Pienet siivekkäät ystävämme (Joulukalenterini 14. ”luukku”)

Kuva: Henri Kähkönen

Tuolla ulkomaailmassa elelee muunkinlaisia olentoja kuin meidän kaltaisiamme rumanlaisia, pystyssä kulkevia, vähäkarvaisia lattanaamoja.

Mutta jotkut noista lähiympäristömme oliolajeista ovat käyneet jopa uhanalaisiksi, tai ainakin vaarantuneiksi. Toistakymmentä vuotta sitten hömötiaisiakin uskaltautui lintulaudalle ja talipalloihin ruokailemaan, ja silloin ne saattoivat jopa lentää ihmisystävänsä olkapäälle. Nyt tilanne on aivan toinen. Hömötiaisen vähentymisen arvioidaan johtuvan pääosin metsätaloudesta.

Suomen Birdlifen sivuilla tilanteesta kerrotaan näin:

”Hömötiaisen Suomen pesimäkanta on vähentynyt 2000-luvulla alle puoleen entisestä. Nopean vähenemisen vuoksi hömötiainen on luokiteltu Suomessa erittäin uhanlaiseksi lintulajiksi.”

”Hömötiaiskannan elvyttämiseksi ja metsien luontokadon pysäyttämiseksi tarvitaan muutoksia metsien käsittelytavoissa, kuten hakkuumäärien vähentämistä, jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen osuuden lisäämistä, lahopuun määrän kasvattamista ja sekapuustoisuuden osuuden lisäämistä.”

(https://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/uhanalaisuus/suomi/homotiainen/)

Yhtenä päivänä tuolla metsänreunassa, parin minuutin kävelymatkan päässä pihasta, olin kuulevinani hömötiaisen varoitusäänen. Tarkkaavainen näköhavainto varmisti tunnistuksen: koivunoksilla pyrähteli jopa kaksi hömötiaista! Olin häkeltyneen ilahtunut, melkeinpä liikuttunut.

Tämä kohtaaminen innosti meitä laittamaan pitkästä aikaa talviruokintasysteemit tarjolle lähiympäristömme pikkuisille, siivekkäille olioille. Teko on sinänsä pieni, mutta vaatii sitoutumista koko talven ajaksi, mikä voi auttaa muistamaan, ettemme me elä tällä pallolla yksin. Ihmispoloinen on täysin riippuvainen muista eliölajeista, joten piittaamattomuus muista elävistä on jotensakin itsetuhoista…

Nyt parin viikon aikana ruokintapaikalla on näkynyt vain pari sinitiaista ja muutamia talitiaisia. Toivon hartaasti, että jonakin päivänä myös lähimetsän hömötiaiset uskaltautuisivat ruokailemaan ikkunamme alle. Täällä olisi tarjolla niin ruokaa kuin hyväntahtoista suojelunhaluakin!

Ja kunpa metsää omistavat ihmiset innostuisivat suojelemaan edes pienempiä metsälaikkuja näitten ja muittenkin eliölajien elinkelpoisuuden turvaamiseksi! Siinäpä olisi joululahjaa kerrakseen.