Mielessä tänään, kraak kraak!

Viime päivinä on ollut mielessä lähinnä veroilmoituksen tarkistaminen, laskujen maksua, ilmastoasioitten miettimistä, ja vaalikoneen testaamista. Olen siis jopa ajatellut eduskuntavaaleja, jollain tavalla, koska saatan jopa olla demokraattinen ja jättää boikotoimatta äänestystä. Etenkin ilmastonmuutos herättää tällä kertaa paineen käyttää äänensä. Olen jopa silmäillyt Ylen juttuja ilmastoaiheeseen liittyen. Luin myös pari tekstiä tästä eräästä kantaaottavasta ruotsalaistytöstä, joka tuo esille Asperger-persoonallisuuden hyödyt mielipiteen ilmaisemisessa ja julkisuuden pelkäämättömyydessä. Yleensä vältän liiallista uutisten seuraamista, etten kuormita pääkoppaani liikaa. Etenkin uutisten pääasiallinen kielteisyys rasittaa ja tekee kyyniseksi. Mutta nyt yritin päästä kärryille ajankohtaisista asioista. Ja heti alkoi uuvuttaa…

Ehkäpä väsyn omiin ajatuksiini, omiin reaktioihini. Mielipiteitä herää, mutta ei jaksa edes valittaa. Ihmisten maailma tuottaa niin usein sellaisen olon, että tekee mieli heittää hanskat tiskiin ja suksia suolle. Hanskat, nuo esineet, joiden vapaaehtoinen käyttäminen paljastaa käyttäjän ihmislajin edustajaksi, saattavat kadota joskus ilman tahallista aietta luopua niistä. Mutta tässä tapauksessa hanskojen tiskiin heittäminen kertoo tunteesta, että mitä hyödyttää tehdä mitään, jos sillä ei ole merkitystä, vaikutusta, mieltä? Sangen järkevää rähistä itsekseen; siinähän mukavasti väsyy ja kuluttaa aikaansa saaden kurkkunsa karheaksi. Ehkä karhea tunne kurkussa voimistaa jotenkin tunnetta olemassaolosta (mikä on hyväksi). Muutenhan yksikseen rähiseminen olisi ihan turhaa, kun kukaan ei mitään kuule, eikä välitä vaikka kuulisikin. Pitäisikö tässä huutaa ihan vain periaatteesta? Siis siksi, kun on väärin vaieta, jos on laitettu vartiomieheksi, vaikka tietäisikin, ettei kukaan piittaa varoituksista…

Kummallinen raakkumistarve tuntuu nousevan näin keväisin joillakin varislinnuillakin. Kraak, kraak, kraak! Tuntuu melkeinpä pahanilmanlinnulta, jos rohkenee väittää, että asioita on pielessä. Mutta mikä tässä ihmisten maailmassa oikein mättää, kun kärsimystä ja vääryyttä on niin paljon? Ja jos joku väittää, että ihmisen elämä on ihanaa ja kaikki on aina ihan hyvin, niin hän elää kuplassa ja oman onnellisen napansa ympärillä. Mutta yhtä lailla sekin, joka väittää elämän olevan pelkkää kärsimystä, saattaa elää kuplassa ja omaan kärsimykseensä keskittyneenä. Ei kumpikaan ole oikeassa, ei ehkä edes omalla kohdallaan. Miten kukaan voisi olla onnellinen ja samalla kärsiä tiedostaessaan maailman tuskan? Ja kuitenkin, ellei ole onnellinen, vahvistaa omalta osaltaan sitä globaalia tuskaa… Täytyy siis tavoitella iloa ja rauhaa, kaikesta huolimatta, mutta silti kärsiviä myötäeläen.

Ehkä minun on annettava ärsyttävien asioitten olla toistaiseksi siten kuin ne ovat, ja olla reagoimatta niihin, juuri nyt, koska moneen asiaan en pysty vaikuttamaan kuitenkaan. Vaikutan lähinnä omaan päähäni, jos siihenkään. Ja siellä asiat ovat ehkä liiaksi levällään ja jäsentymättä, ja tarvitsen aikaa, että ne laskeutuvat ja asettuvat paikoilleen. Aloitin taas seuraavan käsikirjoituksen läpilukemisen ja muokkaamisen, ja olen siinä kiinni joitakin päiviä tai pari viikkoa. Olen myös työstänyt ”Itsetunnon käden” tehtäväpapereita ja esittelyä, jotta voin jakaa sitä yhteiseksi hyödyksi. Mutta tarvitsen jotakin päivitystä ja eheytystä ja kovalevyn putsausta tilapäisistä tiedostoista, jopa viruksista, ja ennen kaikkea taitaisi olla tarpeen panna töpseli seinään, ettei virta lopu kesken mielenkiintoisen toimenpiteen…


Myönteisiä huomioita:

Hankiaisella pääsi kulkemaan eri paikkoihin koirien kanssa.

Auringonvalo piristää.

Jäiset pisarat heijastavat valoa kauniisti.

Tällä viikolla on huvittanut siistiä paikkoja.

Pyykkikone toimii vielä, vaikka kitiseekin.

Sain todeta että jotkut ihmiset ovat kanssani samaa mieltä tärkeistä asioista.

Sormi ei ole enää erityisen kipeä.

Juuri nyt ei ole kiire mihinkään.

Koirat ilmaisevat tunteitaan vilpittömästi.

Näin mustarastaan ja kuulin teerien kukerrusta.

Sinitiaiset vierailevat ahkerasti viime keväänä laitetussa pöntössä.