 |
| Tämä on pahvipala, joka on päällystetty kontaktimuovilla, jotta siihen voi kirjoittaa kalvo- tussilla ja pyyhkiä sen aina välillä tyhjäksi. Se roikkuu keittiössä autonavainten vie- ressä. Toimii yleensä. |
8) ”Älä kahlitse itseäsi perinteisiin ja rutiineihin – anna itsellesi lupa olla oma itsesi!”
Tämä on oikeasti varsin tärkeä neuvo, etenkin kaikille, jotka luonnostaan ovat jollain tapaa normeista poikkeavia olentoja. Perinteiset tavat eivät välttämättä tunnu mielekkäiltä; ne saattavat tuntua jopa tyystin sopimattomilta itselle. Omia rutiineja voi kehittää, jos ne tuntuvat tarkoituksenmukaisilta ja auttavat toiminnanohjauksessa, mutta toisten määräämät rutiinit voivat olla hirvitys ja kuolettaa inspiroituneen toiminnan alkuunsa. Vapaus perinteistä ja rutiineista liitetään tässä vinkissä ”omana itseä olemiseen”, ja siitä aiheesta olen kirjoittanut muulla niin paljon, etten avaa sitä aihetta tässä, vaan viittaan aiempiin teksteihini.
9) ”ADD / ADHD on Luojan lahja.”
Kuka uskookaan jonkinlaiseen korkeampaan voimaan maailmankaikkeuden syntymisen taustalla, voi hyvinkin allekirjoittaa tämän, ja tähän uskominen voi antaa merkityksellisyyttä omalle olemassaololle, sellaisena kuin on. Lääkärit ja diagnoosiluokitusten laatija ”lahjoittavat” diagnoosin, mutta oirekuvan perusta lienee synnynnäinen, eli syntymälahjana saatu. Erilaiset ominaisuudet ja piirteet ovat joissakin tilanteissa enemmän haitaksi kuin hyödyksi, mutta toisinaan erityisen hyödyllisiä. Omista kummallisuuksistani en haluaisi luopua, vaikka siihen tarjottaisiin mahdollisuus. Monissa tilanteissa on sitä paitsi mahdollisuus itsekin vaikuttaa siihen, aiheutuuko jostakin nepsy-piirteestä haittaa vai ei. Joitakin haittoja ei pysty täysin välttämään, mutta, kukapa ihminen olisi sillä tavoin optimaalisesti rakentunut ja täydellisesti toimiva, että pystyisi olemaan täysin haitaton toisille olennoille ja ympäristölle, ihan aina?
10) ”Hyödynnä ulkoisia tukia – listoja, koodeja, muistuttajia, arkistoja, rituaaleja.”
Kyllä, olen opetellut hyödyntämään muistilappuja, erityisesti räikeän värisiä. Nykyään teen aiempaa enemmän esimerkiksi tehtävälistojakin, ja tunnen onnistumisen iloa, kun saan vedettyä asioita yli noilta listoilta. Koodien käyttö tuntuu hieman hämärältä, mutta periaatteessa, miksei voisi yhdistää vaikkapa tietyn väriset vihkoset vapaa-ajan tekemisiin, tai, tietyn väriset muistilaput työasioille, muut värit muihin asioihin. Mitään erityisiä ”arkistoja” en ole jaksanut järjestellä, mutta ehkä sellaisia järjestyy pikku hiljaa, jos alkaa kasata samantapaisia juttuja samaan lokerikkoon tai laatikkoon. Muistivihkoni ehkä muodostavat arkiston, mutta sekalaisen sellaisen. Irralliset lippuslappuskerääntymät lokeroitten pohjalla voisi halutessaan arkistoida muovitaskuihin, jos niissä on joitakin oikeasti säilyttämisen arvoista sisältöä (kuten tämän jutun alkuperäismuistiinpanot). Hyödyllisiä rituaaleja ehkä syntyy arjessa joittenkin asioitten ympärille ihan itsestään. Jotkin tekemiset toimivat vaikkapa ”siirtymärituaaleina” työasioista harrastusasioihin, tai päinvastoin.
11) ”Hyödynnä visuaalisuutta, värejä, yms.”
Tekstin ja kuvien yhdistäminen on jotakin, mitä en älynnyt riittävästi käyttää opiskeluaikoinani. Kirjoitin hullun lailla yksityiskohtaisia muistiinpanoja, mutten jaksanut tehdä muistikarttoja. Jos piirsin jotakin, piirsin mitä vain mieleen tuli silloin, kun ei enää jaksanut keskittyä kuuntelemaan luennon aihetta tai toisten puhetta. Jotkin piirrokset ehkä yhdistyivät mekaanisesti johonkin asiaan, jota luennolla käsiteltiin, muttei niistä sisäisen maailman visualisoinneista ollut erityistä hyötyä asioitten oppimisessa. Joten, en ole hyödyntänyt visuaalisuutta teoriaopinnoissani lähes lainkaan. Olen vain ehkä joskus palauttanut mieleeni visuaalisia muistikuvia lukemistani lauseista tai listoista, ja siksi muistanut joitakin yksityiskohtia tenttikirjoista. Visuaalisuuden hyödyntäminen on ehkä ollut itselleni tärkeämpää tunteitten käsittelyssä ja säätelyssä, ja kirjallisen mielikuvitusmaailmani ”luonnostelussa”. Värit taas kyllä ovat aina olleet itselleni tärkeitä. On joitakin värejä, joita en siedä isoina määrinä lainkaan. Väreillä voi vaikuttaa mielentilaansa, vireystilaansa, jopa terveyteensä. Luultavasti olen vähän yliherkkä tässä asiassa, mutta herkkyyttäkin voi hyödyntää tekemällä itselle jonkinlaisia ”väriankkureita”…
12) ”Huomioi, miten ja missä työskentelet parhaiten (paikka voi olla hyvinkin outo).”
Tämä on erittäin hyödyllinen neuvo. Itse en voisi kuvitellakaan tekeväni vaikkapa kirjoittamistyötä normaalin työpöydän ääressä. En myöskään siedä työskennellä toisten ihmisten läheisyydessä tai puheensorinan keskellä, joten avokonttori tekisi minusta työkyvyttömän. Opiskeluaikana luin tenttikirjoja milloin missäkin asennossa, tai vaihtelin paikkaa sitä mukaa kun keskittyminen meinasi herpaantua. Peiton allakin voi olla ihan hyvä lukea tenttiin, tai kiikkutuolissa. Komeromainen huone, jonne ei mahdu paljoa muuta kuin nojatuoli, on tuntunut joskus hyvin mukavalta työtilalta.
13) ”Yritä tehdä ympäristöstäsi niin piristävä, kannustava ja palkitseva kuin mahdollista.”
”Piristävyys” riippuu toki siitä, mikä ketäkin piristää. Jollekulle se voi olla toinen ihminen, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia, vitsailla tai rupatella niitä näitä. Toiselle se voi olla maisema tai luontoelementit sisustuksessa, lemmikkieläin rapsuteltavana, mahdollisuus liikehtiä tai kuunnella musiikkia, taidekuvat, postikorttikollaasi, julisteet, omat maskotit, tekstikortit… Jos tiedostaa, mitä itse kaipaa piristyäkseen, osaa järjestää sitä ympäristöönsä. Kannustusta voi antaa toinen ihminen, jos sellainen on käsillä, tai itselle suunnatut tekstikortit, tai ylipäätään tekstit julisteissa, näytöllä tai muualla. Mahdollisuus mukaviin tekemisiin tauoilla voi myös toimia palkitsevasti. (Ja kunhan saan tämän tekstin valmiiksi, saan nousta tästä venyttelemään ja ottaa välipalaa…)
14) ”Hyväksy ja ennakoi pettymykset ja ”romahdukset”.”
Niin, aina ei todellakaan onnistu eikä suju, ja hyvin liikkeelle lähtenyt homma meneekin pieleen, milloin mistäkin syystä. Hyväksyntä on niin tärkeä asia, etten edes avaa sitä tässä yhteydessä. Kun hyväksyy kaiken muunkin, mikä on, tässä ja nyt, hyväksyy kyllä myös pettymykset ja epäonnistumiset. Silloin hyväksyy myös sen, että jaksaminen tai tunnetila ”romahtaa” välillä. OK, nyt meni pieleen! Hyväksyntä, huokaus, hengähdys, hengitys… Toista niin kauan, kunnes tiedät, että olet yhä elossa, ja saatat tietää jopa senkin, mitä kannattaa tehdä seuraavaksi, kaikesta huolimatta.
PS: Tämä vinkkien käsittely jatkuu yhä, koska niitä olikin alkuperäisessä muistiinpanolappusessani yhteensä liki viisikymmentä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti