 |
| Myrskyn jälkeen... ei kyllä eväkään värähdä. Kalareppana. |
Äläkä valita, vaan tottele, mitä järkevä ihminen sanoo!?!
”Ylös, ulos ja lenkille!”
”Ryhdistäydy!”
”Pää pystyyn!”
”Eihän se ole kuin näppäistä!”
”Rupeat vaan käymään lenkillä!”
”Mene ihmisten ilmoille, niin piristyt!”
”Osta jotain kivaa!”
”Hymyile, niin tulet paremmalle mielelle!”
”Muista ryhti! Älä velttoile!”
”Katso silmiin!”
”Reippaasti nyt vain!”
”Tervehdi kaikkia ja ole kohtelias!”
”Kyllä se siitä!”
”Mitä sinä nyt tuommoisesta suutut?”
”Anna jo olla! Pitääkö sitä olla noin itsepäinen?”
”Kyllä sinun pitää nyt vain päästä yli!”
”Kyllä sitä nyt sen verran pitää jaksaa!”
”Ota se tavaksi!”
Niin, otapa juu… Ja niskaanikin olen kyllä ravistellut ja roikotellut, enkä vieläkään saa aikaiseksi siivota riittävän usein. Pahvilaatikoita kertyy eteiseen, enkä jaksa litistellä niitä kierrätykseen ennen kuin on aivan pakko. En katso ihmisiä silmiin, enkä tervehti kaikkia tai latele kohteliaisuuksia, enkä ole yleensäkään reipas, vaan itsepäinen ja velttoileva, ja vedän herneitä nenääni kaikessa hiljaisuudessa, enkä anna asioitten olla ennen kuin olen valmis antamaan niitten liidellä avaruuteen, enkä varsinkaan mene ihmisten ilmoille piristyäkseni. Ja yritän olla ostamatta muuta kuin tarpeellista, vaikka se piristäisikin hetkeksi.
Ihmiset ovat usein kilttejä, mutta sanovat joskus hieman tyhmiä asioita. Tai he ovat töykeitä, ja sanovat oikeansuuntaisia asioita, mutta huomioimatta sitä, ettei ihminen toimi kuin taikasanasta. ”Ota se nyt vain tavaksi! Mikä siinä on niin vaikeaa?”
Esimerkki elävästä elämästä: Hyvä aikomukseni (vuosikausia sitten) oli ryhtyä juomaan töissä vihreää teetä kahvin sijaan edes kerran päivässä. Olisi siis pitänyt ottaa teepaketti mukaan töihin, eli konkreettisesti, laittaa se paketti työkassiin, niin se olisi kulkeutunut työpaikalle. Kävelin useamman kerran päivässä sen kaapin ohitse, jossa oli teepaketti, siihen suuntaan, jossa oli työkassi. Miksi en jollakin noista kerroista ottanut teepakettia kaapista ja vienyt sitä työkassiin? Asian toteuttamiseen meni kuukausia, enkä sittenkään saanut aikaiseksi juoda vihreää teetä työpaikalla.
Niin, kertokaapa minulle, mikä meni vikaan! Oli olemassa hyvä aie, tieto siitä, mitä konkreettisesti tulee tehdä, ja aikaa ja tilaisuus… Mutta…
Toiminnanohjaus tökkii. Olisi ilmeisesti pitänyt olla joku älylaite, joka olisi jollakin sensorilla tunnistanut minun kulkevan juuri sen kaapin ohi ja hälyttänyt juuri silloin, että olisin pysähtynyt, ja sanonut sitten selkeällä, ei-ärsyttävällä äänellä: ”Ota teepaketti kaapista! Kuljeta paketti työkassin luo. Laita paketti kassiin. Hienoa! Ohjelmoi nyt minut muistuttumaan vihreän teen juomisesta seuraavana työpäivänäsi haluamaasi aikaan.”
En tiedä onko tämä edes mikään vitsi, vaikka itselläni huvittaa seurata, miten paljon jätän tekemättä asioita, vaikka muistankin, mitä aioin tehdä, ja vaikka jaksaisinkin tehdä, ja tietäisin, miten tehdä… Minulle tehokas ”käskyttäjä” on velvollisuudentunto, joka saa minut kyllä hoitamaan työasiat ja toisille ihmisille luvatut asiat, mutta niin sanotut ”omat asiat” jäävät sitten ”käskyttäjän” muistilistan hännille. Tai sitten ”rykäisen” kolme asiaa putkeen viiden kuukauden kypsyttely- ja jahkailuajan jälkeen.
No, hyvää tarkoittavia ”neuvoja” ja toimintaohjeita saa toisilta ihmisiltä aika ajoin, jos rohkenee valittaa ääneen elämänsä haasteista, jaksamattomuudesta, masennuksesta tai ahdistuksesta (tai ADHD:sta), ja toinen reagoi näihin valituksiin enemmän tai vähemmän tuskastuneesti. Usein nämä toisten antamat yksioikoiset neuvot tosin tuottavat jopa huonoudentunteita ja nolostusta, tai sitten vain ärsyttävät, koska ovat niin neurotyypillisiä. Osa neuvoista tai käskyistä on yleensäkin itselle epäsopivia, mutta nekin, jotka ehkä pätisivät omaan tilanteeseen ja sopisivat nepsy-ihmisellekin, saattavat jäädä vain ajatuksen tasolle. Tiedän kyllä, mitä tehdä, mutta miten saan sen tehdyksi, jos eväkään ei värähdä? Mikä sitä evää väräyttäisi?
Joskus ja joittenkin ihmisten kohdalla suoranainen ”patistelu” saattaa kuitenkin toimia, koska toisinaan ihminen ehkä kaipaakin juuri sitä, että joku toinen ottaa vastuun hänen toiminnanohjauksestaan ja käskyttää häntä. Joskus voi tuntua helpommalta heittäytyä jonkun käskytettäväksi kuin ajatella asioita itse. Ja saattaa tuntua rasittavalta antaa itselleen jopa niitäkin käskyjä, joita periaatteessa pitäisi hyödyllisenä; siksi jonkun toisen ihmisen ”motkotuskin” saattaa tukea toiminnanohjausta. Eipä tarvitse edes aivoissaan muotoilla lausetta: ”Hyvä ihminen, ota nyt se hemmetin teepaketti!”
Jos kuitenkin haluaa olla vapaa valitsemaan itse, mitä tekee, milloin ja miten, on ehkä syytä etsiä sitä toiminnanohjausta ja motivaatiota sisältä päin, eikä itsensä ulkopuolelta. On tietysti mahdollista ohjelmoida itselleen joku ”käskyttäjä”, niin että se (tai hän) patistelisi niihin tekoihin ja muistuttaisi asioista, joita ihan oikeasti itsekin pitää tärkeinä.
Kännykän muistutustoiminto on yhdenlainen käskyttäjä. Jollekulle se voi olla aktiivisuusranneke. Joskus se voi olla harkiten laadittu ”to do”- lista. Tai, jos haluaa luoda itselleen sosiaalisia paineita, voihan sitä mainita läheiselle tai tuttavalle, että minäpä aion siivota eteisen komeron tällä viikolla. (Minäpä en aio.)
Mutta ensin on tietysti tunnistettava ne oikeasti tärkeät jutut. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla mitään raskasta aivotyötä. Loppujen lopuksi, toiminta lähtee tunteesta, ja tunne voi syntyä oivalluksesta, joka taas voi syntyä ”tyhjästä”; eli siitä, että vain on, eikä tee mitään. Silloin pääsee vapaaksi ”virikkeitä” täynnä olevan mielensä vallasta, ja laajentuneeseen tietoisuuteen putkahtaakin ehkä jotakin uutta.
Miltä kuulostaa tällainen kommentti?
”Ei tarvitse tehdä mitään!”
Enpä usko, että malttaisit viettää loppuelämääsi tekemättä mitään (minä ainakaan en malta). Mutta kun on aikansa maannut tai istunut ilman ulkoisia virikkeitä, saattaa tuntua mielekkäältä vaikkapa vain lähteä kävelemään pihalle. Tai litistellä yksi pahvilaatikko. Tai jopa imuroida.
PS. Minulle tuli mielikuva vanhasta autosta, joka käynnistyy kampea veivaamalla. Ehkäpä se veivaaminen auttaisi käynnistymään, jos löytäisi sen kammen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti