 |
| Jotenkin voisin kuvitella, että tämän- tapainen olento voisi olla populisti- opportunisti-luuserin vastakohta, jos olisi oikeasti olemassa. Harmi kun ei ole. |
Yle uutisoi tänään, että perussuomalaisten eduskunta-avustaja Talso on julkaissut Facebookissa ruokajonoja koskevassa keskustelussa tekstin, jonka sisältö oli tämä (lainaus https://yle.fi/a/74-20159393):
”Kukaan ei Suomessa kuole nälkään, siitä pitää Kela huolen. Jos ei ruokaa saa, niin se on ihan omaa tyhmyyttä!!! Sanon tämän siksi, että te luuserit, jotka odotatte tukianne käsi pitkällä ilman, että nostatte persettänne siitä tuolista, niin olette ansainneet köyhyytenne.”
Ylen mukaan Talso on tunnistanut kirjoituksen omakseen ja sanonut ”seisovansa sanojensa takana”. Hänen mielestään ”Suomessa on paljon ideologisesti työttömiä ja tiedän paljon sellaisia, jotka eivät halua mennä töihin.” Ylen mukaan Talso viittaa sanalla ”luuseri” nimenomaan ihmisiin, jotka eivät hae töitä…
Niin kuin mitä töitä?
Ei taitaisi tuo ylimielisesti ja ilkeästi sanaileva miekkonen itsekään ihan mitä tahansa työtä kelpuuttaa, eikä osaisi tehdäkään, luulenpa. Eikä varmaan itsekään "nosta persettään siitä tuolista”, ellei koe sitä pinnistystä välttämättömäksi, tai jos sattuu olemaankin joskus ihan uupunut tai sairas. Kiva jos on terve ja työkykyinen ja hyväpalkkaisessa työssä; olisi siitä mokoma kiitollinen, eikä ylpeilevä ja toisia pilkkaava!
Onhan realiteetti, että vaikkei ihminen olisikaan esimerkiksi vajaatyökykyinen, eihän hänellä voi olla edellytyksiä mihin tahansa työtehtävään, vaikka jotain ehkä olisikin tarjolla. Ja on ihan turhaa energiankulutusta ”nostaa persettä tuolista” hakeakseen töitä, joihin ei kuitenkaan pysty. Ja se työttömien ”työnhakupakko” rasittaa myös työnantajia, joille tulee kymmeniä tai satoja tyhjänpäiväisiä hakemuksia ihmisiltä, joilla ei ole edellytyksiä ilmoitettuun työhön, eikä aina varmaan motivaatiokaan. Joku järki siinäkin systeemissä tulisi olla…
Olen pohdiskellut paljonkin sitä, kuka on ”luuseri”, jo vuosia sitten, esim. tässä tekstissäni. Sanan määritelmä riippuu tietenkin sanojasta ja näkökulmasta. Tietyntyyppiset ylimieliset, omahyväiset ja epäempaattiset ihmiset haukkuvat ”luusereiksi” herkästi niitäkin, joilla on ihan oikeasti haasteita selviytyä tässä yhteiskunnassa; ylipäätään elämänhaluisina ja hengissä. Ja jos kovin leimataan ja haukutaan, kun on oikeasti vaikeaa, eipä ihme, ettei huvita tehdä jotakin epämielekästä hommaa muutaman lisäeuron saadakseen ja ollakseen osallinen tällaisessa syrjivässä, ”parempien ihmisten” kivassa utopiayhteiskunnassa, jossa menestyneimmät leikkivät yhdessä ”velkalaivan kääntelyä”, leikin ulkopuolisten selkänahasta revityillä euroilla…
Jos Suomessa onkin joitakin ihmisiä, jotka ovat ”ideologisesti työttömiä”, kuten Talso väittää, eivät sellaiset minun mielestäni ole ”luusereita” vaan kenties jonkinlaisia opportunisteja. Ja jos opportunisteja haukkuu luusereiksi, sellaisia ovat ehkä jotkut perussuomalaisetkin, jotka toimivat opportunistisesti. Opportunistipopulisteja. Ja luusereita (ainakin kyvyssään kokea empatiaa).
Populisteilla on oma taktiikkansa ajaa omia etujaan, hyödyntäen toisten heikkouksia, psykologisia tai muita. Ensin mielistellään ”tavallista kansaa”, jotta saadaan heidän äänensä ja päästään valta-asemaan. Hyödynnetään tässä mm. ”duunareitten” epäluuloa akateemisia ihmisiä kohtaan, tavallisen kansalaisen ennakkoluuloja muunlaisia ja muunmaalaisia kohtaan, yleisinhimillistä vierauden- ja muutoksenpelkoa, tavallista vähäisempää kykyä analyyttiseen ja kriittiseen päättelyyn, joittenkin yksilöitten luontaista itsekkyyttä, jne.
