esineellistävä seksi tms.), mutta pelaamisen interaktiivisuus tekee sisältöön eläytymisen voimakkaammaksi, joten pelien maailma imee sisälleen tehokkaammin kuin vain elokuva. Interaktiivisuus on jo sinänsä kiehtovaa; on jännittävää hallita tapahtumia ikään kuin olisi kaikkivoipa. Jos joku ei tiedä, mitä interaktiivisuus on, se on sitä, että kun haluat pelihahmon tekevän jotain, se tottelee sinua ikään kuin olisit sinä. Voit vaikuttaa pelin kulkuun aktiivisesti. Ja kun pelissä tapahtuu jotain, sinun on reagoitava tapahtumiin aktiivisesti. Sen sijaan elokuvan sankari tekee vain sen mitä käsikirjoittaja on hänet pistänyt tekemään, etkä voi vaikuttaa hänen seikkailuihinsa. Eläytyminen elokuvan hahmoon voi katketa siinä vaiheessa, kun sankarille tapahtuu jotakin, mitä et toivoisi itsellesi tapahtuvan hänen housuissaan tai hameessaan. Mutta peleissä interaktiivisuus mahdollistaa katkeamattoman eläytymisen. Suggestiivinen vaikutus on siten voimakkaampi; se ei katkea kesken, ellet lopeta pelaamista. Ja saat usein itse valita, milloin lopetat; eli jatkat, jos olet koukussa (ja jos joudut lopettamaan kesken, tulee turhautumisraivari). Elokuva sen sijaan loppuu kun loppuu, ja silloin on pakko havahtua tähän maailmaan, ainakin hetkeksi, kunnes saa ladatuksi pesään uuden viihdeannoksen.

Nykytekniikalla toteutettu grafiikan realistisuus tekee eläytymisestä vielä voimakkaampaa. Käyttäjät kehuvat, että nykypelien kuvan realistisuus on sitä luokkaa, että sekoittuu elokuvaan. Yksityiskohtia myöten. Esimerkiksi välianimaatioissa saattavat esiintyä oikeat ihmisvartalot. Tämäkin tekee nykyajan peleistä vaikuttavampia kuin esim. 20 vuotta sitten tehdyt väkivaltaa sisältävät pelit ovat olleet. Jos joku kehuu pelanneensa ”iät ajat” ilman haittoja, ei hän oikeasti ole voinut pelata vastaavanlaisia pelejä niin kauan, että juuri näitten nykypelien tasoisten pelien haitat olisi vielä täysin selvillä hänen kohdallaan. Ja yksilön itse arvioima ”haitattomuus” on vain subjektiivinen arvio. Kuka tahansa voi mennä väittämään vaikkapa tutkivalle psykologille, että kokee itsensä huippuälykkääksi. Tai skitsofreenikko voi mennä sanomaan psykiatrille, että on ihan tasapainoinen, mutta lääkäri on seonnut. Sairaudentunnottomuus ei ole kovin harvinaista niillä, jotka ovat ihan kunnolla sekaisin, eikä riippuvuuden kieltäminen harvinaista niillä, joiden riippuvuuden kyllä ulkopuoliset huomaavat. Jos kysyttäisiin haitoista läheisiltä, nämä voisivat olla ihan eri mieltä.

Haittoja siis vähätellään mitä erilaisimmilla syillä…

Irrationaaliset, itsekritiikittömien ihmisten suosimat perustelut erilaisten haitallisten asioitten sallimisen puolesta ovat suorastaan rasittavia ja ärsyttäviä. Ei niissä ole mitään järkeä, oikeasti. Ne muistuttavat alkoholistin perusteluja siitä, miksi yhdestä kaljasta tai yhdestä ryyppyillasta ei ole mitään haittaa. Se haitta kun ei ole kirkkaana mielessä etukäteen. Se tulee jälkikäteen, ja sitten sitä ehkä hävetään, tai sitten se torjutaan mielestä vielä silloinkin. Ihmiset eivät suostu ajattelemaan epärakentavan toimintansa haittoja. Syyllisyys on liian kipeä asia kohdata. Mutta jospa kuitenkin yritettäisiin edes hetken aikaa miettiä esimerkiksi ylettömän seksiviihteen haittoja ja yllyttämistä promiskuiteettiin; sukupuolitauteja, heitteille jääviä lapsia, ylikansoitusta, tulevaa nälänhätää. Tai naisen asemaa maailmassa, jossa heille on ”kivaa” tehdä väkivaltaa, kun kerta peleissäkin sellainen on kiehtovaa ja hauskaa… Ja entäs rikollisuuden ihannointi, omatunnotta tappaminen ja varastaminen… Väkivallasta nauttiminen… Eikö ole kuitenkin aika epätervettä, jos sellainen alkaa tuntua mielenmaailmassa ”tavalliselta ja luonnolliselta”? Jos joku tässä kohtaa ajattelee, että tietenkään tämmöinen kehityssuunta ei ole hyvä, miksi se sitten hiljaa hyväksytään, ja sitä levitetään lastenkin omaksuttavaksi?

