Sain tänään valmisteltua Ohdakemaa- sarjan kahdeksannen osan painokuntoon. Projekti meinasi viivästyä akuutimpien asioitten takia, mutta olisi ärsyttänyt siirtää sitä yli vuodenvaihteen, joten, ”urakoin” harrastukseni parissa itsenäisyyspäivänäkin muutamia tunteja, jotta sain viimeistelyt tehtyä nyt viikonlopulla. Voi olla, että käsikirjoitukseen tai kansiin jäi joitakin epätäydellisyyksiä, mutta mitäpä tuosta. Maailmassa lienee tärkeämpiäkin asioita kuin kirjoitusvirheitä ja epäonnistumisia painovärin valinnassa.
Viime vuonna Joulun alla julkaisin juttuja liittyen ”hyvään joulumieleen”, ja ne olisivat oikeastaan nytkin ajankohtaisia. Vuodenvaihteessa yritin aloittaa jonkinlaista myönteisyysprojektia, ja onnistuinkin ylläpitämään sitä jonkin aikaa. Mutta kieltämättä kulunut vuosi on ollut aika haasteellinen, ja tämän bloginkin ylläpitäminen on usein jäänyt tärkeämpien asioitten jalkoihin. Tosin, olen yrittänyt nostaa esille tärkeitä teemoja silloin, kun on ”huvittanut” kirjoittaa. En välitä kirjoitella päivityksiä omasta näkökulmastani tyhjänpäiväisistä asioista. Mitä järkeä olisi kirjoittaa jotakin, mikä ei inspiroi itseä yhtään, jos ylipäätään tekee jotakin ”huvikseen”?
Enhän kirjoita kaupallisista syistä. En pidä blogia saadakseni tuloja mainostilan tarjoamisesta. Kirjoitan sivukaupalla psykologista fantasiaa pelkästään omaksi huvikseni, ja jos joku saa romaaneistani jotakin myönteisiä ideoita tai tunteita, se on hyvä asia, muttei kirjoittamiseni perimmäinen motiivi. Kirjoitan sisäsyntyisen motiivin voimalla, ja julkaisen siltä varalta jos joillakuilla erityisemmillä ihmisillä kiinnostaisi lukea, mitä kirjoitan. Kohdeyleisöni on marginaalinen. Ensinnäkin, todennäköisemmin paksuja kirjoja lukevat introvertit, joita on ihmisistä vähemmistö. Kirjojeni sisällöllinen viesti voi mennä ohi sellaisilta, jotka eivät jaksa ajatella kovin syvällisesti. Lukijan tulee olla riittävän kypsä henkisesti, koska teemat ovat rankkoja. Mutta toisaalta lukijan tulee olla lapsenomaisen avoin ja mielikuvituksekas, eikä kaivata mitään raflaavaa viihdettä. Lukijan tulee olla myös avoin hengellisille teemoille, ja toisaalta, valmis kohtaamaan esimerkiksi sateenkaarimentaliteettia. Romaanieni henkilöillä on eritasoisia mielenterveyden haasteita sekä neuropsykiatrisia piirteitä, ja he ovat yleensä varsin herkkiä ja stereotypioista poikkeavia. Jos siis miettii, kuka kirjoittamiani romaaneja edes haluaa lukea, puhutaan varsin erityisestä kohdeyleisöstä! Romaanini ovat suhteessa massaviihteeseen vähän niin kuin kotoperäisiä, itsestään ja lannoittamattakin kasvavia ”rikkakasveja” geenimanipuloidussa rehupellossa.
Tässä linkki Ohdakemaa XIII: Kuningas ja prinssi – esittelysivulle, ja tässä jonkinlaiseen "kirjailijaesittelyyn".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti