Aivoista arkikielellä

Aivot ovat erittäin monimutkainen järjestelmä, jonka toimintaa ei ole pystytty edelleenkään täysin kattavasti selvittämään. Aivojen toiminnasta löytyy kyllä tieteellistä tekstiä pilvin pimein, mutta olen itsekin joutunut asiakastyössä kansantajuistamaan olemassa olevaa tietoa, eikä neurotieteen selitykset aivan ensimmäisellä lukemalla jää omaankaan mieleeni. Joskus on tarkoituksenmukaista yksinkertaistaa kielenkäyttöä ja keskittyä kuvaamaan arkisin termein, mitä ihmisen päässä tapahtuu, kun se menee sekaisin, tai sitä, millaiset tavalliset asiat auttavat pääkoppaa pysymään toimintakykyisinä. Sitä voidaan kyllä perustella tieteellisin termein, miksi tietyt asiat ovat riski mielenterveydelle, mutta silloin kun ihminen kaipaa käytännön neuvoja mielenterveyden hoitamiseen ja ”sekoamisen” ehkäisyyn, ei ole aina tarpeen puhua neuroneista ja välittäjäaineista. Joskus siitä menee vain entistä sekavammaksi. Joten, seuraavissa teksteissä tarjoilen kansantajuistettua ja arkikielistä asiaa pääkopan hoitamisesta…

Vaikka ihmisen keskushermosto on siis sangen monimutkainen luomus, se tiedetään kyllä, että stressi, unenpuute ja yleensäkin ihmisen elimistölle haitalliset aineet ovat haitallisia myös aivoille. Aivoterveydestä huolehtiminen hoitaa myös mielenterveyttä. Ruumiillisesti sairastava ihminen saattaa joskus olla mieleltään varsin terve, mutta aivojen huono terveydentila heijastuu kyllä usein kokonaisvaltaisempanakin pahoinvointina, myös psyykkisin oirein. Aivoterveyttä voi hoitaa aivan tavallisilla terveyttä kohentavilla ja ylläpitävillä asioilla. Erityistapauksissa, kuten vakavissa mielisairauksissa, on usein turvauduttava myös lääketieteelliseen apuun, etenkin ellei muuta kuntoutusta ja tukea ole mahdollista järjestää tai saada. (Mielipiteitäni psyykenlääkityksestä voi lueskella muualta tästä blogista, esim. tästä, joten en nyt laajemmin sitä aihepiiriä tässä edes käsittele.)

Mielenterveys ja vireystila

Mielenterveyden hoitamista voidaan ajatella myös vireystilan säätelyn näkökulmasta. Ihanteellista on, että ihmisen vireystila on arjen toimintojen kannalta sopivalla tasolla ja joustaa tilanteen vaatimusten mukaan. Liikaa kohonnut vireystila vaikeuttaa keskittymistä ja ajattelua. Ylivireys voi olla joskus hilpeää ja hauskaa, mutta liian pitkään jatkuneen euforisen riehunnan seurauksena voi olla väsähdys ja ärtyneisyys. Kiireen ja suorituspaineitten aiheuttamassa stressitilassa ihminen ei välttämättä pysty tekemään asioita maltillisesti ja harkitusti, eikä välttämättä saa edes nukutuksi, koska ylivireystila voi jäädä päälle. Unettomuus taas lisää riskiä sairastua esimerkiksi psykoosiin, jolla yleensä tarkoitetaan tilaa, jossa todellisuudentaju hämärtyy ja saattaa esiintyä erilaisia harhoja. Riittävä lepo, rauhoittuminen ja yöunesta huolehtiminen ovat siis erittäin oleellisia psyykkiselle tasapainolle. Huonot yöunet aikaansaavat humalatilan kaltaista toimintakyvyn laskua, ja useamman vuorokauden valvominen yhtä soittoa todennäköisesti sekoittaa pääkopan toimintakyvyttömäksi, ainakin joksikin aikaa, tai laukaisee psyykkisen sairauden oireet.

