Rakkautta katkeruuden tilalle?

Tämä on lyhyt päivitys vailla alkuideaa, mutta loppuidea on ihan hyvä, koska se liittyy rakkauteen... On todellakin ollut viime aikoina muutakin tekemistä kuin huolehtia tämän blogin ylläpidosta. Arjessa on luonnollisesti akuutimpaakin, ja osittain ammattiin liittyen olen lueskellut ja itseopiskellut erinäisiä ajatuksia ja pohdintoja henkisestä kasvusta, kertaillut taas kerran stressinhallinta-asioita, myötätuntouupumista ja ihmiselämän kriisejä ja niistä selviytymistä. Välillä hieman turhauttaa selittää samaa asiaa vuodesta toiseen eri ihmisille, kun voisi koota ihmiset yhteen ja selittää saman asian yhtä aikaa kaikille...

Olisi ehkä syytä kirjoittaa kirja omasta henkisestä ajattelustaan, niin saisi siinä selitettyä laajemmalle yleisölle sen, mitä haluaa sanoa kaikille, jotka jotain ideoita minulta kaipaavat kuulla. Ehkä. Mutta sitäkään tuskin tulisi markkinoitua sen enempää kuin fiktiivisiä kirjojaan. En pidä markkinoinnista. Selitän kyllä, jos joku minulta jotain kysyy, mutta en halua tyrkyttää asiaani, saati sitten yrittää myydä sitä vastentahtoisille ihmisille. Tämä on tällaista "lue jos huvittaa" - viestintää. Olen kyllä aika ajoin ajatellut, että kirjoitan joskus jonkun selostuksen omasta henkisestä ajattelustani. Se vain tuntuu vielä jäsentymättömältä ja laajuudessaan häilyvältä, ehkä ulkopuolisista liian epämääräiseltä. Kaipa saan tietää sitten kun on oikea hetki ruveta kirjoittamaan sellaista...

Minulla on myös idea omasta terapeuttisesta lähestymistavasta. Se tuntuu jollain tapaa kirkastuvan tässä pikku hiljaa. Seurailen sen muotoutumista "päässäni" mielenkiinnolla. Kaikki, mihin törmään, jollain tapaa muovaa sitä, selkeyttää tai syventää. Samalla uutiset maailmalta kyllästyttävät minua; tulee sellainen "aina samaa paskaa" - olo. No, on hyviäkin uutisia, mutten olen jaksanut paneutua niihinkään. Kaikki lähtee kuitenkin ihmisen sisältä. Jokaisen ihmisen omasta sisimmästä. Maailmaa ei voi parantaa parantamatta itseään ensin. Maailma on minulle sellainen, millaisen "kuvan" siitä itse itselleni luon, oman ohjelmointini takia, ja nyt pyrin putsaamaan pöytää, ettei mennyt sotkisi sitä mitä tulevasta ajattelen. Järjestän tähän hetkeen tyhjän tilan.

TÄSSÄ TÄMÄN JUTUN POINTTI:
Raamatussa sanotaan (en muista tarkkaa kohtaa, olisikohan Paavalin kirjeestä Timoteukselle?), että rakkaus tulee puhtaasta sydämestä. Sydän ei ole puhdas, jos siellä on katkeruutta, pelkoa, vihaa... Mikä puhdistaa nämä kaikki? Rakkaus.

Rakkautta pitää saada sisään, jotta rakkautta tulee ulos. Jos sydän on "ummessa", rakkautta ei pääse sisään poistamaan katkeruutta ja pelkoa. Tähän sopii klisee, joka kehottaa "avaamaan sydämensä". Ole auki, anna tilaa, niin rakkaus alkaa kiertää. Saman asian voi ilmaista monilla sanoilla, monilla käsitteillä, monessa "teoriassa". Se voi olla pysähtymistä itseen, omaan kehoon, kuuntelemiseen, tuntemiseen. Se voi olla keskittymistä rakkauteen tässä ja nyt. Oletan näin. Näin uskon.

Evankelista ja opetuslapsi Johannes sanoo kirjeessään, että Jumala on Rakkaus. Tässä ja nyt, tänä päivänä, voin pysähtyä sanomaan Rakkaudelle, että rakastan Häntä. Miksi ihminen ei rakastaisi Rakkautta? Hän on osa sitä itsekin, ja olisi jo aika tunnistaa se ja alkaa käyttäytyä osansa mukaan... Joten, rakastan edes vähän jotain tänään. Ajattelen edes pienen hetken, että rakastan. Aloitan helpoimmasta päästä; ehkä se siitä leviää ja laajenee, kun annan vain mennä... Nääs, antaessaan myös saa.