Useampia päiviä sairastettuani aloin nähdä tuossa kuvassa kaksi pöpöä, jotka aiheuttavat hukalle kuumetta ja yskää; sellaista, mikä provosoi ajoittain melkein yökkäyksiä. Yhtenä sairaalloisena aamupäivänä karvakaverini taisi silkasta myötätunnosta yökkäillä sängyn alle. No, olin olevinaan välillä virkeämpi ja kuumeeton, mutta sitten taas sängyn pohjalla. Kaksi eri pöpöä? Ehkäpä alitajunta tietää…
No, ei järin hilpeää näin joulun kynnyksellä! En näet pidä tuskaisesta pakkolevosta. Yritän nyt lohduttautua muistelemalla sitä erästä isosiskoni värssykirjasta ”arpomaa” sanontaa:
”Sairaus on sielunviljan kypsymisen aikaa.”
En tiedä mitä viljaa sielussani on viime aikoina kasvanut, mutta odotellaanpa sitten, miten kauan kypsymiseen tarvitaan, ja millaista pöperöä jyvistä syntyy.
Tässä vanha tekstini, jossa mainitaan mm. koiran oksennus:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti