 |
| Kuva: Henri Kähkönen |
En ole ihan kaikissa asioissa äärimmäisen ”tiukkapipoinen” tai fanaatikko, vaan yritän olla toisinaan kohtuullinen ja joustavakin, etten liiaksi ahdistaisi toisia, tai ihan lopullisesti ahdistuisi itsekin tässä maailmassa, kun toiset ihmiset tekevät kaikenlaista omia hermojani ärsyttävää.
Toisin sanoen, koska en ole joustamattoman tiukka esim. ekologisissa toimintavoissa, en tänäkään Jouluna yrittänyt välttää aivan kaikkia tavaralahjoja. Yritin kuitenkin valita oikeasti hyödyllistä tai toivottua tavaraa, tai kierrätettyä, ja sitten joitakin ”elämyslahjoja”, jotka voisivat olla mielenterveydellisestikin hyödyksi. Ostin vain ihan vähän sellaista uutta materiaa, mikä on lähinnä mukavaa (mutta sekin kierrätettävissä esim. tuleville sukupolville). Jotkut varmasti pystyvät parempaan, tässäkin asiassa, ja maapallo kiittää heitä 😊!
Lahjoja on tietysti yleensäkin parempi antaa ilahduttaakseen ja välittämisen ilmaisuna, eikä vain velvollisuudesta, tai varsinkaan näyttämisenhalusta. Arvokkaimmat lahjat ovat usein aineettomia. Mutta nyt, kun jonkinlainen köyhyys koettelee monia tämänkin maan asujia, on toki hyvä, jos voi antaa joillekuille (vaikkapa sitten tuntemattomille puutteenalaisille) jotakin myös aineelliseen tarpeeseen.
”Kulutusjuhlahuuman” keskellä on siis hyvä muistaa maapallomme kriittinen tila ja pyrkiä kohtuullisuuteen siinäkin, miten paljon ja millaista uutta tavaraa hankkii, tai missä määrin kuluttaa energiaa ja luonnonvaroja, tai aiheuttaa haitallisia päästöjä juhlimiseen liittyvillä tekemisillään. Ja olla kiitollinen vähemmästäkin.
Siitä on jo yli kymmenen vuotta, kun ilmaisin huoleni maapallon tilasta tässä blogitekstissä. Olisi ollut tarpeen pitää kovempaakin ääntä, mutta ulinani oli tuolloin vielä kovin vaimeaa…
Toisin sanoen, koska en ole joustamattoman tiukka esim. ekologisissa toimintavoissa, en tänäkään Jouluna yrittänyt välttää aivan kaikkia tavaralahjoja. Yritin kuitenkin valita oikeasti hyödyllistä tai toivottua tavaraa, tai kierrätettyä, ja sitten joitakin ”elämyslahjoja”, jotka voisivat olla mielenterveydellisestikin hyödyksi. Ostin vain ihan vähän sellaista uutta materiaa, mikä on lähinnä mukavaa (mutta sekin kierrätettävissä esim. tuleville sukupolville). Jotkut varmasti pystyvät parempaan, tässäkin asiassa, ja maapallo kiittää heitä 😊!
Lahjoja on tietysti yleensäkin parempi antaa ilahduttaakseen ja välittämisen ilmaisuna, eikä vain velvollisuudesta, tai varsinkaan näyttämisenhalusta. Arvokkaimmat lahjat ovat usein aineettomia. Mutta nyt, kun jonkinlainen köyhyys koettelee monia tämänkin maan asujia, on toki hyvä, jos voi antaa joillekuille (vaikkapa sitten tuntemattomille puutteenalaisille) jotakin myös aineelliseen tarpeeseen.
”Kulutusjuhlahuuman” keskellä on siis hyvä muistaa maapallomme kriittinen tila ja pyrkiä kohtuullisuuteen siinäkin, miten paljon ja millaista uutta tavaraa hankkii, tai missä määrin kuluttaa energiaa ja luonnonvaroja, tai aiheuttaa haitallisia päästöjä juhlimiseen liittyvillä tekemisillään. Ja olla kiitollinen vähemmästäkin.
Siitä on jo yli kymmenen vuotta, kun ilmaisin huoleni maapallon tilasta tässä blogitekstissä. Olisi ollut tarpeen pitää kovempaakin ääntä, mutta ulinani oli tuolloin vielä kovin vaimeaa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti