Itsetunto ja omanarvontunto: Mitä jokaisen tulisi ymmärtää itsestään?

Tämä hukanreppana ei näytä tietävän, saako se
olla olemassa vai ei...

Nämä ajatukset liittyvät kehittämääni ”Itsetunnon käsi”®- harjoitukseen ja ”muistitauluun”. On ehkä vaikea mennä ajattelussaan syvemmälle kuin arkiselle tasolle ja siihen, miten kokee toisten itseään kohtelevan. Itsetuntomme tuntuu reagoivan muitten arvosteluun, käsityksiin ja siihen, miten he kohtelevat meitä. Ja onhan ymmärrettävää, että kokemus itsestä on negatiivinen, jos toiset kohtelevat kuin ovimattoa tai kuin ilmaa. Mutta miksi annamme toisten kohdella meitä ikään kuin emme olisi olemassa lainkaan, tai kuin paikkamme olisi toisten poljettavana? Hyväksymmekö sen itsestäänselvyytenä, vai emmekö vain jaksa tehdä asialle mitään, vaikka kokisimmekin, että ympäristö kohtelee meitä väärin; litistää, mitätöi, kiduttaa, polkee, kritisoi, ignooraa, puristaa? 

Usein ihminen kokee surua tai vihaa tai muunnelmia näistä perustunteista, kun tulee kohdelluksi kuin ilmaa tai kuin jotakin toisten tiellä olevaa. Tällainen kohtelu osuu hyvin syvään, perustavaa laatua olevaan kysymykseemme: onko meillä oikeus olla olemassa? Onko meillä oikeus tulla noteeratuiksi olentoina, joilla on itseisarvo?

Oli suorastaan järkyttävän surullista kuulla erään ihmisen sanovan kuin toteamuksena: ”Kyllähän minä tiedän, ettei minulla ole ihmisarvoa.” Totta kai hänellä on, mitä tahansa hän olikaan elämässään tehnyt tai kokenut toisten taholta. On hirvittävän väärin, että jotkut ihmiset ovat tuottaneet hänelle sellaisen kokemuksen itsestään. Miten voisi korjata tuollaisen väärinkäsityksen ja korvata sen rakentavammalla ajattelulla?

On elintärkeää ymmärtää ja uskoa, että meillä on oikeus olla olemassa. Olemassaolomme on ihme; olemme selviytyneet lukemattomien sukusolujen joukosta, juuri sellaisena koostumuksena, jollainen geneettisesti syntyjämme olemme. Pystytkö uskomaan, että sillä on tarkoitus, että juuri sinä aloit kehittyä solutasolta alkioksi, sikiöksi, ja selvisit elossa syntyäksesi tähän maailmaan? Jos pystyt uskomaan siihen, niin tiedät, että on ihme, että olet olemassa, ja sinulla on oikeus siihen; olet valikoitunut prosessin myötä, olet valittu olemaan olemassa ja elämään läpi tämän monimutkaisen matkasi maan päällä. Miksi olet valikoitunut? Sillä on jokin tarkoitus. Et ehkä näe sitä nyt, mutta olemassaolosi on merkityksellistä.

Kun tiedät, että olemassa olosi on ihme ja että sillä on tarkoitus, et kai halua olla ainakaan pelkästään ovimatto? Ei sillä, etteivätkö ovimatot olisi hyödyllisiä. Ne voivat olla kauniita, niin että tulija ilahtuu sellaisen nähdessään ja kokee olevansa tervetullut peremmälle. Ja lisäksi ne ovat hyvin tarpeellisia, koska ne auttavat siihen, ettei lika ja loka ja roskat pääse niitten yli eteenpäin, muuta asumusta sotkemaan. Jos siis tunnet itsesi ovimatoksi, voit joko olla omanarvontuntoinen, hieno ovimatto, tai ryhtyä olemaan jotakin muuta. Sinun ei tarvitse olla sitä mitä muut yrittävät saada sinut olemaan, tietoisesti tai huomaamattaan.

Se taas, jos tunnet, että sinua kohdellaan kuin ilmaa, voi joskus horjuttaa tunnetta siitä, oletko olemassa ollenkaan. Mutta olethan sinä! Jotkut vain eivät tajua sitä. He ovat sokeita, ja sehän on aika säälittävää. He vain töytäilevät ympäriinsä itsekeskeisessä hyörinässään, eivätkä näe toisia olentoja ollenkaan. Ehkeivät he halua nähdä, koska pelkäävät muita, koska eivät oikeastaan osaisi olla millaisten tahansa olentojen kanssa. Ja sekin on säälittävää! Toisia huomioimaton ihminen pelkää kohdata näitä toisia; aito kohtaaminen olisi hänelle kuin peili, josta saattaisi nähdä oman viallisuutensa. ”Veden kalvossa näet kasvosi, lähimmäisessä näet sydämesi”, tai jotain sinnepäin sanotaan Sananlaskujen kirjassa.

Olemassaolosi ei ole kiinni siitä, tuletko nähdyksi muitten ihmisten taholta. Muut ihmiset eivät ole antaneet sinulle elämää; et ole syntynyt edes omien vanhempiesi tahdosta, eivätkä he ole sinun olemassaoloasi voineet varmistaa, vaikka olisitkin ollut toivottu tai kaivattu lapsi. Olisit saattanut jäädä syntymättä, ellei olemassaoloasi olisi säädetty ”korkeammalla taholla”. Muista se. Sinä olet olemassa, ja elossa. Jos muut ihmiset sivuuttavat sinut, voit ehkä olla heille näkymätön, mutta olet silti olemassa. Yritä tuntea elämä kehossasi, ja muista, että olet ihme.

Katso kättäsi ja ymmärrä, että se kuuluu ainutlaatuiselle olennolle, joka juuri Sinä olet!

Lue tästä lisää ”Itsetunnon käsi ®”- harjoituksen pohjalla olevasta ajattelusta.