Mitä sinä ihminen huidot?

Kuva: Henri Kähkönen 2026

Moni ehkä muistaa tv-mainoksen, jossa tunturin päällä oleskeleva paikallinen ihmettelee, miksei turisti käytä sitä yhtä tuttua ötökänkarkotusainetta.

Nyt ei kuitenkaan ole kyse sen enempää paikallisista, turisteista tai ötököistäkään, ellei sitten halua ajatella vertauskuvallisesti ja nimittää mielensisäisiä ärsykkeitä ja impulsseja jonkinlaisiksi ötököiksi.

Jos pää on täynnä aistimuksia, havaintoja, ajatuksia, muistikuvia yms. joihin mieli tahtoisi jotenkin reagoida, tilanne voi olla jossain määrin samanlainen kuin ihmisellä, joka joutuu keskelle inisevää ja pistävää ötökkäparvea. Panikointi ja huitominen eivät auta paljoakaan. Sisätiloihin pakeneminen auttaa hetkellisesti, mutta eihän se auta eteenpäin tunturin valloituksessa sen enempää kuin arkisten toimien hoitamisessa mielensisäisiä ötököitä kuhisevissa olosuhteissa…

Joku ehkä muistaa myös Franciscus Assisilaisen (kai se oli hän) esittämän vertauskuvan pään päällä lentelevistä linnuista, joitten ei pidä antaa pesiä päähänsä. Ampiaisten huitominen voisi olla vielä hölmömpää kuin pikkulintujen, ja samoin on mieletöntä ”potkia pistintä vastaan”.

Viktor Frankl on sanonut jotakuinkin että ”ärsykkeen ja reaktion välissä on tyhjä tila”. Sama ärsyke ei siis aina, automaattisesti, tuota samaa reaktiota samallakaan ihmisellä (tai koe-eläimellä). Tuo tila ärsykkeen ja reaktion välissä on nimenomaan tyhjä, ikään kuin mielen ulkopuolinen tai mieltä ympäröivä avaruus, ja se tyhjä tila tavallaan laajenee, kunhan vain oivaltaa ja tiedostaa sen olemassaolon.

Tuossa tiedostavassa tilassa mielen ”yläpuolella” meillä on valtaa valita, miten reagoimme, vai reagoimmeko lainkaan. Ja joka kerta, kun emme reagoikaan automaattisesti entisellä, oppimallamme tavalla, edistämme muutosta käyttäytymisessämme. Kun oivaltaa, ettei ole pakko reagoida (ainakaan heti ja automaattisesti), voi keskittyä tuohon tyhjään tilaan, jossa voi hengitellä, rauhoittaa elimistöään, ja antaa mielensä laajentua ja yhtyä tietoisuuteen, joka on itse asiassa myös hyväksyvä ja armollinen; ”avara kuin taivas”. Tuohon tyhjään tilaan, avaruuteen, mahtuvat kyllä kaikki kiukku ja poru, destruktiiviset tai muutoin vahingolliset toimintayllykkeet, impulssit loukata toista, menettää toivonsa, heittää hanskat tiskiin, tms.

Ei siis auta, vaikka olisi jonkinlainen supersankari, jolla on yli-inhimillisiä taitoja ja voimia ja vieläpä joitain kaikenlaisia huipputeknisiä varusteita, jos uhkaaviin ”ärsykkeisiin” törmätessään panikoi ja ylireagoi ja ruiskii seittinesteitään sinne tänne, solmiutuen lopulta itse seittiinsä.

Fantasia- ja scifitarinoissa sankari ehkä yleensä onnistuu välttämään sokean paniikkireagoinnin, mutta oikeat ihmiset kyllä reagoivat elämäntilanteissaan aika usein vähän niin kuin tuo kuvan hahmo. Harmillisen usein haastavissa tilanteissa ihmisen toimintakyky ja energia tuhraantuvat reaktiiviseen ympäriinsä roiskimiseen, ainakin mielen sisällä, tai jopa ulkoisesti. Ja sittenpä väsähdetään eikä jaksetakaan enää mitään järkevää ja rakentavaa; ollaan keskellä itse aiheutettua sisäistä ja/tai ulkoista sotkua kuin omiin seittinesteisiinsä muumioituneena, tunti- tai päiväkaupalla… Ja masentaa ja ahdistaa, tietysti, kun ”ötökät” niin paljon koettelevat ihmisparkaa!

Tiedän miltä se tuntuu. Luojan kiitos, en enää nykypäivänä ole niin usein omien reaktioitteni aiheuttaman psyykkisen sotkun keskellä, mutta olenpa kuitenkin aina silloin tällöin, niin että mieli käy negatiivissävytteisesti ylikierroksilla ja sitten tekee mieli yökkäillä ulos kaikki ötököitten läiskimisestä ja myrkytysyrityksistä syntynyt, omalla kortisolituotannolla höystetty liemi tai mönjä. Yritän kuitenkin nykyään muistaa, että aika usein ”sekaannustilaan” päätyminen johtuu omasta ylireagoivasta mielentilastani (joka ilmenee etenkin stressaantuneena) ja siitä, etten muista sitä ”tyhjää tilaa” ärsykkeen ja reaktion välillä. ”Tyhjyyttä” on näemmä aika vaikea muistaa, mutta ehkä jokin havainnollinen kuva voisi auttaa sen muistamisessa? No, sitä kyhäillessä pitää vain vältellä niitä ötököitä…

Pari valitusta, valistusta ja valaistumista vuodelle 2026!

En ole kirjoittanut tänne pitkään aikaan mitään, ja voi olla, että tämän blogin ylläpito jää vähiin nyt alkavanakin vuonna. Kyse ei ole niinkään siitä, etteikö minulla olisi enää mielipiteitä, tai että ne olisivat muuttuneet jotenkin oleellisesti, ja haluaisin siksi unohtaa tämän blogini päivittämisen. En vain ole kokenut tarpeelliseksi jakaa mielipiteitäni ja ajatuksiani täällä senkään vertaa kuin aiemmin.

Minusta tuntuu, että olen näinä vuosina (2012 jälkeen) kirjoittanut jo niin paljon tekstejä, että niistä löytynee jo se oleellisin, mitä minulla on ollut sanottavaa esimerkiksi ”hyvästä elämästä”, henkisestä kasvusta tai mielen hyvinvoinnista. Ja olen ilmaissut itseäni ajoittain kärkevästi ja valittanutkin aika paljon kaikenlaista… Olen myös kirjoittanut joitakin ”yleishyödyllisiä” tekstejä ja kertonut vähän myös omista tekemisistäni.

Nyt, kun olen alkanut harjaantua ilmaisemaan itseäni vähäsanaisemmin ja selkokielellä (englanniksi), alkaa näyttäytyä sangen tyhjänpäiväiseltä ajanhukalta käyttää paria tuntia aikaansa johonkin pakinaan, vaikka se käsittelisikin omasta mielestäni tärkeää aihetta, jos sanoma ei sitä kautta leviä sen laajemmalle. Jaarittelen ehkä siis jatkossa pidempiä sepustuksia vain kirjan kansien väliin, enkä blogi-pakinoina, ellen sitten satu tuntemaan johonkin aiheeseen erityistä paatosta. Tai, ellen saa erityistä energiapiikkiä jossakin vaiheessa. Nyt en aio vaatia itseltäni sellaista, että pitäisi laatia tänne ajankohtaisia ja ”päteviä” tekstejä edes kerran kuussa tänä vuonna. Jätän sen Herran haltuun.

Pari valitusasiaa nyt kuitenkin tähän vuoden 2026 alkuun:

Asia A: Susia aiotaan nyt sitten metsästää, kun valitettavaa tyhmyyttä liiaksi sisältävä hallituksemme runnoi läpi surkeasti valmistellun lain ”suden kannanhoidollisesta metsästyksestä”.

Suomalainen metsänhoitokin kun on sitä että hakataan metsää yllin kyllin metsäteollisuuden tarpeisiin. Susikantaa ”hoidetaan” luultavasti tappamalla susia siellä päin missä on innokkaimpia metsästäjiä ja eniten susivihaa… Nähtäväksi jää, vähenevätkö pedot siellä, missä niistä on ollut eniten haittaa, vai onko koko laji taas kohta kadotuksen partaalla muuallakin. Innostuksen ja vihan kiihkossa susia tappavat metsästäjät tuskin miettivät, mitä tapahtuu, jos he tappavat esimerkiksi ison osan perhelaumaa. Tyhmemmänkin ihmisen pitäisi jo ymmärtää, että ilman laumaa jäävä susi tulee herkemmin ihmisten pihoihin tai turvautuu muuhun ruokaa, kun ei pysty yksin kaatamaan isoa riistaa.

Ja kun susipopulaatio pienenee, sisäsiittoisuus lisääntyy. Saattaapa kumppaniksi kelvata sopivan kokoinen koirakin. Tähänkään asiaan ei voi todeta muuta kuin että jotkut ihmiset ovat lyhytnäköisempiä ja itsekeskeisempiä kuin toiset. Se on rasittavaa kaikille muille, ja alkaa käydä tämän maailman tuhoksi.

Asia B: Yhdysvaltojen presidentin kannatus on kuulemma siinä 40 prosentin luokkaa, eli vieläkin liian suurta. Ihmettelen, miten se voi olla vieläkin sitä tasoa. Miten suuri osa sen mantereen väestä on ajattelematonta, arvostelukyvytöntä, suoraan sanottuna typerää? Ja kuinka moni kannattaa häntä siksi, että itse hyötyy hänen hallinnostaan? Silloinhan hekin ovat itsekeskeisiä, ja myös lyhytnäköisiä…

Onhan näet lyhytnäköistä olla itsekeskeinen, mutta itsekeskeiset eivät ilmeisesti tiedä sitä. Oikeasti, ei kukaan itsekeskeinen luihuilija pysty kusettamaan samoja ihmisiä vuosikausia yhtä kyytiä! Useimmat nilkit joutuvat alati vaihtamaan uhrejaan, koska aina he jossain vaiheessa paljastuvat ja tuottavat pettymyksen, ja heidän on löydettävä uusia kusetettavia…

Voisi kuvitella, että kusetettavissa olevat = tiedostamattomat ihmiset loppuisivat jossakin vaiheessa Amerikoistakin. Toistaiseksi se iso pieru saa kuitenkin vielä ratsastettua mm. maahanmuuttovastaisuudella ja transfobialla. Ja kun tavalliset ihmiset eivät tajua, että heitä manipuloidaan, he aiheuttavaa hölmöyksissään kärsimystä muille, kuten vähemmistöille.

Wake up, fools! Tämä pitäisi tosin sanoa sellaisella kanavalla, jossa siihen törmäisi joku MAGA-ihminen tai muunlainen republikaani, mutta eipähän niille kanaville saa kritiikkiään läpi kuitenkaan.

Suomessakin on tosin aiheellista varoittaa samasta asiasta. Valaistukaa! Älkää olko höperöitä! Älkää antako populistien manipuloida itseänne! Ja toisaalta myös siitä, että jos joku antaa mammonalle liikaa valtaa päänsä sisällä, se luikertelee tiensä myös hänen sydämeensä (keksin tuon just äsken itse). Ja kun puhutaan koko ajan rahasta, säästöistä, velasta, tuodaan ikään kuin jatkuvasti esille, mikä tässä maailmassa on olevinaan tärkeintä – se mammona!?! Joo, kukahan siitä teki alun pitäen niin hemmetin tärkeän asian? Ettei vain sekin ollut joku ahne, itsekeskeinen ihmisälypää?

Tämänhetkisessä hallituksessa istuu liikaa sen tapaisia ihmisiä, ettei heitä huvittaisi nähdä enää missään päättävissä elimissä. Menisivät mieluummin vaikka mato-ongelle.

Ja nyt lopetan tämän pakisemisen. Käsiä paleltaa, kun täällä sisällä on nyt vain 18 – 19 astetta lämmintä, ja olin kuumeessa muutaman päivän, joten olisi viisasta laittaa jotain lämmintä päälle.

Olemme tosiaankin olemassa, halusittepa tai ette!

En jaksa selittää tästäkään aiheesta tämän enempää, mutta jos olet Suomen kansalainen ja haluat edistää syrjityn sukupuolivähemmistön asemaa tai olla ylipäätään solidaarinen lähimmäisiä kohtaan, lue tämä ja käy allekirjoittamassa kyseinen kansalaisaloite.

Kansalaisaloite ”Olemme olemassa” 29.9.2025 ”ei-binäärisen, juridisen sukupuolimerkinnän lisäämiseksi lakiin”

Teksti lainattu kokonaisuudessaan sivulta: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15996

”Me allekirjoittaneet ehdotamme, että Suomeen luodaan kolmas, ei-binäärinen oikeudellinen sukupuolivaihtoehto jo olemassa olevien merkintöjen rinnalle. Vahvistamisen tulisi tapahtua omalla ilmoituksella itsemäärittelyoikeutta kunnioittaen. Tämä antaisi ihmisille mahdollisuuden määrittää itse sukupuolensa.

Ei-binäärinen, kolmas juridinen sukupuolimerkintä takaisi oikeuden elämään kaksinapaisen mies-nainen-jaottelun ulkopuolella. Jokaisen on saatava tulla nähdyksi omana itsenään lain edessä. Tavoitteen saavuttamiseksi kehotamme eduskuntaa antamaan valtioneuvostolle toimeksiannon lainvalmisteluun ryhtymisestä ei-binäärisen juridisen sukupuolimerkinnän käyttöönottamiseksi ja antavan asiaa koskevan hallituksen esityksen eduskunnalle mahdollisimman pian.

Perustelut:

Itsemäärittelyoikeus ja yhdenvertaisuus

Ei-binäärinen juridinen sukupuolimerkintä vahvistaisi sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten itsemäärittelyoikeutta ja yhdenvertaisuutta. Se tekisi näkyväksi suuren joukon ihmisiä, jotka eivät määrittele itseään naiseksi tai mieheksi.

Nykyinen kaksinapainen merkistö ylläpitää kapeaa käsitystä sukupuolesta ja sulkee ulos ei-binäärisiä ihmisiä. Tämä johtaa väärinsukupuolittamiseen sekä lisää syrjintää ja näkymättömyyttä yhteiskunnassa.

Lainsäädäntö ja kansainväliset esimerkit

Sukupuolen moninaisuus tunnistetaan jo tasa-arvolaissa, joka kieltää syrjinnän sukupuolen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun perusteella. Laki velvoittaa viranomaisia, työnantajia ja koulutuksen järjestäjiä ennaltaehkäisemään syrjintää sekä edistämään tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti.

Ei-binäärisen juridisen sukupuolimerkinnän käyttöönotto tukisi tasa-arvolain tavoitteita ja toimeenpanoa sekä vastaisi lain henkeä.

Vuonna 2023 uudistettiin laki sukupuolen vahvistamisesta, ns. translaki. Translain lähtökohdaksi on asetettu ihmisen kokemus omasta sukupuolesta. Tällä hetkellä laki kuitenkin mahdollistaa sukupuolen juridisen vahvistamisen vain naiseksi tai mieheksi. Ei-binäärinen, juridinen sukupuolimerkintä tulisi ottaa käyttöön translain hengen toteuttamiseksi.

Ei-binäärinen juridinen sukupuolivaihtoehto on jo käytössä useissa EU-maissa, kuten Saksassa, Tanskassa, Maltalla ja Islannissa. Lisäksi monet muut maat, kuten Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti, ovat ottaneet käyttöön kolmannen sukupuolimerkinnän.

Myös GDPR-ehtojen mukaisesti ihmisten on saatava ajankohtainen merkintä sukupuolestaan kansallisiin rekistereihin.

Hyvinvointi ja syrjinnän vähentäminen

(Cis)heteronormatiivinen kulttuuri altistaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt vähemmistöstressille, eli ylimääräiselle stressille, joka johtuu syrjinnästä ja normien puristuksesta. Sukupuoleltaan moninaisilla ihmisillä on suurempi riski kohdata syrjintää, väkivaltaa, kiusaamista ja näistä johtuvia mielenterveyden haasteita.

Ei-binäärinen juridinen sukupuolimerkintä mahdollistaisi ihmisille oikeuden tulla kohdatuksi omana itsenään, lisäisi hyvinvointia ja vähentäisi syrjintää.

Koulutus, viranomaiset ja palvelut

Lakimuutos loisi painetta lisätä viranomaisten, sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön sekä kasvatus- ja opetusalan ammattilaistenosaamista sukupuolen moninaisuudesta ja syrjinnän kitkemisestä.

Samalla tilastointi ja viranomaisten käytännöt voitaisiin päivittää vastaamaan todellisuutta, jossa kaikki ihmiset eivät ole miehiä tai naisia. Tämä parantaisi palveluiden saavutettavuutta ja vahvistaisi luottamusta viranomaisiin.”

Aloitteen taloudellinen tuki: Ei ole

Kannatusilmoitusten keräystavat: Kansalaisaloite.fi

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15996

Kiitos!

Mikä ihmeen "Trans Awareness Week" ???

No, se on suomeksi "trans-tietoisuuden viikko", joka on juuri nyt (13.11.-19.11.) meneillään kansainvälisesti, mutta Suomessa tätä viikkoa vietetään lähinnä "trans-muistopäivän" 20.11. ympärillä.

Kyseisen viikon kunniaksi ja mahdollisten uusien vierailijoitten trans-tietoisuutta lisätäkseni julkaisen tässä uudelleen aiemman (3.2.2025) TRANS-aiheisen tekstini sisällön, hieman eri järjestyksessä, tosin...

Muistisääntönä transihmisen läheiselle – ”TRANS”:

T =                    Tiedosta mistä on kyse.

R =                    Rakasta häntä sellaisena kuin hän on.

A =                    Auta häntä siinä missä pystyt.

N =                   Näytä muille esimerkkiä oikeanlaisesta suhtautumisesta transihmisiin.

S =                    Selitä niille, jotka eivät vielä ymmärrä.

Tiivistetysti ja helppotajuisesti - Mistä on kyse?

 Transsukupuolisuus tarkoittaa sitä, että ihmisen sukupuoli-identiteetti poikkeaa hänen syntymässä määritellystä sukupuolestaan, ja tämä identiteettikokemus on pysyvä.

 Transsukupuolisuutta on esiintynyt kautta historian eri kulttuureissa, mutta aihe on noussut esille vasta viime vuosikymmeninä, tiedon ja avoimuuden lisääntyessä.

 Transsukupuolisuus on osa ihmisen biologista monimuotoisuutta, ei ”muoti-ilmiö”.

 Joissakin kulttuureissa on aina ollut useampi sukupuoli-identiteetti, ja joissakin valtioissa on myös useampi juridinen sukupuoli, jolloin sukupuolikokemuksen ilmaisukin on vapaampaa.


Ihminen on itse oman sukupuolensa paras asiantuntija.

 Sukupuoli-identiteetti on henkilökohtainen kokemus, eikä se aina vastaa muiden oletuksia.

 Sukupuolidysforialla viitataan kielteisiä tunteita aiheuttavaan ristiriitaan henkilön itse kokeman ja hänelle määritellyn sukupuolen välillä.


Mistä transsukupuolisuus johtuu?

 Transsukupuolisuus ei ole mielenterveyden häiriö, vaan luonnollista erilaisuutta, jonka taustalla on arvioitu olevan biologisia tekijöitä (kuten geenit, hormonitasot).

 Sikiönkehityksen aikaisen hormonimäärien vaihtelun vuoksi aivot ja ruumiin sukupuolipiirteet saattavat joskus kehittyä toisiaan vastaamattomiksi.

 Ihmisen aivot voivat kehittyä ”naistyypillisiksi”, ”miestyypillisiksi” tai ”androgyynisiksi”. Kokemus siitä, kuka olen (= identiteetti) syntyy ihmisen aivoissa, joten esimerkiksi miestyypilliset aivot saattavat tuottaa kokemuksen miespuolisuudesta, vaikka keho olisi naistyypillinen, tai päinvastoin; tai androgyyniset aivot tuottaa kokemuksen ei-binäärisyydestä.

(Esim. autismikirjon ja sukupuolikokemuksen poikkeavuuden välillä on todettu huomattavaa yhteisesiintyvyyttä, mikä saattaa myös liittyä edellä mainittuun ilmiöön.)

 Myös sosiaalisilla ja kulttuurisilla tekijöillä on vaikutusta yksilön sukupuoli-identiteetin kokemiseen, ilmaisuun ja esimerkiksi koetun dysforian määrään.


Transsukupuolisuus haastaa henkistä hyvinvointia ja toimintakykyä

 Pitkäaikainen kokemus ”väärässä kehossa elämisestä” aiheuttaa henkistä kärsimystä.

 Kehodysforiaan voi liittyä inhon- ja vieraudentunteita oman kehon piirteitä kohtaan.

 Sosiaalista dysforiaa voi kokea tilanteissa, joissa tapahtuu vääriä oletuksia sukupuolesta tai tulee kohdelluksi oletetun sukupuolen perusteella.

 Transsukupuolisilla ihmisillä onkin usein masennusta, ahdistusta, elämänhaluttomuutta ja jopa itsetuhoisuutta; etenkin ilman asianmukaista hoitoa ja tukea.

Vähemmistöön kuuluminen aiheuttaa aina stressiä.

 Vähemmistöstressiin voi liittyä erilaisuuden kokemuksen lisäksi syrjityksi ja kiusatuksi tulemista, jopa väkivallan uhkaa.

 Ympäröivän yhteiskunnan sukupuolioletusten ja sukupuolinormien takia transsukupuolinen voi kokea olevansa ”vääränlainen”, ja tavallisiin sosiaalisiin ympäristöihin on vaikea sopeutua.

Mikä avuksi?

 Läheisten ymmärrys, hyväksyntä ja tuki on transsukupuolisen ihmisen hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Sukupuoli-identiteetin esille tuomisen tulisi olla turvallinen kokemus!

 Terapeuttisilla menetelmillä ei pyritä sukupuoli-identiteetin muuttamiseen, vaan niiden avulla voidaan lievittää edellä mainittuja psyykkisiä oireita ja kohentaa toimintakykyä.

 Transsukupuolinen voi muuttaa nimensä ja korjata juridisen sukupuolensa sukupuoli-identiteettiään vastaavaksi, ja tehdä sukupuolikokemukseensa sopivia muutoksia elämässään.

 Hänellä on oikeus myös lääketieteelliseen hoitoon. Kehodysforiaa voidaan lievittää kehon ominaisuuksia muokkaavilla sukupuolenkorjaushoidoilla, tapauskohtaisesti arvioiden.

 Suomessa sukupuoli-identiteetin tutkimus ja korjaushoidot on keskitetty kahteen yliopistolli-seen sairaalaan (HYKS ja Tays), jonne hakeutuu liki 2000 henkilöä vuosittain.

 Oikein kohdistettu sukupuolenkorjaushoito vähentää masennus- ja ahdistusoireita ja itsetuhoisia ajatuksia, sekä parantaa psykososiaalista toimintakykyä ja elämänlaatua.

(Ks. asiatietolähteet alempaa)

JK:

Jos tiedät jonkun, jonka olisi mielestäsi hyvä lukea tämä teksti, en pane pahakseni, jos jaat tämän.

Toivoisin, että tämän luettuaan myös ennakkoluuloisemmat "perusihmiset" ymmärtäisivät, mistä on kyse; ja elleivät he edelleenkään ymmärrä, kognitiivisessa käsityskyvyssä tai asenteessa esim. neurobiologista ja psykologista tieteellistä tutkimusta kohtaan lienee jotakin vialla.

Kirjoitin tämän "tiivistelmän" myös psykologiasiantuntijana, jotta myös asiaan perehtymättömillä, mutta avoimin mielin suhtautuvilla ihmisillä olisi mahdollisuus saada nopeasti yleiskäsitys siitä, mistä transsukupuolisuudessa on kyse, ks. asiatietolähteet ja lisätietoa:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01195

https://www.mielenterveystalo.fi/fi/seksuaalisuus-sukupuoli/sukupuoli-identiteetti-ja-transsukupuolisuus

https://seta.fi/sateenkaaritieto/sukupuolen-moninaisuus/transsukupuolisuus/

https://autismiliitto.fi/materiaalia/autismi-lehti/autismikirjon-hairio-ja-sukupuolikokemus/

Sukupuolen moninaisuus ja kehon kirjo -opas, 2021 (ladattavissa pdf-tiedostona)

Steensma, Thomas D. & Kreukels, Baudewijntje P.C. & de Vries, Annelou L.C. & Cohen-Kettenis, Peggy T.: Gender identity development in adolescence. Hormones and Behavior, 2013, 64. vsk, nro 2, s. 288-297. 10.1016/j.yhbeh.2013.02.020 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.5.2021.

Vähän jotain selitystä, jossa osansa myös ADHD:lla…

Tämä oikeastaan sopii ihan hyvin tunnelmaani.

Nykypäivänä minun on vaikeampi saada aikaiseksi kirjoittaa ajatuksistani tänne blogiin. Se johtuu monenlaisista syistä, enkä oikeasti ajattele olevani mitenkään tilivelvollinen kenellekään siitä, miksen tee päivityksiä tähän blogiin kovin usein. Enkä niihin muihinkaan. Yritän kyllä ”huudella erämaasta” edes jotakin pientä, muutaman kerran viikossa, tuolla laajemmalla foorumilla (Blueskyssa) lyhyesti ja englanniksi. Ja tuosta aktiviteetista johtuen tulee nykyään ajateltua sanomisiaan jopa suoraan englanniksi.

Enhän minä mikään neropatti ole englannin kielessä, vaikken ihan huonokaan. Tarkoitan, että koulussa pärjäsin kiitettävän tasoisesti, mutten tainnut saada kovin usein kokeista kymppejä, koska minulla oli varmaan aina joitakin kirjoitusvirheitä; etenkin niissä sanoissa, joissa oli useampi konsonantti peräkkäin. Tai sitten unohdin sanoja kokonaan, tai jonkun kielioppisäännön, joka oli joko niin tai näin. Jostain syystä unohdan toistuvasti, kumpi vaihtoehto kahdesta on oikein, kumpi väärin. (ADHD?)

Enkä todellakaan tykännyt olla suuna päänä oppitunneilla, enkä opettajalle mieliksi! Olin hyvin passiivinen (paitsi että piirtelin ja kirjoittelin sanoja vihon tai kirjan marginaaliin), enkä pitänyt opettajasta, joka ehkä ihan tahallisesti säikäytteli minua kysyäkseen oikeita vastauksia minulta, vaikken ollut edes viitannut… Mokoma. Hänellä oli vähän häijy hymy, vaikka hän olikin olevinaan oikein kiva ja reipas opettaja. Minusta hän oli turhan pedantti.

Ja jo tuolloin lukioaikaan minun oli hyvin vaikea tyytyä kirjoittamaan englanniksikaan niin yksinkertaisia tekstejä, että sanavarastoni olisi riittänyt niihin sopivasti ja virhemahdollisuudet minimoiden. Sen sijaan yritin ilmaista itseäni englanniksikin liian monisanaisesti, liian pitkillä lauseilla, liian monia täytesanoja yms. käyttäen, niin että lopputulokseen jäi aina vähintäänkin kielioppi- ja sanajärjestysvirheitä… Tosin, en tiedä miten monimutkaista kieltä tuo opettajakaan loppujen lopuksi osasi arvioida? Puhuttiinhan joskus muinoin siitäkin, ettei suomalaisesta englanninkielen YO-kokeesta saa täysiä pisteitä edes englantia äidinkielenään puhuvat ihmiset…

Haluaisin ilmaista itseäni englanniksi yhtä monimutkaisesti ja kummallisia sanavalintoja käyttäen kuin suomeksikin, mutta se on työlästä, koska englanninkielen sanavarastoni on niin paljon niukempi kuin suomen… Joudun yhtenään tarkistamaan sanojen merkityksiä ja sivumerkityksiä ja oikeinkirjoitusta, vaikka minulla olisikin jonkinlainen kuulomuisto jostakin englanninkielen sanasta. Työläys turhauttaa ja hidastaa ilmaisua. Lisäksi luontainen hajamielisyyteni hidastaa uuden oppimista. Olevinaan tarkistan jonkun sanan kirjoitusasun, mutta unohdan sen saman tien, ja joudun katsomaan uudelleen (taas ADHD?).

Aloin äskettäin opetella kääntämistä MS Officen kääntäjän avulla, mutta sen käännökset menevät joskus aivan pieleen, joten niitä on ”testattava” suuntaan ja taas toiseen, kunnes löytää oikeasti osuvan käännöksen. Tai sitten yritettävä kääntää lause sana sanalta ihan itse. Turhauttavan hidasta. Olen kärsimätön silloin kun oikeasti haluan saada jonkun asian tehdyksi, mutta tekeminen tökkii muistakin kuin omasta syystäni (taas ADHD).

Tarkoitukseni on saada käännetyksi yksi romaaneistani englanniksi, mutta käytännössä minun on samalla kerrattava ruosteista osaamistani ja opiskeltava lisää, jotta kykenisin sellaisen urakan ihan oikeasti tekemään. Hommaan sisältyy työläitä ja tylsiä vaiheita, ja palkinto (= valmiiksi saaminen) tuntuu olevan niin kovin kaukana ja esteitten takana, että motivaationi vain hiipuu ja hiipuu, ja alkaa esiintyä ei-niin-kovin-ihmeellistä vitkuttelutaipumusta (taas ADHD).

Mutta en voisi mitenkään luottaa pelkkään tekoälykäännökseen, vaikka se säästäisikin aikaa ja vaivaa. Auttaahan se tietysti, jos ison osan tekstistä saa edes sinnepäin käännetyksi… mutta sinne voi silti jäädä hyvin paljon virheitä; joten, käsikirjoitus on silti käytävä lause lauseelta läpi uudelleen, jotta saa edes asiasisällön kääntymään varmasti oikein. Puhumattakaan kielen estetiikasta ja ilmaisuvoimasta! Tekstistähän voi kadota juuri se oma omituinen ilmaisu, jos käyttää tekoälyn epäluovaa ”koostetta”, joka saattaa pakostakin olla vähän kliseinen…

Miten ikimaailmassa voisin osata kirjoittaa itseäni miellyttävää tekstiä englanniksi? En vain osaa. Minulla on käytettävissäni vielä liian vähän englanninkielisiä sanoja, joitten merkityksen koen sisäistäneeni, ja joitten koen ilmaisevan juuri sitä ajatusta ja tunnetta, jota kulloinkin haen…

No, tuo kokonaisuus on siis yksi asia, johon olen jonkin verran käyttänyt niin sanottua ”vapaa-aikaani”. Värkkäilen jonkin verran myös ”nukkesarjiksia” tai dioraamoja, ja varusteita niihin. Piirtämistä tai maalaamista on tullut tehtyä vähemmän viime aikoina. Innostuksenaiheita on paljon, mutta kaikkeen ei vain ole aikaa ja jaksamista (taas ADHD?).

Yritän kyllä seurata, mitä siellä täällä maailmalla tapahtuu, mutta minua edelleen kuvottaa nähdä liikaa joitakuita uutisissa esiintyviä henkilöitä tai ilmiöitä. Maailmanmeno rasittaa, ärsyttää ja huolettaa, joten ei sitä halua ajatella koko valveillaoloaikaansa. Työn kautta tulee pohdiskeltua nepsy-ilmiöitäkin eri näkökulmista, mutten jaksa niistä jauhaa enää vapaa-ajalla; ainakaan työläästi, eli, kirjoittamalla niistä tänne blogiin.

Kaamosaika on perinteisesti ollut uneliaampaa vaihetta itselleni, mutta, eihän sen tarvitse olla masentavaa. Ulkona on ainakin vielä toistaiseksi ihan kaunista, kun on lämpimiä värejä, ja harmaalla säällä voi käydä bongaamassa mätäsieniä; josko niissä näkisi jotakin kaunista. Yksi mielenkiintoinen ”luontokokemus” sattui joitakin viikkoja sitten. Satuin näet näkemään karhun ylittämässä tietä paikassa, jonne olin juuri pysähtynyt autolla aikomuksenani lähteä koiran kanssa pienelle kävelylle metsän puolelle. Onneksi en ehtinyt nousta autosta ulos! Luultavasti karhu olisi kyllä juossut meitä karkuun, mutta koirani olisi saattanut karata hyppysistäni sen perään flexi mukanaan; joten, siitä olisi tullut aika rasittava ja ahdistava koiranetsintäsessio oudossa maastossa…

Täytyy nyt kuitenkin suunnata ulos, vaikka siellä onkin kosteaa ja harmaata.

Populistin persoonallisuuden puolitieteellinen analyysi ja johtopäätös

Tämä EI ole näkemykseni populistista,
vaan pikemminkin esimerkkipersoonasta,
jollaisista populistit eivät ehkä pidä.

Jotenkin ällöttää edes kirjoittaa tästä aiheesta, mutta koska olen huolissani siitä, miten luomakunnasta ja heikommassa asemassa olevista ihmisistä huolehditaan, tunnen sisäistä painetta ”pakista” tästä edes jotakin. On näet olemassa populistia poliitikkoja, joilla on vähintäänkin jossain määrin vaikutusvaltaa näissä teemoissa, niin täällä kuin rapakonkin takana. Tietynlaiset oikeistolaiset populistit, joitten joukoissa on myös konservatiivi-

”kristittyjä”, näyttävät esimerkiksi vähättelevän ilmastoasioitten ja luonnonsuojelun merkitystä, kyseenalaistavan joittenkin ihmisten ja ihmisryhmien ihmisarvon, ja hyökkäävän erilaisia ihmisiä ja ihmisryhmiä vastaan, kuten esimerkiksi eri kulttuurista tulevia, tai TRANS-ihmisiä, etenkin tuolla Atlantin takana.

Minun on hyvin vaikea suhtautua em. tavalla ajatteleviin ja käyttäytyviin ihmisiin ymmärtäväisesti ja myötätuntoisesti. En voi katsoa läpi sormien heidän puheitaan, tunneilmaisujaan ja toimintaansa, joka vaikuttaa toisten ihmisten hyvinvointiin, tai jopa olemassaoloon. He aiheuttavat toiminnallaan kärsimystä, eivätkä vaikuta kokevan siitä omantunnontuskia; päinvastoin, se näyttää tuottavan ainakin eräille heistä suorastaan mielihyvää, tai jonkinlaista itsetyytyväisyyttä. He kokevat usein olevansa kaiken arvostelun ja kritiikin yläpuolella; hyökkäävät, uhittelevat ja osoittavat halveksuntaa, jos jokin kritiikki uhkaa heitä. Tai, jos joku kritiikki osuukin heihin ja menee ihon alle, he uhriutuvat; heistä tulee viattomia sijaiskärsijöitä, marttyyreja, joita syyttä suotta arvostellaan…

Luultavasti ne heistä, jotka vetelevät lankoja puolueittensa sisällä, ovat lukeneet joitakin populismin oppikirjoja ja Macchiavellin opetuksia. Ehkäpä jotakin markkinointipsykologiaakin. Edelleen he onnistuvat kusettamaan ajattelemattomia ihmisyksilöitä, jotka ovat ehkä kokeneet jotakin vääryyttä ja etsivät syntipukkia omalle kärsimykselleen. He hyödyntävät toisten ihmisten pahoinvointia ja katkeruutta; eli he toimivat aika lailla samalla tavoin kuin sithit, kuten Palpatine, Star Wars- tarinoissa. He herättävät toisissa ihmisissä tarkoituksella vihaa ja epäluuloja joitakin toisia ihmisiä tai ihmisryhmiä kohtaan; tekevät vihaisista ihmisistä välineitä omiin tarkoitusperiinsä; lisätäkseen omaa vaikutusvaltaansa. Eivät he oikeasti välitä ihmispersoonista edes omien kannattajiensa joukossa. Äänestäjät ovat heille vain pelinappuloita, joita he siirtelevät pelilaudalla miten tahtovat, omaksi hyödykseen.

Näissä populistipoliitikkojen johtohahmoissa on jotakin sellaista ”erityistä”, joka saa aikaan itsekeskeistä ja epärakentavaa, jopa epähumaania käyttäytymistä ja toimintaa. Mitä se onkaan? Voin yrittää tehdä siitä jonkinlaista vapaamuotoista, puolitieteellistä hypoteesia kehityspsykologian ja oman filosofiani näkökulmasta, silläkin uhalla, että ärsytän kyseisiä ihmisiä.

Jossain vaiheessa arvioitiin, että synnynnäiset tekijät (kuten temperamenttipiirteet) määrittävät 40 – 60 prosenttia ja ympäristötekijät 40 – 60 prosenttia siitä, millaiseksi ihmisyksilön persoonallisuus kehittyy… Joten, populistipoliitikon persoonaan ovat tn. vaikuttaneet sekä synnynnäiset piirteet että sen jälkeiset tekijät, niin että hänestä kehittyy persoonallisuus, joka ajattelee ja käyttäytyy kaikille populistipoliitikoille yhteisellä tyylillä. Persoonallisuuseroja toki on populistien välillä, mutta ydinpiirteet näyttäisivät olevan samantapaisia.

Populistin synnynnäiset piirteet? Populistijohtajien joukossa saattaa olla sellaisia, joilla on jo synnynnäisesti keskimääräistä enemmän kilpailunhalua ja tarvetta päästä statusasemaan. He ovat useimmiten ekstroverttejä, koska valta, menestys ja suosio motivoivat heitä enemmän kuin esim. luova itseilmaisu ihan vain omaksi iloksi. Heillä saattaa olla jo synnynnäisesti vähemmän kykyä myötätuntoon (muita kuin ”omia” kohtaan). Ehkäpä he ovat jo syntyjään myös ennakkoluuloisempia ”uusia” asioita kohtaan ja pitävät enemmän järjestyksestä kuin luovasta kaaoksesta?

Historian saatossa on varmasti ollut myös psykopaattisia populistijohtajia; osa heistä ehkä ”valkokaulus-psykopaatteja”, osa nykymittapuun mukaan ihan ”kunnon” rikollisia. Materialistista ja hedonistista ahneuttakin tuppaa esiintymään tietynlaisilla persoonilla. Puolet psykopaateista on ”sekundääripsykopaatteja”, eli vakava asosiaalisuus on kehittynyt yleensä varhaislapsuudessa, esim. vakavien laiminlyöntien ja kaltoinkohtelun tms. seurauksena. Ja tästä päästäänkin niihin kasvuympäristötekijöihin…

Populistin varhaislapsuuden kokemukset, traumaattiset tapahtumat, kasvatukselliset tekijät? Ehkäpä he eivät ole saaneet vauvana ja lapsena riittävästi lempeää ja hellää hoivaa. Ehkä joku perhepiirissä on käyttäytynyt pelottavasti ja uhkaavasti heitä kohtaan, ja heille on kehittynyt tarve nujertaa tuo uhkaaja. Ehkä heitä on arvosteltu, kuritettu, kiusattu, vähätelty, mitätöity, jätetty huomioitta, nujerrettu älyllisesti, pidetty väkisin alisteisessa asemassa? Ehkäpä joku ”erilainen” ihminen on tehnyt heille jotakin ikävää, eivätkä he ole voineet antaa sitä anteeksi? Ehkäpä heidän vanhempansa, tai statusasemassa oleva vanhempi, on antanut heille vakuuttavan esimerkin siitä, millä tavalla kannattaa ajatella ja toimia, että saa valtaa, kunniaa ja menestystä…

Perimän ja ympäristötekijöitten yhteisvaikutus? Potentiaalisen populistin ajattelu saattaa kehittyä vuosien saatossa sellaiseksi, että se on aikuisuudessa poikkeuksellisen joustamatonta, johonkin tiettyyn ”ideaan” takertuvaa, jopa mustavalkoista. Tällöin heidän mielestään ”erilaiset” ihmiset saavat helposti ”vääränlaisen” leiman, jos he itse kokevat olevansa ”oikeanlaisia”. Jos heillä onkin ollut jonkinlaista kykyä myötätuntoon alkujaan, he ovat ehkä vuosien mittaan kovettaneet itsensä, etteivät tuntisi sitä ”toisenlaisia” ihmisiä kohtaan, jolloin sitä riittää lähinnä ”omille”. Tai sitten sitä ei ole ollut alkujaankaan

Ja sitten… kun nämä tulevat populistipoliitikot ovat varttuneet, millaisessa kulttuurisessa ympäristössä he ovatkaan eläneet; millaisia ihmisiä he ovat ihannoineet ja apinoineet, millaisia arvoja he ovat imeneet tästä kulttuurista… ymmärtämättä kyseenalaistaa niitä vaikutteita, joita olisi ehkä kannattanut tutkailla hieman kriittisemmin? Heitä ajaa halu menestyä poliittisesti… Mutta miksi juuri poliittisesti? Siihen valintaan on vaikuttanut jokin ympäristöstä poimittu vihje, malli tai esimerkki.

Tietynlainen peritty temperamentti ja kasvuympäristö voivat yhteisvaikutuksessa kehittää myös narsistisia piirteitä omaavan henkilön. Sulavasti julkisuudessa käyttäytyvät populistipoliitikot saattavat olla enemmän tai vähemmän narsistisia. Heidän ikävät puolensa saattavat tulla esille niille, jotka tuntevat heidät oikeasti, ja ajan myötä ehkä paljastuvat laajemmallekin yleisölle. Toivotaan niin.

SUMMA SUMMARUM: Minua inhottaa hyvin paljon eräitten populistipoliitikkojen käytös. Yritän olla tuomitsematta heitä ihmisinä ja herätellä myötätuntoa heitä kohtaan… Ottavatpa he sen vastaan tai eivät. (Todennäköisesti eivät ota.)

On helpompaa tuntea myötätuntoa, jos ajattelee heitä kärsivinä ja kaltoinkohdeltuina lapsina, jotka eivät ole valinneet sitä, millaiseen kasvuympäristöön syntyvät. Jos taas joku on syntyjään tunnekylmä tai muulla tavoin altis käyttäytymään toisia eläviä kohtaan epärakentavasti, eihän se ole sitäkään vähää hänen syynsä. Se on aika traagista, jos syntyy sellaiseksi ihmiseksi, joka ei pysty valitsemaan ystävällisyyttä ja solidaarisuutta, vaan tulee aina olemaan pelottava ja inhottava toisten mielestä. Niinpä vaikutusvalta, materia ja nautinnot ovat ehkä ainoat ”mukavuudet”, mitä he voivat saada, koska eiväthän he voi saada aitoa kunnioitusta tai rakkautta toisilta ihmisiltä, kun heidän käytöksensä on niin vastenmielistä. Jotkut pyhimykset ehkä rakastavat heitä pyhällä tavalla. Minä en pysty siihen.

Populistin vallan, aseman, suosion ja sen sellaisen tavoittelun; eli, poliittisen menestyksen ja sen tuoman taloudellisen hyödyn tavoittelemisen taustalla ovat todennäköisesti (= valistunut arvaukseni) kaksi perus-inhimillistä vaikutinta:

A) Ettei tarvitsisi kokea uhkaa eikä pelätä oman olemassaolonsa ja hyvinvointinsa menettämistä.

B) Että saisi kaikkea hyvää, niin paljon kuin tarvitsee, eikä menettäisi sitä toisille. (Ahneitten ihmisten kohdalla tämä tarve on loputon, ja ”hyvää” otetaan myös muilta.)

Huomaamme siis, että populistipoliitikot toimivat sinänsä inhimillisistä motiiveista, mutta nähtävästi aivan liioitellusti, suhteettomalla intensiteetillä ja laajuudella. Valta-asemassa oleminen mahdollistaa ”uhkien” eliminoinnin ennen kuin ne alkavat liikaa pelottaa, ja valta-asema mahdollistaa myös oman hyvän takaamisen ja lisäämisen. (Eipä ihme, jos eräillä on tarve kusettaa uusia äänestäjiä, mustamaalata kilpailijoita ja uhkailla toimittajia, tai olla uutisoimatta mielenosoituksista itseä vastaan, tms.)

Aggressiivisuus retoriikassa ja toiminnassa valta-asemaan pääsemiseksi tai sen säilyttämiseksi, ”toiseuden” korostaminen, epäluuloinen ajattelu ja myötätunnon paaduttaminen ovat siis tulosta populistien suhteettomasta pelosta menettää jotakin itselle tärkeää. Viime kädessä tämä ”tärkeä” tietysti on oma elämä, mutta jos henkeä ei sentään uhata, niin se on oma EGO, josta pidetään kynsin ja hampain kiinni; eli vaimennetaan tai eliminoidaan ne, jotka uhkaavat sitä.

Populistit varsinkin ovat kuori-ihmisiä. Pelokkaita raukkaparkoja, jotka piileskelevät kuorensa sisällä ja ovat olevinaan niin ”kovia” muijia ja äijiä tai jotain. He yrittävät kovasti ja aggressiivisesti ”olla jotakin”; he eivät vain ”ole olemassa”. Se on surullista. Ja vahingollista.

Ehkä joitakuita heidänlaisiaan harmittaisi kovasti lukea tämä teksti ja tuntea omantunnonpisto kuorensa läpi (jos heillä on omatunto), koska eihän heillä olisi oikeasti pätevyyttä kyseenalaistaa tätä puolitieteellistä hypoteesiani. Todennäköisesti primaaritunne (harmitus) muuntuisi nopeasti sekundääritunteeksi (vihaksi), ja he hyökkäisivät esim. teilaamalla minut, ammatillisuuteni ja koko hypoteesini, ja/tai aloittaisivat sen tutun ja tunnistettavan uhriutumisretoriikkansa… Ja sehän todistaisi, että osuin.

No, tuskinpa kukaan populistipoliitikko on edes lukenut tätä! Mutta jos tätä on lukemassa joku, joka on joskus äänestänyt, tai ajatellut äänestää populistia, niin hänenlaisensa saattaa olla tässä vaiheessa närkästynyt. Tai häpeissään. Mutta hänenlaiseltaan kysyisinkin: Haluatko oikeasti olla jonkun populistipoliitikon pelinappula? Luuletko, että he oikeasti välittävät sinusta ja sinun hyvinvoinnistasi? Etkö ole ymmärtänyt vieläkään, että he ajattelevat lähinnä itseään ja ”omiaan”? Se on tosin inhimillistä ja jotenkuten ymmärrettävää, mutta silti epärakentavaa, ja vallanpitäjän roolissa sellaisesta seuraa laajasti vahinkoa ja kärsimystä.

Lue teksti vielä kerran. Muista Star Wars, ja sithit vs jedit. Kosto tekee sinusta pahiksen. Kärsimys ei häviä aiheuttamalla lisää kärsimystä. Pahaa ei voiteta pahalla.

Minä en siis pidä populistipoliitikoista, mutta voin ymmärtää teoreettisesti heidän käyttäytymisensä taustoja ja pitää sitä sinänsä inhimillisenä. (Psykopaatit ovat oma haasteensa.) Toivoisin, että hekin voisivat herätä suojakuoriensa sisällä, astua ulos egostaan ja alkaa elää olemisen ilossa ja toistenkin olemassaoloa kunnioittaen.

Mutta jos he edelleen elävät egosentrisissä kuplissaan, en todellekaan suosittele, että heidänlaisiaan ihmisiä valitaan enää minkäänlaiseen johtoasemaan. Itsekeskeisyydessään he eivät välitä siitä, että ”toiset” kärsivät, ihmisiä ja eläimiä kuolee ja maapallo tuhoutuu. Kunhan vain he itse ja heidän omaisuutensa (materia ja "heidän" ihmisensä) säästyvät.

Joten: Elleivät he herää kuorestaan ja ala välittää muistakin elävistä, he voisivat lähteä jollekin elottomalle planeetalle jo ennen kuin pilaavat koko maapallon.

Informaatioähky on hallittavissa, mutta saaste…?

Tämän pitäisi olla vastapainoa "informaatiosaasteelle"...

Että olenkin kyllästynyt tämän ihmismaailman menoon. Tuntuu ettei huvita enää edes kommentoida mitään mihinkään, koska se tuntuu vähän samalta kuin pitäisi koskettaa joitakin jätevedessä lilluvia epämääräisiä tavaroita, joita joku ihmisten keksimä systeemi toimittaa pyytämättä minun kotini olohuoneeseen; johonkin sellaiseen räikeän väriseen saaviin, jollaista en oikeastaan edes haluaisi pitää näkyvillä, mutta joka kuitenkin täytyy olla siinä keskellä olohuonetta, niin että siihen vähän väliä törmää, jos yrittää joitakin omia juttujaan tehdä siinä tilassa, joka on oleskelua varten; eikä siis tämän ihmismaailman epämääräisiä, vettyneitä ja limaisia tuotteita varten…

Mielikuva ei ole ”kaukaa haettu”, koska en hakemalla sitä hakenut, vaan se vain nousi mieleen, kun ajattelin, että olisiko minun hyvä kommentoida jotakin jostakin ajankohtaisesta asiasta tai ilmiöstä. Totesinpa itsekseni, että minua ällöttää ajatella asioita. Ehkäpä se epämääräisen värinen, räikeä saavi onkin television näyttö, ja ne vettyneet ja livettyneet tavarat ovat uutiskuvia. Enkä jaksa katsella mielikuvissanikaan niitä samoja tympeitä naamoja…

En välittäisi nähdä enää sen erään vahingoniloisesti virnuilevan naisihmisen naamaa (hän siis todella haluaa identifioitua naiseksi, joten en loukkaa häntä sanomalla häntä sellaiseksi) kun hän kertoo valtion budjetista; enkä sitä toistakaan virnuilevaa naamaa tuolta rapakon takaa, joka tuntuu olevan ideologinen oppi-isä tälle edellä mainitulle. En jaksaisi enää katsella niitä itseään täynnä olevia konservatiivi-populisti-ihmisiä ja heidän aikaansaannoksiaan. Enkä muitakaan naamoja, joitten ilme kertoo ahneesta, myötätunnottomasta, egoistisesta mielestä.

Yksinkertainen ratkaisu on pitää uutiskanava enimmäkseen kiinni, mutta kyllähän nyt joskus täytyy tarkistaa, mitä neljän seinän ulkopuolelle ja rapakon taakse kuuluu. Ne tympeät naamat vain jäävät kummittelemaan mielikuviini, vaikka näkisin ne vain kerran viikossa. Voimakas vastenmielisyydentunne vahvistaa muistijälkeä; niinpä he ja heidän tekemisensä lilluvat siellä räikeän värisessä saavissa keskellä olohuonettani. Noin kuvainnollisesti, siis. Ja nyt kun heitä ajattelin, olen ikään kuin joutunut koskettamaan heidän tuotoksiaan siinä saavissa, ja käsiini jäi ällöttävä tuntu…

Ällöttävien ilmiöitten ”käsittely” tuntuu siis ikään kuin jättävän käsiini jotakin limaista ja haisevaa, ja tarvitsen vähintäänkin käsienpesun, puhtaan pyyhkeen ja lisäksi jotakin tuoksuvaa voidetta peittämään mokomien niljakkaitten asioitten hajujäljet… Yhhyi.

Jonakin päivänä on ehkä pakko tarttua siihen saaviin ja yrittää raahata se ulos talosta, yrittäen olla läikyttämättä sen sisältöä lattioille. Mutta sisältö olisi pakko käydä läpi, eikä vain kaataa jonnekin pihan perälle; jos siinä on jotakin myrkyllistä, sehän täytyy hävittää turvallisesti. Ja jos siellä saavissa onkin jotakin hyödyllistä ja kierrätettävää, sekin täytyy ensin puhdistaa… Mutta se on vastenmielistä hommaa, enkä jaksa tehdä sitä tuosta vain. Enkä ainakaan nyt. En halua ihmismaailmaa tänne olohuoneeseeni. Haluan oman elämäni, rauhallisen läsnäolon hetken…

Mitä tehdä tälle ihmismaailman henkiselle jätteelle, joka tunkee kotiini näennäishyödyllisten tuotteiden mukana? Uutisia on kyllä hyödyllistä seurata, mutta niitten mukana tulee esimerkiksi mielikuvia, joita en haluaisi enkä tarvitsisi, ja informaatiota asioista, joita en jaksaisi ajatella, tai olisi niin väliksi edes tietää. ”Informaatioähky” on lievä ongelma verrattuna ongelmaan nimeltä ”informaatiosaaste” (en muista kuulleeni tuota nimitystä, mutta käytän sitä nyt, kun se tuli mieleen). Suuri osa informaatiosta ei näet ole vain ”ylimääräistä”, vaan jopa sairastuttavaa…

Onhan sentään eri asia ylensyödä lettuja kuin syödä vatsansa täyteen outoa mössöä, josta iso osa on pilaantunutta ja vaihteleva määrä jopa saastunutta.