Viikkokausien vitkuttelun jälkeen otan nyt itseäni niin sanotusti niskasta kiinni ja kirjoitan jonkinlaisen päivityksen tähän blogiini. Minusta on tuntunut, ettei minulla ole enää mitään uutta sanottavaa liittyen ”kestoaiheisiini”, enkä ole kokenut erityistä innostusta mihinkään uuteenkaan aiheeseen; ainakaan siinä määrin, että olisin suorastaan ryhtynyt kirjoittamaan siitä.
Olen yrittänyt lähinnä kääntää joitakin nukkesarjakuviani englanniksi, ja sekin on edennyt hitaasti, koska on ollut päiviä, jolloin en oikeasti ehdi tai jaksa (tai molempia) tehdä mitään ”omia juttujani”. Käytin joitakin päiviä esimerkiksi siihen, että rakensin koirille aurinkosuojat ylijäämälaudasta ja vanhan puutarhakeinun selkänojasta, maalasin ne hökötykset ja ”kuokin” ja harasin maaperää saadakseni laitettua niitten alle maanpeittokangasta ja puulaattoja. Se oli jollain tavalla terapeuttista.
Tänään vääntelin muutamia ruuveja käyttäen ”räikkämeisseliä”. Se oli hauskaa. Ei yhtään huvittanut kaivella esiin sitä akkuporakoneruuviväänninvärkkiä, jollaisen halusin itselleni, koska en pidä siitä, jos joudun lainaamaan sellaista appiukolta ja se hajoaa vahingossa… Ruuvien vääntelyn jälkeen melkeinpä innostuin siivoamaan yhtä keittiön komeron hyllyä, jotta saisin laitettua sekalaiset työkaluni sinne jotenkin järkevästi, jotta löytäisin ne jatkossa helpommin, eikä niitä olisi useammassa eri huoneessa siellä täällä. Vanha työkalupakintapainen on puoliksi täynnä jotakin sälätavaraa ja sekalaisia ruuveja, nauloja, pultteja ja kiinnikkeitä. Tasohiomakone odottaa inspiraatiota (keittiön pöydän hiomiseen liittyen) ulkoeteisen laatikossa kierrätystavaraläjän alla, mutta se akkuporakone on jostain syystä edelleen yläkerrassa. Oli muistaakseni jossain vaiheessa tarkoitus tehdä komeron oveen tuuletusreikä. Ehkä jokunen vuosi sitten?
Mieleni kaipaa välillä teknisempää käsillä värkkäämistä, mutta milloin tahansa ei voi aloittaa mitään isompaa hommaa, koska innostus ja aika saattavat loppua kesken. Joten, en aloittanut sitä keittiön komeron tyhjennystä tänään. Nikkarointihommat saattavat myös joskus vaatia taloudellista investointia, ellei satu löytämään kotoaan joitain vanhoja juttuja, joista voi tehdä jotain uutta. Yritän selvitä sillä palkalla mitä saan leipätyöstäni, joten, juuri nyt ei ole varaa ostaa kovin paljoa nikkarointitarvikkeita, vaikka miten kovasti haluaisikin rakennella hyllyjä tai penkkejä tai puuarkun, tai ison nukkekodin, tai pienen terassin, tai jotain…
Populistien ja oikeistokonservatiivien meininki inhottaa ja suututtaa minua edelleen, mutten jotenkin edes jaksa paapattaa heistä, ainakaan kirjoittamalla; enkä oikeastaan halua heidän vievän liiaksi tilaa ”päästänikään”. Käyn sitten äänestämässä, kun se aika tulee. Mutta sen verran sanon, että tekoälyn turhaa (hupi-)käyttöä kannattaa välttää; se vie ihan hulluna energiaa ja vettä, ja tekoälyn ”koulimista” työkseen tekevät ihmiset joutuvat tekemään hävyttömän pienellä palkalla mielenterveydelle haitallista hommaa; kuten, seulomaan väkivaltaisten ja sairasmielisten ihmisten nettiin työntämää kuva- ja videomateriaalia…
Ihmiskunta on jo juossut itsensä lähes epätoivon partaalle tavoitellessaan jotakin, mistä kuvittelee saavansa ikuisen onnen, tai turvallisuuden, tai loputonta mielihyvää, tai jotain. En jaksa enää analysoida tätä kollektiivista tiedostamattomuutta. Lentäkää vain Marsiin, ökyrikkaat teknoälypäät, ja viekää narsistiset suurvaltiaat ja muut luomakunnan tuhoajat mukananne! Ehkä meillä sitten olisi vielä hitunen toivoa tällä pallolla.
