 |
| Kuva: Henri Kähkönen |
Tuon ”karvaturrin” vieressä oleva, joulukuusen muotoinen tekninen objekti näyttää minusta nyt hieman ovimaiselta. Etenkin jalusta näyttää iglumaiselta majalta, jossa ainakin on jokin oventapainen. Ehkäpä stressaantunut mieli etsii alitajuisesti ympäristöstä kaikenlaista ovimaista, josta voisi livahtaa karkuun mielensisäistä kaaosta…
Voisiko joulukuusi ollakin ikään kuin ovi? Ja jos olisi, minne siitä pääsisi?
Viitisen vuotta sitten taisivat ”tonttuovet” olla muodissa. Pohdiskelin ”tonttumaisuutta” silloinkin hieman erilaisesta näkökulmasta kuin tonttuovien askartelijat, enkä itse innostunut askartelemaan ovia minkäänlaisille ”tontuille”, vaikka pidänkin askartelua aivan hyödyllisenä ajanvietteenä. Ja voisihan sitä taideterapeuttisena harjoituksena väsätä jonkinlaisen pikkuoven; jos ei tontuille, niin symbolisesti, mielensisäisen maailmansa visualisointina.
Millaiselta voisi näyttää ovi, jollaisen haluaisin nyt avata? Tai jos se ovi olisi raollaan, mitä sieltä pitäisi näkyä, jotta haluaisin astua siitä? Ja astuisinko ovesta ulos vai sisään jonnekin?
Tällä hetkellä tuntuisi lohdullisemmalta, jos ovesta näkyisi läpi, niin tietäisi, mitä on odotettavissa, jos oven aukaisee. Ei ainakaan huvittaisi mennä mökkiin, jonka sisällä on pelkkiä ”tonttuja”, tai ulos omasta piilopaikasta, jos siellä ulkopuolella on materialistinen jouluhumu pahimmillaan…
No, jos olisin ylivilkas ”tonttu”, menisin ehkä siitä ovesta, mikä milloinkin on nenän edessä, vaikkei se viisasta olisikaan. Mutta koska en ehkä ole niin ”tonttu”, enkä tällä hetkellä erityisen ylivilkaskaan, odottaisin mieluummin johdatusta oikealle ovelle.
Lue tästä vanhempi pohdiskeluni tonttuovista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti