 |
| Kuva: Henri Kähkönen 2023 |
Eihän olisi realistista odottaa, ettei tällaisella henkisesti keskenkasvuisella "tontulla" mikään koskaan ärsyttäisi tai aiheuttaisi mielensekaannusta ja torjuntareaktioita…
”Eijeijeijei!” ”Eikä!” ”EI HEMMETTI!” ”En kestä tätä!” ”Ei voi olla totta!”
Mutta entäpä jos tästä leukaperiä kiristävästä ja elimistön stressitilaan kuohauttavasta, torjuvasta ja /tai kieltävästä reagoinnista pääsisikin nopeammin yli, rauhoittumaan, ja sitten tekemään sen, mitä oikeasti kannattaa tehdä? Lievittäisikö se ehkä myös ”joulustressiä”, kuten ihan arkistakin hampaittenkiristelyä?
Seuraavan kerran, kun huomaat sanovasi mielessäsi tai ääneen ”EI” sellaiselle, mikä on jo tapahtunut (eli siihen ei voi enää vaikuttaa), huokaise ja sano saman tien:
”Eijeijeijei!” ”Eikä!” ”EI HEMMETTI!” ”En kestä tätä!” ”Ei voi olla totta!”
Mutta entäpä jos tästä leukaperiä kiristävästä ja elimistön stressitilaan kuohauttavasta, torjuvasta ja /tai kieltävästä reagoinnista pääsisikin nopeammin yli, rauhoittumaan, ja sitten tekemään sen, mitä oikeasti kannattaa tehdä? Lievittäisikö se ehkä myös ”joulustressiä”, kuten ihan arkistakin hampaittenkiristelyä?
Seuraavan kerran, kun huomaat sanovasi mielessäsi tai ääneen ”EI” sellaiselle, mikä on jo tapahtunut (eli siihen ei voi enää vaikuttaa), huokaise ja sano saman tien:
”Okei… Okei… Ookoo, ookoo, ookoo…”
Eli, ainakin melko toimiva, sanallinen ajatuksenkulku koettelevassa tilanteessa voisi olla tämäntapainen:
”Okei… Okei… Tilanne on nyt tämä… En saa sitä tekemättömäksi… Se on jo, tuli jo, meni jo, tapahtui jo… En voi vaikuttaa siihen enää, joten, hyväksyn sen, mikä on… Hyväksyn… Ookoo, ookoo, ookoo… Nyt vain rauhoitun… Osoitan itselleni myötätuntoa… Rauhoitun… Ja sitten harkitsen, mitä kannattaa tehdä, vai tarvitseeko tehdä mitään…”
Tästä vanhempaan tekstiin samasta aiheesta:
”Radikaalia hyväksyntää?”
Eli, ainakin melko toimiva, sanallinen ajatuksenkulku koettelevassa tilanteessa voisi olla tämäntapainen:
”Okei… Okei… Tilanne on nyt tämä… En saa sitä tekemättömäksi… Se on jo, tuli jo, meni jo, tapahtui jo… En voi vaikuttaa siihen enää, joten, hyväksyn sen, mikä on… Hyväksyn… Ookoo, ookoo, ookoo… Nyt vain rauhoitun… Osoitan itselleni myötätuntoa… Rauhoitun… Ja sitten harkitsen, mitä kannattaa tehdä, vai tarvitseeko tehdä mitään…”
Tästä vanhempaan tekstiin samasta aiheesta:
”Radikaalia hyväksyntää?”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti