K18- pelit: Kuka tarvitsee moraalia rappeuttavaa "viihdettä"?

Tämä juttu on jatkoa aiempiin kirjoituksiin:


Interaktiivista aikuisviihdettä lapsille - kuka on vastuussa?


"Miksei saisi, kun se on kivaa?"

Nyt kysyn, miksi ylipäätään on tarjolla "haitallista viihdettä", keitä varten sitä on, ja mitä se aiheuttaa ihmisissä?

Kun lapsille haitallisesta aikuisviihteestä on tullut ongelma alaikäisille ja lapsille, voi tietysti ihmetellä, mihin aikuisetkaan tarvitsevat esimerkiksi raakaa tappamista, perversioitten toteuttamista tai väkivaltaista pornoa? Kuka sellaista viihdettä oikeasti on alun perin kaivannut? Pieni antisosiaalinen osuus ihmiskunnasta?

Väkivaltaa ihannoiva materiaali on heijastumaa jostakin inhottavasta, paaduttavasta mentaliteetista, ja on aika huolestuttavaa, jos sellaisen mentaliteetin ajatellaan olevan ”ihan normaalia, kun sitä tulee muutenkin joka tuutista”. En vain tajua, miksi ihmiset haluavat itseään ruokkia sellaisella, ellei tavoite ole tulla härskeiksi, karskeiksi ja omatunnottomiksi. No, ehkä se on joidenkin ihmisyksilöitten ihanne. Ehkä laki puuttuu sellaiseen mentaliteettiin vasta siinä vaiheessa, kun se mentaliteetti alkaa todentua konkreettisessa elämässä järjettömänä väkivaltaisuutena ja julmuutena, viattomien tappamisena ja raiskauksina… Puhumattakaan lievemmistä haitoista. Hm… eikö se ole jo todentunut riittävästi, jotta olisimme huolissamme?

Jotkuthan sitä ”kökköä” tuottavat, markkinoivat ja myyvät; joko leipänsä eteen, tai ihan vain ahneessa rikastumistarkoituksessa. Ihminen on kummallinen olento. Hänellä on ihmeellisiä, itsekkäitä tarpeita, ja inhottavuus muita ihmisiä kohtaan tuntuu olevan niin kiehtovaa, ettei siitä olla vuosisatojenkaan saatossa päästy eroon. Inhottavuuksia on ollut aina olemassa, ja nykyään ne tulevat ilmi muun muassa moraalittomana viihteenä. Se ei kuitenkaan ole mikään oikeutus sille, että moraalittomuutta saa jatkaa… ”kun sitä on aina ennenkin ollut”. Hoh hoi. Ollaan vain edelleen inhottavia ja itsekkäitä, kun ainahan niin on tehty, ja kun kaikki muutkin on…

Jospa joku osaisi perustella ihan järkevästi ja rauhallisesti, ja tieteelliseen tutkimukseen vedoten, mitä oikeaa hyötyä esim. GTA- pelien sisällöistä on? Jos kyseisessä pelissä ruokitaan ja kehitetään rikollista ja moraalitonta mielenlaatua, mitä hyötyä siitä on ihmiskunnalle? Haiskahtaa vähän siltä, että jos jotain hyötyä on, se on lähinnä subjektiivisesti koettua; siis hauskaa itselle, toisille aiheutuvista haitoista piittaamatta. Tai rahaa itselle, keinolla millä hyvänsä; vaikkapa luomalla turhia tarpeita, tekemällä riippuvaiseksi, ja tuottamalla lisää sitä kökköä. Niin, onpa sanottu sellaistakin, ettei väkivaltaisten pelien pelaaminen sinänsä lisäisi väkivaltaa, mutta väkivallasta kiinnostuneet ihmiset vain yksinkertaisesti haluavat pelata sellaisia pelejä. Huolestuttavaa, jos maailmassa on niin paljon väkivallasta kiinnostuneita ihmisiä, mitä näitten eräitten suosikkipelien myyntiluvut ilmaisevat! On varmaan aivan totta, että väkivallasta kiinnostuneet ihmiset pelaavat mielellään väkivaltaisia pelejä… Mutta väkivaltainen käyttäytyminen lisää väkivaltaista käyttäytymistä. Tämäkin on tutkittu.

