Jokohan voisi arkihuolet heittää ja siirtyä henkevämpiin tunnelmiin? (Joulukalenterini 21. ”luukku”)

Tänään olisi hyvä alkaa laskeutua rauhaisampiin tunnelmiin; siitä huolimatta, että on vielä jäljellä yhtä jos toista, mitä toivoisi saavansa tehdyksi ennen aattoiltaa, jos olisi normaalissa kunnossa.

Itse kukin voisi tässä vaiheessa adventtia miettiä, mitä joulun viettäminen itselle oikeastaan merkitsee, pohjimmiltaan, vai merkitseekö se mitään sen kummempaa kuin pyöreitten vuosien täyttäminen.

Joillekin ihmisille joulun juhliminen on lähinnä vain mukava perinne, ilman sen syvempää sisältöä tai varsinkaan hengellistä merkitystä. Jotkut ehkä juhlivat joulua uskontonsa perinteitten mukaisesti, uskonnollisesti. Minä en nimitä itseäni ”uskonnolliseksi”, koska minulle uskominen ”johonkin korkeampaan voimaan” (miten sitä sitten nimittääkään) ei ole mikään ulkoisesti määritelty ”uskonoppi”, vaan sisäinen kokemus; ts. koen olevani ”hengellinen”. Hengellisyyteeni sisältyy kyllä kristillisyyden ydin, näin oletan, muttei se sulje pois muitakaan viisauksia (kuten ”Itämaan viisaitten” Jeesus-lapselle tuomia lahjoja) eikä esim. syvämietiskelyn merkitystä henkilökohtaisessa yhteydenpidossa ”yläkertaan”.

Kymmenen vuotta sitten kirjoitin joulutunnelmista näillä miettein…