Et varmaan ymmärrä tästä mitään…

Jos nämä olisivat mieleni sisäisiä persoonani puolia,
nyt taitaisi olla tuo koiramainen "vääräleuka" äänessä...

… koska eihän minulla ole mitään järjellistä sanottavaa, mutta asiaa olisi. Vai oliko se toisin päin?

Tämän viikon pätevyyskapasiteettini on hurahtanut punaiselle.

Toivon mukaan jotakin ihmeellistä palautumista ja latautumista tapahtuisi ensiyön unien aikana, koska olisi vielä työpäivä tiedossa ennen viikonloppua. Yritän nyt aktivoida ”älynystyröitäni” edes sen verran, että saan aivojen sisäisen töpselin laitetuksi ”seinään”… mikä se sitten vertauskuvallisesti onkaan, se seinä siis? Vaikka eihän se energia seinästä tulekaan, sen enempää kuin pätevyyskään…

Järjettömyyden huippu on mieli, joka uskoo itse sepittämiään horinoita. Vaikka ne kuulostaisivatkin melko järkeviltä, ne saattavat - yllätys, yllätys - olla pelkkää puppua!

Huomaan käyväni sisäistä dialogia mielensisäisten ”puolieni” kesken. Siellä on monta olevinaan oikeassa olevaa puolta.

”Kyllä sinun pitää osata sanoa jotakin järkevää, hyödyllistä ja rakentavaa! Ei ole mitään järkeä sanoa mitään, jos se ei ole jollain tavalla perusteltua, ja mieluummin tieteellistä, tai ainakin järjellistä!”

Se, joka tuossa puhuu, on joku olevinaan pätevä olio, joka hieman ylenkatsoo noita pellemäisiä, pehmolelumaisia tai eteerisiä olioita.

”Mutta minäpä en nyt oikein jaksa älystellä mitään”, sanoo kapinallinen, irvaileva puoleni.

Paitsi, ehkäpä jaksan parin lauseen verran pohdiskella ”älynystyröitä”, olevinaan kovinkin järkevästi. Jos ihmiskunnan älyllinen kapasiteetti jaettaisiin vaikkapa kahteensataan kollektiiviseen älynystyrään, noin sata aktivoitunutta ja toimivaa älynystyrää tarkoittaisi, että ihmiskunnan älykkyysosamäärä olisi jotakuinkin normaali. Mutta nyt minusta jotenkin tuntuu, että ihmiskunnan älynystyröistä on aktiivisena vain suunnilleen kolmisenkymmentä, eli ihmiskunnan kognitiivinen kapasiteetti on vanhoin termein kuvattuna idioottitasoa… No, ehkäpä heikko taso johtuu tilannetekijöistä, tai keskittymisvaikeuksista, tai siitä, että ihmiskunta suorastaan nukkuu, kun sen pitäisi ratkaista älyä vaativia haasteita, joita se omalla "pätemisellään" on aikaansaanut...

Ei ole kovin järkevää jyrsiä ajatuksissaan, tai nälkäänsäkään, omaa raajaansa, tai kakkia omaan oleskelutilaansa, eikä tapella samassa veneessä olevien kanssa. Elukatkaan eivät yleensä ole niin tyhmiä, jos niille annetaan vapaus valita toimintatapansa. Eikö ihminen sitten olekaan vapaa olento...

Niin, mitä ihmettä tämä ihmiskunnan sähellys onkaan? Unissaan oloa, sokeutta, vakavan tason harhailua…?

Kun ajattelu jumittaa, on parempi vain hyräillä, tuhrustella joitakin epämääräisiä väriläikkiä paperille ja sitten tuijotella niitä, kunnes alkaa nähdä niissä olioita. Ja sitten voi terästäytyä sen verran, että saa piirrettyä ne oliot esille. Se on ihan vain hauskaa, eikä kovin järkevää. Tunnistinpa ainakin sisäisen aasini!

Jos kerta älyllinen ihminen on saanut aikaan tällaisen itsetuhoisen maailmanmenon, niin ehkäpä kannattaisi heittää liiallinen ”päteminen” ja varsinkin ”tekoäly” jonnekin Mariaanien hautavajoamaan, ja olla suosiolla ihan elukkamaisen ajattelematon olio. Kun älyttömät ihmiset ohjelmoivat tekoälyn, ties vaikka siitä tulisi vielä pahempi idiootti kuin ohjelmoijastaan.

Eiväthän ne elukat tätä maailmaa pilanneet, vaan me ”älynystyräiset”.