Ihmismieleen perehtyneenä uskon, että väkivallasta kiinnostuneitten määrä lisääntyy esimerkiksi mallioppimisen ja matkimisen kautta, ryhmään kuulumisen tarpeesta, tai uhkaajaan samaistumisen myötä, tai ihan vain siksi, että pääkoppa turtuu väkivaltaisuudelle. Voihan se olla, että innostuneimmat pelaajat ovat niitä, joilla muutenkin, siis reaalimaailmassakin, kiinnostaa toimia epäempaattisesti. Mutta en ymmärrä, miksi tällaista toimintaa pitäisi mielikuvatreenaamisen ja toistuvan turruttamisen kautta vielä vahvistaa ja palkita? Ja miksi pitää vetää mukaan niitäkin ihmisiä, jotka ehkä alussa vähän kammoksuvat ja hämmentyvät näitten tiettyjen sisältöjen takia, mutta ”tottuvat” sitten, ja saattavat turtua lopulta siinä määrin, etteivät enää tajua katsoa niitä lapsen silmin…

Niinpä, selittäköön joku (asiantuntija, kiitos!), miksi on sallittua tarjota ihmisille sellaistakin viihdettä, joka valmentaa ja kannustaa rikollisuuteen? Eikö rikokseen yllyttämisen pitäisi olla laitonta ja rangaistavaa? Jos kerta väkivalta ja raiskaukset ovat rikoksia, ja mielikuvatreenin kautta voidaan suggeroida ja valmentaa kohti vastaavaa todellista toimintaa, eikö rikollisen toiminnan esittämistä ihailtavassa valossa voida tulkita suorastaan rikolliseen toimintaan yllyttämiseksi?

Tietynlaisten pelien kautta rikollisuuteen suorastaan ”suggeroidaan”. Täytyisi olla varsin järkevä, tasapainoinen ja moraalitajuinen ihminen, ettei vahingossa suggeroidu ja eläydy liikaa rikollisten seikkailuihin. Suurin osa aikuisviihdepelaajista varmasti haluaa kuvitella olevansa itse tällainen ylivertainen ihminen, joka on muka täysin immuuni haitoille. Mutta miksi joku haluaa eläytyä rikolliseen mielenlaatuun? Millainen ihminen tappaa omantunnontuskitta? No, psykopaatti. Miksi joku haluaa eläytyä psykopaatin nahkoihin? Ei ainakaan vahvasti moraalitajuinen ihminen. Mikä siinä siis kiehtoo ns. ”tavallisia harmittomia pelaajia”, muu siis, kuin se pahaan samaistumisen tarve, jottei paha pelottaisi sietämättömästi? No, valitettavasti, osa pelaajista voi olla oikeasti psykopaatteja. Ja tällaiset, jo valmiiksi epäempaattiset ja antisosiaaliset henkilöt eivät niitten pelien pelaamisesta ainakaan parane. Siis muitten mielestä. Omasta mielestään kenties tulevat entistä ehommiksi.

Joku kenties ajattelee, ettei ”viihde” voi aiheuttaa mitään pahaa kenellekään, jos se tuntuu itsestä pelkästään hauskalta. Näinhän ajattelevat sellaiset ihmiset, jotka esimerkiksi kiusaavat koulussa toisia omaksi huvikseen. Tai sotkevat paikkoja, koska se on hauskaa. Tällainen asenne ilmaisee kyvyttömyyttä asettua toisen ihmisen asemaan ja tuntea pahaa mieltä tämän kärsimyksestä, tai suoranaista tarvetta saada toiset kärsimään, kostonhalusta tai sadistisesta mielihyvästä. Onko siis ok, että oma hupi tuottaa vahinkoa muille ihmisille? Onko ok, että on olemassa viihdettä, joka on haitaksi toisille ja suorastaan vaarallista lapsille?

Tässä ei ole kyse vain pikseleistä ja kuvista ja harmittomista mielikuvitusleikeistä. Mielikuvat vaikuttavat myös tietoisuuden ulkopuolelle, ns. alitajuisesti. Järkesi sanoo, että kyse on ”vain pikseleistä näytöllä”, vain kuvitteellisista hahmoista. Mutta mielikuvat herättävät huomaamattasi todellisia muistikuvia, ideoita, jotka kytkeytyvätkin todelliseen elämään. Vaikutus voi olla samankaltainen kuin jo muinoin keksitty tapa mainostaa niin nopeilla mielikuvilla, ettei otsalohko edes ehdi tiedostaa niitä nähneensä. Tiedostamattasi väkivalta- ja seksimielikuvat herättävät jotakin omassa mielessäsi, järjellisen tiedostamisen taustalla. Useimmat eivät huomaa tätä vaikutusta itse. Joskus läheiset saattavat huomata hyvinkin selviä merkkejä, esim. aggressiivisuuden lisääntymisen, empatian vähenemisen, kiroilun ja rivouksien ilmaantumisen sanavarastoon. No, esimerkiksi pelaaminen voi tuntua niin tärkeältä, ettei muutoksista olla muutenkaan itse huolissaan; saati sitten sellaisista vaikutuksista, joita pelaaja ei itse edes huomaa…

Täytyy olla henkisesti hyvin tasapainoinen ihminen, jotta pystyy pelaamaan raakoja pelejä tai tuijottamaan väkivaltapornoa menemättä niistä jollain tapaa ”turtumuspöhnään”. Mutta kuka oikeasti haluaa eläytyä raakoihin mielikuviin, siis, etenkään henkisesti kypsä ihminen? Tai miksi tunneälykkäät ihmiset haluaisivat nauttia jotain niin mautonta viihdettä? Onko niin hirveän tyylikästä olla kovanaama, joka kehuu nauttivansa väkivaltapeleistä tai yleensä väkivaltaviihteestä? Onko kyse herkän sisuksen suojelemisesta kovaa pintaa esittämällä? Jotkut naispuolisetkin tuntuvat kehuskelevan sillä, että pelaavat raakoja pelejä, sukupuoltaan samalla korostaen. Mutta mitä ihmeen hyötyä ihmiskunnalle on raakuudesta ja normaalin empatiareaktion paaduttamisesta? Esimerkiksi siitä, että pelissä on mahdollisuus kuvitella tappavansa lapsihahmon… Suorastaan sairasta. En viitsisi kehua sellaisella suorituksella, tai yleensäkään millään, mikä oikeasti on epäeettistä ja laitonta. Hävettää tällaisten kerskailijoitten puolesta.

Maailma on pelottava paikka. Yritetäänkö väkivaltaisten pelien kautta saada tämä pelottavuus jotenkin olevinaan hallintaan?

Pyritäänkö raakuuksiin samaistumalla ja tapahtumia kuvitteellisesti hallitsemalla korjaamaan jotakin omaa traumaa? Ja koska maailmassa tapahtuu niin paljon ikäviä asioita, väkivaltatrauman kokeneita ihmisiähän riittää… Ehkä kyse onkin hyvästä markkinaraosta. Raakuuksia itse kokeneet ihmiset saattavat tuntea viehätystä siihen, että saavat itse olla raakoja ja hallita tapahtumia pelimaailmassa. Oma trauma on voinut aiheuttaa syvää avuttomuudentunnetta. Ja pelatessahan se korjaantuu, kun saa mätkiä ketä tahansa, eikä ole enää itse avuton. No… Vähemmänkin paaduttavia keinoja traumojen käsittelyyn olisi kyllä olemassa. Pelaaminen ”omaterapiana” saattaa karata käsistä; siihen voi jäädä koukkuun, koska se on niin vetävää ja helppoa viihdettä. Ja jotkut tekevät taas vaihteeksi rahaa toisten vahingoilla ja kärsimyksillä. (Niinpä ne tekevät monet terapeutitkin, mutta keinot ovat onneksi yleensä eettisempiä ja vähemmän haitallisia kuin väkivaltapeleihin uppoutuminen…)

Kuka ottaa vastuun yleisistä haitoista?

Tärkeintä on tietysti estää lapsia ja nuoria saamasta käsiinsä pelejä tai muuta viihdettä, jotka on heille haitallisiksi todettu. Ja kukahan siitä olikaan vastuussa? Mutta kuka on vastuussa haitoista, joita syntyy niille (eli yli 18-vuotiaille) jotka ovat itse vastuussa siitä, millaista viihdettä nauttivat? Kuka on vastuussa siitä, että epätervettä viihdettä ylipäätään tarjotaan ja mainostetaan?

Rahaa keinolla millä hyvänsä haluavat tahot tietysti myyvät vaikka mitä kökköä, jos vain laki sen sallii, eivätkä hirveästi varoittele siitä, että paketissa on kökköä. Eipä Alkokaan taida hirveästi kantaa eettistä vastuuta siitä, että osaltaan mahdollistaa alkoholiongelmien kehittymistä ja niitten lasten kärsimystä, jotka elävät pullon varjossa. Voisi kuvitella, että ihmiselle haitallisen materiaalin tuottamista ja levittämistä jotenkin rajoitettaisiin. Mutta nykyään kun ei nähtävästi haluta rajoittaa minkään myymistä, ettei vain talouskasvu vaarannu. Tehdään siis ensin ihmiset riippuvaisiksi jostain, ja aletaan sitten markkinoida sitä joka tuutissa, ja toimitetaan klikkauksen päähän, helposti saataville, niin kassa kilisee, ja talouskasvuintoilijat ovat iloisia. Kunnes tajutaan, että myyty tuote olikin pitkällä juoksulla haitaksi ihmismassojen terveydelle, ja alkaa tulla kuluja näitten ongelmien hoitamisesta… ”Syödään ja juodaan, huomenna kuollaan” – mentaliteetti vallitsee nähtävästi myös viihteen tarjonnassa ja kulutuksessa. Kakan vertaa ei välitetä seurauksista, kunhan tässä ja nyt saadaan itselle hyöty.

Nousipa mieleen vielä yksi lukemani K18-pelejä puolustava ja ihannoiva kommentti, joka liittyi siihen, miten laadukkaita nämä pelit ovat, ja miten valtava määrä työtä niitten kehittäminen ja tuottaminen on vaatinut, ja miten moni neropatti on joutunut paiskimaan töitä, että on saatu aikaiseksi niin huippulaatuista viihdettä… Ja siksikö niitä pitäisi ihailla, ihan oikeasti? Siksikö niitä ei saisi arvostella, kun niihin on satsattu niin paljon rahaa, aikaa ja ihmistyövoimaa, ja ne on niin ”huippulaatua”? Voihan kökkö! Samalla logiikalla atomipommikin on ilmeisesti kaiken arvostelun yläpuolella! Ja huippuosaajia käyttävä aseteollisuuskin, varmaan... Jotkut reppanat joutuvat tekemään töitä ja uhraamaan älynlahjansa tuottaakseen viihdettä toisille… Todellakin, miten paljon turhaa työtä ja uhrauksia, jotta saadaan tuotettua huippulaadukasta potaskaa! Kuka käärii voitot? Peliteollisuus ja kaupat. Kuka kerää haitat? Peliriippuvaiset yksilöt, läheiset, ja loppujen lopuksi muukin yhteisö ja yhteiskunta.

Voidaanko esimerkiksi K18- pelien haittoja oikeasti ehkäistä?

Pelikauppojen tulisi sijoittaa K16- ja etenkin K18- pelit siten, etteivät sitä nuoremmat edes näe niitä, ettei iske hinku saada niitä, kun niissä on vielä kiehtovat kansikuvat. Myyjät eivät kuitenkaan voi valvoa sitä, kenen pelattavaksi peli päätyy. Sitä paitsi, vaikka pelaaja olisi yli 18, eihän ikä sinänsä takaa henkistä kypsyyttä, eikä varsinkaan moraalitajun kypsyyttä. Kyse on vähän samasta asiasta kuin aseenkantoluvassa. Raakaan, viattomiin kohdistuvaan väkivaltaan ja rikollisuuteen mieltä valmentava peli on vaarallinen väärissä käsissä. Pelaaminen voi herättää yllykkeitä samantapaiseen toimintaan todellisuudessa, tai madaltaa kynnystä toimia haitallisesti, jos yllykkeitä on jo alkujaankin ollut olemassa. Entäpä jos pelin laillisesti ostanut täysi-ikäinen onkin vaikkapa heikkolahjainen, impulssikontrolliltaan häiriytynyt tai muulla tavoin harkintakyvytön tai kykenemätön erottamaan, mikä on todellisuudessa sallittua, mikä ei? Kuka tätä pystyy valvomaan?

 (Tämä on sitten hivenen sarkastinen näkemys, ellei joku sitä sellaiseksi tunnista...)

Jos kerta näitä eräitä raakoja ja sisällöllisesti huonolla maulla tehtyjä pelejä pitää kerta olla olemassa, olisi syytä yrittää edes vähentää vältettävissä olevia haittoja. Eli ikärajojen noudattamisen lisäksi jonkinlainen ”henkisen kypsyyden arvio” olisi tarpeen, kun mietitään, kuka voi pelata K18- pelejä. Pelien ostaminen ei tietenkään saisi olla mahdollista alaikäiselle, edes netissä. Myös vanhempien älykkyys/ sivistystaso pitäisi nähtävästi tarkistaa, kun kaikki eivät ilmeisesti ymmärrä ikärajoja. Jotkut tosin laiminlyövät muutenkin lastensa hyvinvoinnin, joten ei kai se ihme ole, jos jää pelaaminenkin valvomatta. Tosin tämä johtuu paljolti siitä, että maailma puristaa vanhemmat ahtaalle, joten monet kyllä yrittävät parhaansa, mutteivät vain pysty parempaan… Eli pitäisi tehostaa yleensäkin perheitten hyvinvoinnista huolehtimista. Lisää varoja lapsi- ja perhetyöhön. Ja oikeastaan perhettä perustaessa pitäisi jo tehdä psykopaattitesti, ettei synny lisäongelmia…

Aikuisten pelaajien, joka on (ainakin muka) näitten pelien varsinainen markkinakohderyhmä, olisi syytä suostua moraalinsa testaamiseen ja empatiakyvyn arvioon, sekä testaukseen antisosiaalisuuden varalta, ennen kuin heille voi näitä pelejä ”suositella”. Ihan siis vain yksilökohtaisten ja yhteisöllisten haittojen ehkäisemiseksi. Ja muutaman kuukauden pelaamisen jälkeen olisi tarpeen seurantatestaus, jossa nähtäisiin, onko haittavaikutuksia alkanut kehittyä. Ja seuranta tietysti jatkuisi, jolloin haastateltaisiin myös läheisiä, ja seurattaisiin, alkaako muunlaisia yhteisöllisiä tai yksilöllisiä outoja, ei-toivottuja piirteitä esiintyä…

Yhteiskunnan pitäisi siis tehdä varsin iso taloudellinenkin satsaus, jos haluttaisiin varmistaa, ettei jo nyt levikissä olevista K18-peleistä aiheutuisi minkäänlaista haittaa, tai että ne haitat voitaisiin ajoissa todeta. Puhumattakaan kaikesta muusta haitallisesta viihteestä, olipa se huippulaatuista tai ei; tai pelkästään töllötettävää tai interaktiivista. Ja sellaistahan satsausta ei tietenkään tehdä, kun on muutenkin tiukkaa…

Ja eihän sitä yksinkertaisesti voi kokonaan lakata tuottamasta tällaista viihdettä! Syntyisi ihan liikaa regressiivistä parkua, valitusta ja mellakointia, jos isojen ihmismassojen mielihalujen tyydyttäminen äkkinäisesti katkaistaisiin. Ja miten markkinoidenkin kävisi? Eli annetaan vain ihmisten viihdyttää itseään peleillä ja muilla toistaiseksi laillisilla keinoilla, ettei vain tule enempää yhteiskunnallista valitusta (kun elämä on niin tylsää ilman viihdettä!). Geenimanipuloitua leipää ja huipputasoista, interaktiivista sirkushupia; siinäkö ihmiskansojen tulevaisuus? Katsellaan menoa sormien välistä ja toivotaan parasta, eikä haluta uskoa ”kukkahattutätejä” tai muitakaan varoittelijoita. Saahan sitä viinaa ja tupakkaakin aika vapaasti ostella, ja salaa välittää alaikäisillekin, vaikka haitat tiedetään. Joten, ihan sama?

Onkohan jollakulla vielä kaiken tämän jälkeen aihetta kysyä, ”mitä ihmeen haittaa niistä K18-peleistä on, nehän on niin laadukkaita ja kivoja”?


Itse en suosittelisi varsinkaan kaikkia K18- pelejä kenellekään, en siis aikuisillekaan (paitsi kenties tarkoin valvotusti erityiseen terapeuttiseen tai tutkimustarkoitukseen, lyhytaikaisesti ja hallitusti. Jos kyse olisi vaikka trauman ”siedättämisestä”, joku pelikohtaus saattaisi tällaiseen rajatusti soveltuakin), mutta ihmiset ovat erilaisia, ja luultavasti joku luulee minua kukkahattutädiksi tämän moralisoivan pakinan luettuaan ja sadattelee minulle kuten kaikille muillekin, jotka asettuvat mielihalujen tyydyttämisen esteeksi. En kuitenkaan käytä kukkahattuja, enkä tässä heristele sormeani tuhmille lapsille, vaan puhuttelen niitä, joilla on vastuu asioista. Sormen heristely ei sitä paitsi auta niitten kanssa, jotka huutavat v:tä ja p:tä yms.

Se eräs toinen K18- pelejä arvosteleville usein annettu nimitys, joka liittyy kristilliseen vakaumukseen, sen sijaan liittyy minuun. Olen kristitty, ja se on eettisten mielipiteitteni perusta. Mutta hyviä ja samansuuntaisia eettisiä pyrkimyksiä on varmasti monilla muillakin tahoilla, joissa nähdään empatian olevan ihmiskunnalle keskeinen ja säilyttämisen arvoinen ominaisuus. Totesin jo tämän juttusarjan alussa, että yhteinen vihollinen voisi olla kaikki sellainen vaikutus, joka vähentää ihmisen empatiakykyä.

Kysyn nyt uudelleen, haluammeko elää maailmassa, jossa saa tehdä mitä tahansa toisista piittaamatta, vaikka tappaa tai kiduttaa, kunnes joku tappaa meidät? Vai maailmassa, jossa pyrimme rakentamaan omaa hyvinvointiamme samalla kuin muittenkin hyvinvointia, ja autamme niitä, jotka eivät itse kykene lisäämään hyvinvointiaan?

En halua tuomita ihmisiä, vaikka ilmiöitä kritisoisinkin. Välillä vain ärsyttää liikaa ja tekee mieli haukkua ihmisiä, jotka käyttäytyvät mielestäni itsekkäästi tai ilkeästi, ja siksi tulee oltua ylenkatseellinen ja pilkallinen. Olen siitä nyt tällä hetkellä pahoillani. Itse olen monilla muilla tavoin vajaa ja hölmöyksiin ailahteleva, joten haukkuja saan itsekin itseltäni ajoittain… Mutta toivon kaikille hyvää. Toivon empatian lisääntymistä. Toivon empatiaa vähentävän toiminnan lopettamista.

Kyllä, olen herkkis, nynnerö ja nössö, ja harrastan monen ihmisen mielestä varmaan varsin säälittävän nynnyjä asioita, kuten kirjoittamista. Enkä edes kirjoita mitään kiehtovan väkivaltaista tai pornahtavaa. Hyi, miten kalkkista ja tylsää! Sori vain, mutta inhoan raakuutta ja estotonta nakuilua ja monia sellaisia asioita, joista jotkut varmaan tykkäävät. Tykätköön kukin mistä tykkää, mutta entäs omatunto? Onko reilua aiheuttaa huveillaan haittaa toisille?

Ratkaiseva ero lienee siinä, onko ihminen itsekäs vai myötätuntoinen harrastellessaan asioita, joista on kiinnostunut. Jos tietää tuottavansa harrastuksellaan vakavaa haittaa toisille, myötätuntoinen ihminen yrittää edes minimoida haitat, tai sitten luopuu harrastuksestaan kokonaan. Itsekäs ihminen jatkaa siitä huolimatta, vaikka tietää haitat, ja torjuu omatuntonsa varoitukset ja kieltää syyllisyydentunteensa… No, jossain vaiheessa laki tulee vastaan; lastensuojelulaki, tai laki tahdosta riippumattomaan hoitoon toimittamisesta, tai rikoslaki, tai jokin muu.

En kirjoittanut tätä juttua siksi, että haluaisin vain provosoida, vaan kasvaneesta huolesta. Kävimme erään läheiseni kanssa valaisevaa ajatustenvaihtoa tästä aiheesta. Hän oli hyvin huolissaan ilmiöstä ja valisti minua tässä asiassa, josta en vielä niin paljon tiennyt, koska en omissa harrasteissani siihen ollut elävästi törmännyt. Niinpä uppouduin ilmiöön hetkeksi, ja maailma tuntui jonkin aikaa niin ällöttävältä paikalta, ettei siihen huvittaisi olla missään yhteydessä. Alkoi tuntua turvattomalta, vihaiselta ja kaoottiselta. Mutta ahdistus lähes pakottaa toimimaan jotenkin.

Ärsyttää, joten otan kantaa. Lisääntyneen ”viihteellisen” väkivallan ja esineellistävän seksin takia olen oikeasti huolissani, etenkin lapsista, alaikäisistä ja muuten ”heikommassa asemassa olevista ihmisistä”, joten haluan ymmärtää ilmiötä ja ehkäistä haittoja, jos ne ovat ehkäistävissä. Yrittäkää tekin, jotka ehkä olette uskaltaneet lukea tätä tänne asti, ymmärtää, mistä on kysymys. Ja valitkaa vasta sitten puolenne, kun olette todella ymmärtäneet. Jos alkaa ”melkein” hävettää tai myötähävettää, antakaa häpeän tulla! Se on merkki omatunnon toimimisesta, ja sitä ei kannata paaduttaa.

Mitä epämoraalisiin peleihin ja muuhun epämoraaliseen viihteeseen hurahtaneet nuoret ja vanhemmat ihan oikeasti haluavat? Siis ihan oikeasti, pohjimmiltaan? Haluaisivatko hekin ehkä kipeästi olla turvassa, niin ettei mikään paha heitä oikeasti uhkaisi? Niinhän me kaikki (inhimilliset) ihmiset haluamme. Se on myötätuntoa herättävä totuus. Toivoisin, että olisimme kaikki turvassa. Maailma on monella tapaa tylsä ja ällöttävä ja piinaava ja pelottava paikka.

Pelimaailma on ”turvallinen” niin kauan kuin se on vain peliä, mutta jos se varkain ja huomaamattamme muuttuu mielemme sisällä todellisuudeksi, olemme kaikki kusessa.

PS. Tämän aiheen käsittely on minun osaltani toistaiseksi tässä... Tähän loppuun voin vain todeta, että "hedelmistään puu tunnetaan". Eiköhän niitä mätähedelmiä ala olla näkynyt jo tarpeeksi (niin kodeissa kuin uutisissa), jotta puun laatu olisi jo selvillä? Vai pitääkö sen mätähedelmän pudota ihan suoraan puun vieressä viihtyvän omaan päähän, että tapahtuu jotain oivallusta asiaan?