Päälle jäävä ylivireystila on siis pulmallista ja altistaa uupumukselle, mutta toisaalta myös liian matala vireystila on toimintakyvyn kannalta haitaksi. Alivireys haittaa ajattelua ja keskittymistä, eikä silloin saa aikaiseksi tehdä arkiaskareita, tai hoidetuksi vähänkään monimutkaisempia asioita oma-aloitteisesti. Kroonisesti madaltuneessa vireystilassa ihminen saattaa nukkua liikaa ja olla unelias myös päiväsaikaan. Alivireä olo voi joskus tuntua myös epätodelliselta, ikään kuin unenomaiselta, ja ihminen voi kokea erilaisia ”harhanomaisia” aistimuksia myös väsymystilassa; varsinkin suoranaisen unenpuutteen seurauksena.

Voidaan siis ajatella, että niin unenpuutteesta kärsivät tai toisaalta liiasta touhuamisesta ja stressistä kuormittuneet aivot alkavat toimia ei-toivotulla tavalla. Kuvitelmiinsa juuttuminen, unenomaiset mielikuvat ja vääristyneet havainnot ja tulkinnat voivat sekoittua todellisuuteen haitallisella, jopa vaarallisella tavalla. Oman toiminnan ohjaaminen vaikeutuu, järkevä päättely ei toimi, ja tunteitten ja käyttäytymisen hillitseminen vaikeutuu. Sopivassa vireystilassa ihminen pystyy käyttämään parhaalla tavalla omaa aivokapasiteettiaan; eli yhteydet eri aivoalueitten välillä toimivat hyvin. Sopiva vireystila takaa sen, että mieli pysyy parhaiten todellisuudessa ja toimintakykyisenä.

Aivot ja elimistö vaativat päivittäin luonnollisen lepoajan, ja tällöin vireystila laskee unen saamiseksi sopivalle tasolle. Unitilan tarkoitus on tavallaan hoitaa ja huoltaa aivoja ja hermostoa. Unia nähdessä ihmisen mieli myös jäsentää arjessa tapahtuneita asioita ja yhdistelee niitä muistoihin sekä kuvitelmiin tulevista. Unen aikana tapahtuu siis esim. uusien asioitten muistiin tallentumista, ja saattaapa syntyä vaikkapa jokin uusi, taiteellinen ideakin…

Jos ei nukuta tarpeeksi ajoissa illalla (tai koko yönä), kannattaa harjoittaa tietoista läsnäoloa tai tehdä rentoutusharjoituksia makuulla ollen. Rentoutusharjoitukseen saattaa ja saa nukahtaa. Tietoinen, rauhallinen mielentila korvaa osittain unenpuutteen haittoja ja toisaalta esimerkiksi hengityksen seuraamisen myötä usein sivutuotteena syntyvä rentous voi aiheuttaa nukahtamisen. Mutta väkisinhän ei kukaan nuku! Uni pakenee sitä varmemmin, mitä kovemmin yrittää nukahtaa. Lakkaa siis yrittämästä ja mieti jotakin vireystilaa laskevaa, mutta myönteistä tai neutraalia, kuten vaikkapa lampaitten hyppimistä aidan yli, matkalla mukavaan nukkumapaikkaansa, auringon laskiessa taustalla. Tai laske syviä hengityksiäsi niin kauan kuin jaksat. Jos menet sekaisin, aloita vain alusta. Vaikket nukahtaisikaan, teet samalla tietoisen läsnäolon harjoitusta, ja sehän on vain hyväksi aivoillesi!

(Esim. Mielenterveystalon sivuilta löytyy omahoito-ohjelma unettomuuteen.)

PS: Jatkan tätä arkikielistä asiaa aivoista ja mielenterveydestä muutaman seuraavan blogijutun verran.