ADHD-luuserin tarina on taas luettavissa!

ADHD-tyyppi näytti alkujaan tarinansa kannessa ihan ihmiseltä.
Uudistettuun versioon hänestä tuli tikka.

Romaani ilmestyi alkujaan ensi kerran ”Luuseritarinoita”- blogissani, sittemmin e-kirjana Kirjoita itse- palvelussa, ja nyt, kun Kirja Elisa lopetti kyseisen palvelun, käsikirjoitus vapautui uudelleen julkaistavaksi. Tässä vaiheessa oli hyvä tilaisuus lukea ”ADHD-tyypin tarina” pitkästä aikaa itsekin läpi, korjata muutama kirjoitusvirhe ja hienosäätää joitakin kohtia, jotka tässä ja nyt tuntuivat kaipaavan joko täsmennystä tai terävöittämistä. Juoni ja keskeiset tapahtumat ovat ennallaan, mutta esim. dialogiin on tullut sinne tänne muutoksia, ja pari keskeistä teemaa tulee entistä vahvemmin esille.

Yksi teema on se, ettei ole mitään järkeä yrittää olla jotakin muuta kuin on, vaikka olisikin ADHD-tyyppi ja ”luuseri”. ”To be yourself is all that you can do” (kuten esim. Audioslaven biisissä lauletaan).

Ystävyys on kuin ravistelemalla ladattava taskulamppu. Se saattaa muistuttaa itsestään putoamalla päähän, kun tunget liian täydelle komeron ylähyllylle jotakin, mitä et juuri nyt halua käyttää, koska se ei sovi mielentilaasi, ja haluat sen pois silmistäsi. Lampun lataamiseen joutuu käyttämään omaa energiaa, mutta se saattaa olla hauskaakin, koska siihen saa purettua omaa levottomuuttaan. Ja kun se lamppu on ladattu, se valaisee pimeimmänkin luuserinpesän sopen, myös eteisen naulakon nurkkaan kertyneet pölykoirat ja unohtuneitten rojulaatikkojen aarteet.

Tie henkisesti rikkaampaan elämään voi olla todella mutkainen, kivulias ja pelottavakin. Se saattaa tarkoittaa sitä, että joku liukastuu laiturilla ja päättää päivänsä, ja joku toinen oksentaa sellaisen tuttavan olohuoneen matolle, jonka luo ei edes aikonut mennä kylään, eikä joku muukaan saa ihan sitä, mitä luulee haluavansa, ja jonkun toisen taas täytyy olla suorastaan ilkeä ollakseen vähemmän haluttu. Jostakusta tuntuu lahonneelta pölkyltä tai kuolleelta hiireltä, joka joutaa kaatopaikalle, mutta auttaako sekään, jos näyttää myrkkysammakolta, tai tikalta, jonka kirkuvan punainen päälaki oikein huutaa sitä, ettei se oikeastaan haluaisi kenenkään lähestyvän? Se haluaa tulla huomatuksi tunteakseen olevansa olemassa, muttei häirityksi omassa kuplassaan.

Sattumia ei oikeastaan ole. On vain universaaleja lainalaisuuksia, enemmän tai vähemmän tietoisesti tehtyjä valintoja, ja valinnoista johtuvia törmäämisiä; joskus väärässä paikassa, joka myöhemmin osoittautuu oikeaksi. Kaikki on paradoksaalisesti kaoottista mutta kohtalonomaista, mutta sellaista se vain on. Tämä on se elämä, tämä on se todellisuus, joka on kullekin aivan omanlaisensa. Hetkittäin joku toinen saattaa päästä sinne vierailulle, ymmärtämättä ehkä lainkaan, minne joutui ja miksi. Ja siksi toisen ”hulluus” voi tuntua tarttuvalta, mutta ehkä se onkin vain ADHD, joka heitti yhden luuserin pihalle tumput suorina seisomaan, jos kohta hän onkin pian pomppimassa kumipallona alas liukumäestä, jonne joku kuriton vertaiskakara hänet heitti pienhiukkasten välittämällä energiapiikillä.

Tämä on ADHD- luuserin todellisuutta. Ja vaikka hän selviytyykin hengissä, ei hän koskaan tule olemaan mikään menestyjä eikä voittaja, koska ne nimitykset ovat vain näkökulmasta riippuvia rooleja, eikä hän ole enää roolipelle. Hän on vain oma itsensä.

”ADHD- luuserin tarina” on saatavilla e-kirjana esim. BoD- kirjakaupasta, lähiviikkojen ajan tarjoushinnalla.

E-kirjaan voi tutustua Googlen Kirjat- sivustolla tästä linkistä.