Kerrataanpa vielä: Kosketukseen reagoiva, yksityiskohdiltaan realistinen kakkakasa olohuoneessa vaikuttaa voimakkaammin kuin stabiilisti paikallaan lösöttävä, reagoimaton kakka, jota huonon pixels per inch -luvun takia tuskin kakaksi tunnistaa. Eli: pelit vaikuttavat voimakkaammin kuin sellainen viihde, jota vain katsellaan, osallistumatta ja vaikuttamatta itse tapahtumiin. Tämän pitäisi olla kyllin selvää maallikollekin. Harmi vain, että osa maallikoista ei ymmärrä väitelauseitten ja johtopäätösten logiikkaa. Sen verran älyä on normilapsellakin, että hän oppii, mistä napista saa pelin päähenkilön tekemään kaikkea hassun kiehtovaa, mutta kuka on vastuussa siitä, mitä lapsen aivoissa tapahtuu pelaamisen aikana ja jälkeen? Kuka antaa lapsen painaa nappia, jonka seurauksena hänen mielessään kuolee viattomia ihmisiä, tai lapsi joutuu vahingossa eläytymään hänelle hämmentävään, jopa ahdistavaan seksuaaliseen tapahtumaan?

Suggestiivisessa tilassa mieli ottaa vastaan vaikutteita… hyvässä ja pahassa

On aika rajoittunutta ajattelua, jos ei ymmärretä voimakkaan, lähes suggestiiviseen tilaan vetävän eläytymisen vaikuttavan ihmisen psyykeen. Jos pelin sisältö on humaani ja rakentava, eläytymisen kautta voi omaksua jotakin hyvää. Ja mitä enemmän pelaa ja eläytyy, sitä voimakkaampi on vaikutus. Käsittääkseni digitaalisista peleistä vain viitisen prosenttia on K18- pelejä. Eikö lapsille siis olisi muka tarjolla muunlaisia pelejä ihan kylliksi? Mutta tarjolla olevista peleistä, joissa on varmasti hauskoja ja hyödyllisiäkin mukana, kumma kyllä innostutaan kiihkeimmin niistä, missä tapetaan ja härskeillään, ja eläydytään pahantekijän seikkailuihin. Vaikuttaneeko tähän se, että sellaiseen materiaaliin on muun viihteen kautta jo ehditty tottua ja turtua, ja kaivataan aina vain lisää ja rankempaa?

Ihminenhän kyllästyy; toiset ihmiset vielä nopeammin kuin toiset. Sama ilmiö näkyy niissä ihmisissä, joiden toleranssi alkoholille kehittyy nopeasti. Heistä tulee ongelmakäyttäjiä. Näin lienee myös raakuuksista nauttimisen suhteen. Terapian vaikutukset aivoissa on jo pystytty todentamaan aivokuvilla. Myös väkivaltaan turtumisen aiheuttamia muutoksia aivoissa on tutkittu. Mitä jos muutos onkin ikävän pysyvä, ja pelien parissa kulutettujen vuosien mittaan menetetään jotakin ihmisyydestämme, kuten empatiakykyä? Entä sitten, jos lapsilla ja nuorilla tietyt, empatiasta vastaavat aivoalueet eivät edes kehity kunnolla, kun he saavat isoja annoksia turruttavaa ”viihdettä” aivoilleen kaiken muunkin aivoja syövyttävän informaatiotulvan lisäksi?

Jos viihteen suhteen ollaan tilanteessa, että kuluttajat haluavat aina vain rajumpaa ja kiihdyttävämpää, missä raja tulee vastaan? Vai siirtyykö itsensä kiihdyttämisentarve ennen pitkää todelliseen maailmaan, kun pelien todellisuus alkaa tuntuu liian ”epäaistilliselta”? Valitettavasti joillekin yksilöille saattaa olla jo käynyt näin. Toivottavasti muut älyävät tehdä täyskäännöksen ajoissa. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen suosittelee peleistä paastoamista lapsille ja nuorille, jotka pelaavat liikaa. Paastoaminen voisi olla tarpeen aikuisillekin, ja muunkin viihteen suhteen. Kummasti alkaa vaatimatonkin ruoka maistua hyvältä, jos on jonkin aikaa syömättä mitään.

Ihminen ei reagoi todellisuuteen, vaan omaan tulkintaansa siitä

Sisällöllisiä haittoja vähätellään vetoamalla siihen, että raa’at tai pornahtavat kuvat ovat ”vain pikseleitä”, tai sisältävät ”vain digitaalisia hahmoja”. Vähättelijät eivät ymmärrä ihmismielen toimintaa. Ihminen ei reagoi kuvaan, vaan omaan tulkintaansa kuvasta, ja siitä herääviin sisäisiin mielikuviin. Esim. pelkkä tikku-ukkohahmo väkivaltaa ilmaisevassa asennossa voi herättää hyvin elävän sisäisen mielikuvan, joka vaikuttaa siihen, mitä katsojan mieleen nousee, ja millaisia toimintayllykkeitä hänessä herää. Pelkkä pystyyn nostettu keskisormikin herättää kaikenlaisia mielikuvia, siksi kai siihen reagoidaan varsin voimakkaasti… Niin että se ei ole mikään puolustus, että kyse on ”vain kuvista”. Jos ne raa’at kuvakohtaukset eivät enää herätä minkäänlaista inhoa tai ahdistusta, on syytä epäillä, heräisikö kyseisessä katselijassa kovin voimakasta ahdistusta raakoja uutiskuviakaan katsellessa. Valitettavasti ihminen turtuu väkivaltaan, siinä missä yliseksuaaliseenkin materiaaliin.

Tapetaanhan sitä leikisti örkkejäkin… miksei siis ihmisiä?     

Viattomiin ihmishahmoihin kohdistuva väkivalta, ja yleensäkin erityisen raaka väkivalta tai kiduttaminen on tietysti myös eri asia kuin se, että tapetaan toisia kuten sodassa, tai että tuhotaan örkkejä, robotteja tai yleensäkin ei-inhimillisiä hahmoja. Samastuminen mielikuvaan ihmisen tappamisesta on siis selkeästi eri asia kuin eläytyminen robotin tappamiseen. Samalla tavoin kuin urheilusuorituksiin voidaan valmistautua mielikuvien avulla, eräänlaista henkistä valmentautumista on sekin, että eläydytään tekemään mielikuvissa asioita, joita ei oikeasti (ainakaan vielä) ole tehnyt. Voiko siis ihmishahmojen tappaminen mielikuvissa valmentaa (tahattomastikin?) siihen, että voi joskus kylmäverisesti tappaa oikeankin ihmisen? Huoli ei ole ihan hatusta vedetty. Ja vaikkei tällainen riski koskisikaan kuin vain murto-osaa väkivaltapelien kuluttajista, yksikin viattomien tappamiseen ”valmentautunut” yksilö on yhteisön kannalta liikaa.

Saahan sitä oikeastikin intiimielämää viettää… Mutta ei lasten nähden, eikä saisi raiskatakaan!

Yleisökeskusteluissa on esim. todettu, että esitetty väkivalta, johon voimakkaasti eläydytään, on haitallisempaa kuin pornahtavatkaan seksikohtaukset. Mutta jos kuvattu seksi on alistavaa, tai väkivaltaista ja esineellistävää, eihän sekään haitatonta ole. Jos kohteena, alistetussa asemassa on useimmiten nainen, asettaahan se naisen inhottavaan rooliin, joka voi sitten puolittain huomaamatta todentua tosielämässäkin. Seksin ilmaantuminen peleihin mielletään ”normaaliksi” ilmiöksi, ”kun sitä on elokuvissa ja tv-sarjoissakin”. Kun jokin ilmiö yleistyy, tuleeko siitä automaattisesti normaalia? Ja onko tällainen normaali aina rakentavaa? No kun juodaan sielläkin, miksei meilläkin. Ja kun kerta aikuisetkin juo, miksei nuoretkin, kun se on jo niin yleistä. Ja kun kerta isovelikin pelaa niin paljon, mikset pikkuvelikin voisi pelata kuusi tuntia, kun kaikkihan pelaa. Ja kun kerta rikollisuus on yleistynyt, sehän on ihan normaalia, miksei siis voisi itsekin tehdä jotain laitonta… Ja jos kerta on sallittua esittää pelissä esimerkiksi ilotytön tappaminen (=rikos), joku pelintekijähän voi ajatella, että on yhtä lailla sallittua lisätä peliin pedofiilinen kohtaus (=rikos). No, kaipa niitä on jo elokuvissakin, eikä sitäkään pidetä tällaiseen toimintaan yllyttämisenä, joten… miksei siis peleissäkin saisi? (En tiedä, onko sellaisia kohtauksia olemassa, kun en ole tässäkään asiassa riittävän ”sivistynyt” nykykulttuurisesti…) Tässä vaiheessa paatuneet kanssaeläjät kenties säälittelevät minua, kun en tiedä mitä kaikkea muuta iljettävää maailmassa on. No, minua säälittää enemmän se, jos on jo niin paatunut, ettei reagoi iljettävyyksiin. Säälittää, että ihmisten pitää tietää niin paljon pahaa. Säälittää, että lasten pitää nähdä ja syödä niin paljon sitä ”kökköä”.

Muutama sana GTA – pelisarjasta…

Jossain suomalaisessa GTA:n jonotusmyynnissä tarjoiltiin nettijutun mukaan ”GTA- henkistä” rappia ja tanssityttöjä… Erityisesti miespuolisten massahysteriaa? Jos joku ei tiedä kyseisestä pelistä mitään, tässä muutama kuvaileva lause:

Sankari, jonka seikkailuun eläydytään, on rikollinen.
Hän voi tehdä mitä vain pelkäämättä henkensä puolesta, koska vaikka hän kuolisi, hän herää aina henkiin
Hän voi vaikkapa ”rietastella” strippareitten tai ilotyttöjen kanssa, juoda viinaa ja polttaa kannabista
Hän voi hakata ja tappaa ostamansa ilotytön
Hän voi käyttää pesäpallomailaa tai moottorisahaa ihmisten telomiseen, ja ”veri vain roiskuu”, ja ajella varastamillaan autoilla viattomien ihmisten päälle
Rikoksia tekemällä sankarimme kohoaa alamaailman eliitissä ylöspäin.

Joku kirjoittaja hehkuttaa varsin kaunopuheisesti: ”GTA on lähes arvostelun ulkopuolella. Se on instituutio, jonka kasvatteja me nykypelaajat olemme. Se on uskonto ja raaka todellisuus samassa paketissa…” … ”GTA on toiveet täyttävä aikuisten seikkailupuisto.” ”…riiston musikaali, josta melkein häpeää nauttivansa.” Joo, miksi vain ”melkein” häpeää? Hävettääkö joillakin ihmisiä myöntää tuntevansa häpeää moraalittomuudesta nauttimisesta?

Useimmilla ihmisillä varmasti hävettäisi tunnustaa se että nauttii ihmisten tappamisesta ja esineellistävästä pornosta. Kirjoitus tuo selkeästi esille, miten ”helvetillinen” GTA- pelimaailma on. Ihannoiden sitä. No… miksi sellaisista asioista nauttisi keinotodellisuudessa, jos niistä ei jollain alitajuisella tasolla saattaisi nauttia todellisuudessakin? Ainakin toisin päin yhteys on olemassa. Siis, ihmiset, jotka tekevät raakuuksia todellisessa elämässä, nauttivat niistä myös keinotodellisuudessa. Ja toisaalta, ihminen, joka kavahtaa raakuutta mielikuvamaailmassa, kavahtaa sitä myös todellisuudessa.
Mutta miksi ylipäätään on tarjolla viihdettä, joka on niin haitallista, että se on lailla kielletty alle 18-vuotiailta? Jatkan vielä tästä aiheesta… ELI EI TÄMÄ VALITETTAVASTI VIELÄ TÄHÄNKÄÄN LOPU...