Sitten kun on päästy vallan ja ison palkan makuun, kevennetään omaa verotusta, ruvetaan ylimielisiksi ja aletaan kyykyttää ja pilkata heikommassa asemassa olevia, koska eipä heitä tarvitse mielistellä ennen seuraavia vaaleja… Heitä tarvitaan nyt vain ”velkalaivan kääntelyyn”. Edelleenkään ei niissä piireissä oikein arvosteta korkeammin koulutettuja ihmisiä, ”älykköjä”, tutkijoita tai filosofeja, taiteilijoista puhumattakaan, koska vain itsen kaltaiset ovat kivoja (eli rahan ja vallanahneet, yli-isänmaalliset, ylimieliset, biologisia ominaisuuksiaan myöten konservatiiviset, suppeakatseiset, vähemmän luovat tai vähemmän viisaat ihmiset…)
Viisaampi ihminen on heidän kaltaisilleen uhka, koska viisaampi ehkä näkee noitten psykologisten manipulointitekniikoitten läpi ja saattaakin paljastaa heidän ketkuilunsa. Opportunistin mahdollisuus hyötyä tilanteista haihtuu, jos hän jää kiinni. Populistiopportunisti täytyy siis tunnistaa ja paljastaa muillekin, jotta muutkin osaavat varoa sellaisen eläjän juonia.
Älkää siis hyvät ihmiset enää äänestäkö populistiopportunisteja hallintotehtäviin, vaikka heitä olisikin ehdolla! He haluavat sellaisiin hommiin ehkä siksi, etteivät välttämättä osaa tehdä kunnolla muutakaan työtä, tai, heillä ei huvita ”nostaa persettään tuolista” muunlaisten töitten takia, ja he ovat omasta mielestään jonkinlaisia ”yli-ihmisiä” alentuakseen itse tekemään ”paskatöitä”. He haluavat siis päästä hyväpalkkaiseen ja arvostettuun asemaan pätemään ja päsmäröimään ja tehtailemaan etuja itselleen ja kaltaisilleen, ja pilkkaamaan ”luusereita”…
Miksi populistiopportunistiluuserit saisivat valita itselleen unelmiensa työn ja vieroksua muita hommia, jos heidän mielestään muittenkin pitäisi ottaa vastaan epäsopivaa työtä ja vielä hakeakin sellaista, vaikkei sitä olisi olemassakaan? Eihän heitä tarvitse sinne eduskuntaan avustaa. Nostakoon ”perseensä tuolista” ihan itse ja hakekoon muita työtehtäviä, vai eikö kelpaa?
Itselleen epäsopivia töitä vieroksuva tavallinen työtön ”luuseri” aiheuttaa paljon vähemmän haittaa toisille ihmisille kuin ilkeä, itsekeskeinen ja epäempaattinen päättäjä, kuten populistiopportunistiluuseri.
”Kukaan ei Suomessa kuole nälkään, siitä pitää Kela huolen. Jos ei ruokaa saa, niin se on ihan omaa tyhmyyttä!!! Sanon tämän siksi, että te luuserit, jotka odotatte tukianne käsi pitkällä ilman, että nostatte persettänne siitä tuolista, niin olette ansainneet köyhyytenne.”
Ylen mukaan Talso on tunnistanut kirjoituksen omakseen ja sanonut ”seisovansa sanojensa takana”. Hänen mielestään ”Suomessa on paljon ideologisesti työttömiä ja tiedän paljon sellaisia, jotka eivät halua mennä töihin.” Ylen mukaan Talso viittaa sanalla ”luuseri” nimenomaan ihmisiin, jotka eivät hae töitä…
Niin kuin mitä töitä?
Ei taitaisi tuo ylimielisesti ja ilkeästi sanaileva miekkonen itsekään ihan mitä tahansa työtä kelpuuttaa, eikä osaisi tehdäkään, luulenpa. Eikä varmaan itsekään "nosta persettään siitä tuolista”, ellei koe sitä pinnistystä välttämättömäksi, tai jos sattuu olemaankin joskus ihan uupunut tai sairas. Kiva jos on terve ja työkykyinen ja hyväpalkkaisessa työssä; olisi siitä mokoma kiitollinen, eikä ylpeilevä ja toisia pilkkaava!
Onhan realiteetti, että vaikkei ihminen olisikaan esimerkiksi vajaatyökykyinen, eihän hänellä voi olla edellytyksiä mihin tahansa työtehtävään, vaikka jotain ehkä olisikin tarjolla. Ja on ihan turhaa energiankulutusta ”nostaa persettä tuolista” hakeakseen töitä, joihin ei kuitenkaan pysty. Ja se työttömien ”työnhakupakko” rasittaa myös työnantajia, joille tulee kymmeniä tai satoja tyhjänpäiväisiä hakemuksia ihmisiltä, joilla ei ole edellytyksiä ilmoitettuun työhön, eikä aina varmaan motivaatiokaan. Joku järki siinäkin systeemissä tulisi olla…
Olen pohdiskellut paljonkin sitä, kuka on ”luuseri”, jo vuosia sitten, esim. tässä tekstissäni. Sanan määritelmä riippuu tietenkin sanojasta ja näkökulmasta. Tietyntyyppiset ylimieliset, omahyväiset ja epäempaattiset ihmiset haukkuvat ”luusereiksi” herkästi niitäkin, joilla on ihan oikeasti haasteita selviytyä tässä yhteiskunnassa; ylipäätään elämänhaluisina ja hengissä. Ja jos kovin leimataan ja haukutaan, kun on oikeasti vaikeaa, eipä ihme, ettei huvita tehdä jotakin epämielekästä hommaa muutaman lisäeuron saadakseen ja ollakseen osallinen tällaisessa syrjivässä, ”parempien ihmisten” kivassa utopiayhteiskunnassa, jossa menestyneimmät leikkivät yhdessä ”velkalaivan kääntelyä”, leikin ulkopuolisten selkänahasta revityillä euroilla…
Jos Suomessa onkin joitakin ihmisiä, jotka ovat ”ideologisesti työttömiä”, kuten Talso väittää, eivät sellaiset minun mielestäni ole ”luusereita” vaan kenties jonkinlaisia opportunisteja. Ja jos opportunisteja haukkuu luusereiksi, sellaisia ovat ehkä jotkut perussuomalaisetkin, jotka toimivat opportunistisesti. Opportunistipopulisteja. Ja luusereita (ainakin kyvyssään kokea empatiaa).
Populisteilla on oma taktiikkansa ajaa omia etujaan, hyödyntäen toisten heikkouksia, psykologisia tai muita. Ensin mielistellään ”tavallista kansaa”, jotta saadaan heidän äänensä ja päästään valta-asemaan. Hyödynnetään tässä mm. ”duunareitten” epäluuloa akateemisia ihmisiä kohtaan, tavallisen kansalaisen ennakkoluuloja muunlaisia ja muunmaalaisia kohtaan, yleisinhimillistä vierauden- ja muutoksenpelkoa, tavallista vähäisempää kykyä analyyttiseen ja kriittiseen päättelyyn, joittenkin yksilöitten luontaista itsekkyyttä, jne.
Sitten kun on päästy vallan ja ison palkan makuun, kevennetään omaa verotusta, ruvetaan ylimielisiksi ja aletaan kyykyttää ja pilkata heikommassa asemassa olevia, koska eipä heitä tarvitse mielistellä ennen seuraavia vaaleja… Heitä tarvitaan nyt vain ”velkalaivan kääntelyyn”. Edelleenkään ei niissä piireissä oikein arvosteta korkeammin koulutettuja ihmisiä, ”älykköjä”, tutkijoita tai filosofeja, taiteilijoista puhumattakaan, koska vain itsen kaltaiset ovat kivoja (eli rahan ja vallanahneet, yli-isänmaalliset, ylimieliset, biologisia ominaisuuksiaan myöten konservatiiviset, suppeakatseiset, vähemmän luovat tai vähemmän viisaat ihmiset…)
Viisaampi ihminen on heidän kaltaisilleen uhka, koska viisaampi ehkä näkee noitten psykologisten manipulointitekniikoitten läpi ja saattaakin paljastaa heidän ketkuilunsa. Opportunistin mahdollisuus hyötyä tilanteista haihtuu, jos hän jää kiinni. Populistiopportunisti täytyy siis tunnistaa ja paljastaa muillekin, jotta muutkin osaavat varoa sellaisen eläjän juonia.
Älkää siis hyvät ihmiset enää äänestäkö populistiopportunisteja hallintotehtäviin, vaikka heitä olisikin ehdolla! He haluavat sellaisiin hommiin ehkä siksi, etteivät välttämättä osaa tehdä kunnolla muutakaan työtä, tai, heillä ei huvita ”nostaa persettään tuolista” muunlaisten töitten takia, ja he ovat omasta mielestään jonkinlaisia ”yli-ihmisiä” alentuakseen itse tekemään ”paskatöitä”. He haluavat siis päästä hyväpalkkaiseen ja arvostettuun asemaan pätemään ja päsmäröimään ja tehtailemaan etuja itselleen ja kaltaisilleen, ja pilkkaamaan ”luusereita”…
Miksi populistiopportunistiluuserit saisivat valita itselleen unelmiensa työn ja vieroksua muita hommia, jos heidän mielestään muittenkin pitäisi ottaa vastaan epäsopivaa työtä ja vielä hakeakin sellaista, vaikkei sitä olisi olemassakaan? Eihän heitä tarvitse sinne eduskuntaan avustaa. Nostakoon ”perseensä tuolista” ihan itse ja hakekoon muita työtehtäviä, vai eikö kelpaa?
Itselleen epäsopivia töitä vieroksuva tavallinen työtön ”luuseri” aiheuttaa paljon vähemmän haittaa toisille ihmisille kuin ilkeä, itsekeskeinen ja epäempaattinen päättäjä, kuten populistiopportunistiluuseri.
Ja vinkki: Uusi jakso nukkesarjiksesta "Kaappiaktivistista mielenosoittajaksi" on ilmestynyt tänne toiseen blogiini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti