 |
| Tämä oikeastaan sopii ihan hyvin tunnelmaani. |
Nykypäivänä minun on vaikeampi saada aikaiseksi kirjoittaa ajatuksistani tänne blogiin. Se johtuu monenlaisista syistä, enkä oikeasti ajattele olevani mitenkään tilivelvollinen kenellekään siitä, miksen tee päivityksiä tähän blogiin kovin usein. Enkä niihin muihinkaan. Yritän kyllä ”huudella erämaasta” edes jotakin pientä, muutaman kerran viikossa, tuolla laajemmalla foorumilla (Blueskyssa) lyhyesti ja englanniksi. Ja tuosta aktiviteetista johtuen tulee nykyään ajateltua sanomisiaan jopa suoraan englanniksi.
Enhän minä mikään neropatti ole englannin kielessä, vaikken ihan huonokaan. Tarkoitan, että koulussa pärjäsin kiitettävän tasoisesti, mutten tainnut saada kovin usein kokeista kymppejä, koska minulla oli varmaan aina joitakin kirjoitusvirheitä; etenkin niissä sanoissa, joissa oli useampi konsonantti peräkkäin. Tai sitten unohdin sanoja kokonaan, tai jonkun kielioppisäännön, joka oli joko niin tai näin. Jostain syystä unohdan toistuvasti, kumpi vaihtoehto kahdesta on oikein, kumpi väärin. (ADHD?)
Enkä todellakaan tykännyt olla suuna päänä oppitunneilla, enkä opettajalle mieliksi! Olin hyvin passiivinen (paitsi että piirtelin ja kirjoittelin sanoja vihon tai kirjan marginaaliin), enkä pitänyt opettajasta, joka ehkä ihan tahallisesti säikäytteli minua kysyäkseen oikeita vastauksia minulta, vaikken ollut edes viitannut… Mokoma. Hänellä oli vähän häijy hymy, vaikka hän olikin olevinaan oikein kiva ja reipas opettaja. Minusta hän oli turhan pedantti.
Ja jo tuolloin lukioaikaan minun oli hyvin vaikea tyytyä kirjoittamaan englanniksikaan niin yksinkertaisia tekstejä, että sanavarastoni olisi riittänyt niihin sopivasti ja virhemahdollisuudet minimoiden. Sen sijaan yritin ilmaista itseäni englanniksikin liian monisanaisesti, liian pitkillä lauseilla, liian monia täytesanoja yms. käyttäen, niin että lopputulokseen jäi aina vähintäänkin kielioppi- ja sanajärjestysvirheitä… Tosin, en tiedä miten monimutkaista kieltä tuo opettajakaan loppujen lopuksi osasi arvioida? Puhuttiinhan joskus muinoin siitäkin, ettei suomalaisesta englanninkielen YO-kokeesta saa täysiä pisteitä edes englantia äidinkielenään puhuvat ihmiset…
Haluaisin ilmaista itseäni englanniksi yhtä monimutkaisesti ja kummallisia sanavalintoja käyttäen kuin suomeksikin, mutta se on työlästä, koska englanninkielen sanavarastoni on niin paljon niukempi kuin suomen… Joudun yhtenään tarkistamaan sanojen merkityksiä ja sivumerkityksiä ja oikeinkirjoitusta, vaikka minulla olisikin jonkinlainen kuulomuisto jostakin englanninkielen sanasta. Työläys turhauttaa ja hidastaa ilmaisua. Lisäksi luontainen hajamielisyyteni hidastaa uuden oppimista. Olevinaan tarkistan jonkun sanan kirjoitusasun, mutta unohdan sen saman tien, ja joudun katsomaan uudelleen (taas ADHD?).
Aloin äskettäin opetella kääntämistä MS Officen kääntäjän avulla, mutta sen käännökset menevät joskus aivan pieleen, joten niitä on ”testattava” suuntaan ja taas toiseen, kunnes löytää oikeasti osuvan käännöksen. Tai sitten yritettävä kääntää lause sana sanalta ihan itse. Turhauttavan hidasta. Olen kärsimätön silloin kun oikeasti haluan saada jonkun asian tehdyksi, mutta tekeminen tökkii muistakin kuin omasta syystäni (taas ADHD).
Tarkoitukseni on saada käännetyksi yksi romaaneistani englanniksi, mutta käytännössä minun on samalla kerrattava ruosteista osaamistani ja opiskeltava lisää, jotta kykenisin sellaisen urakan ihan oikeasti tekemään. Hommaan sisältyy työläitä ja tylsiä vaiheita, ja palkinto (= valmiiksi saaminen) tuntuu olevan niin kovin kaukana ja esteitten takana, että motivaationi vain hiipuu ja hiipuu, ja alkaa esiintyä ei-niin-kovin-ihmeellistä vitkuttelutaipumusta (taas ADHD).
Mutta en voisi mitenkään luottaa pelkkään tekoälykäännökseen, vaikka se säästäisikin aikaa ja vaivaa. Auttaahan se tietysti, jos ison osan tekstistä saa edes sinnepäin käännetyksi… mutta sinne voi silti jäädä hyvin paljon virheitä; joten, käsikirjoitus on silti käytävä lause lauseelta läpi uudelleen, jotta saa edes asiasisällön kääntymään varmasti oikein. Puhumattakaan kielen estetiikasta ja ilmaisuvoimasta! Tekstistähän voi kadota juuri se oma omituinen ilmaisu, jos käyttää tekoälyn epäluovaa ”koostetta”, joka saattaa pakostakin olla vähän kliseinen…
Miten ikimaailmassa voisin osata kirjoittaa itseäni miellyttävää tekstiä englanniksi? En vain osaa. Minulla on käytettävissäni vielä liian vähän englanninkielisiä sanoja, joitten merkityksen koen sisäistäneeni, ja joitten koen ilmaisevan juuri sitä ajatusta ja tunnetta, jota kulloinkin haen…
No, tuo kokonaisuus on siis yksi asia, johon olen jonkin verran käyttänyt niin sanottua ”vapaa-aikaani”. Värkkäilen jonkin verran myös ”nukkesarjiksia” tai dioraamoja, ja varusteita niihin. Piirtämistä tai maalaamista on tullut tehtyä vähemmän viime aikoina. Innostuksenaiheita on paljon, mutta kaikkeen ei vain ole aikaa ja jaksamista (taas ADHD?).
Yritän kyllä seurata, mitä siellä täällä maailmalla tapahtuu, mutta minua edelleen kuvottaa nähdä liikaa joitakuita uutisissa esiintyviä henkilöitä tai ilmiöitä. Maailmanmeno rasittaa, ärsyttää ja huolettaa, joten ei sitä halua ajatella koko valveillaoloaikaansa. Työn kautta tulee pohdiskeltua nepsy-ilmiöitäkin eri näkökulmista, mutten jaksa niistä jauhaa enää vapaa-ajalla; ainakaan työläästi, eli, kirjoittamalla niistä tänne blogiin.
Kaamosaika on perinteisesti ollut uneliaampaa vaihetta itselleni, mutta, eihän sen tarvitse olla masentavaa. Ulkona on ainakin vielä toistaiseksi ihan kaunista, kun on lämpimiä värejä, ja harmaalla säällä voi käydä bongaamassa mätäsieniä; josko niissä näkisi jotakin kaunista. Yksi mielenkiintoinen ”luontokokemus” sattui joitakin viikkoja sitten. Satuin näet näkemään karhun ylittämässä tietä paikassa, jonne olin juuri pysähtynyt autolla aikomuksenani lähteä koiran kanssa pienelle kävelylle metsän puolelle. Onneksi en ehtinyt nousta autosta ulos! Luultavasti karhu olisi kyllä juossut meitä karkuun, mutta koirani olisi saattanut karata hyppysistäni sen perään flexi mukanaan; joten, siitä olisi tullut aika rasittava ja ahdistava koiranetsintäsessio oudossa maastossa…
Täytyy nyt kuitenkin suunnata ulos, vaikka siellä onkin kosteaa ja harmaata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti