keskiviikko 16. elokuuta 2023

Populistipotaskan tuottamia röyhtäisyjä

Tämä kuvaa osittain olotilaani, josta en päässyt heti yli.


Siksiköhän tässä närästää, että on pitänyt yrittää niellä erinäisiä kitkeriä sanoja, joita olisi tunnepuuskassaan halunnut päästää ulos? Enhän haluaisi tuottaa ja levittää ”vihapuhetta”, mutta on vaikea ilmaista asiaansa kyllin asiallisesti, kun ihan oikeasti ärsyttää. Joten, jonkin verran keljuilua saattaa nyt päästä läpi hyväntahtoisuussuodattimen.

Olen siis viime aikoina kipuillut ällötyksen ja ärtymyksen tunteitten kanssa, ja yrittänyt käsitellä niitä sellaisella tavalla, etteivät ne toisia ihmisiä vahingoittaisi. Yritän nytkin ilmaista asiani niin, etten käyttäisi loukkaavia nimityksiä, mutta sen paljon juhlitun ja toisaalta väärinkäytetyn sananvapauden rajoissa olisi tarve ilmaista huolensa tästä eräästä hallituspuolueesta, josta en oikein mitenkään päin käänneltynä pidä.

Asiallisesti todettuna kyse on siis siitä, että olen huolissani ministeri Purran ja hänen puolueensa arvomaailmasta (enemmän tai vähemmän piilevästä) ja sen ilmenemisestä ja vaikutuksesta yhteiskuntaan. Ilmaisen siis oman mielipiteeni siitä, millainen käsitys minulle on syntynyt uutisoinnin perusteella. En väitä ”tietäväni” varmaksi mitään, mutta jo pelkästään Ylen julkaisemat jutut antavat mielestäni aihetta huoleen.

Ratkaisukeskeisestä terapeuttisesta näkökulmasta olisin aina valmis etsimään jotakin ”hyvää alkuperäistä tarkoitusta” tiettyjen ihmisten tai tahojen toiminnasta ja esiintymisestä. Kaiken tuon vastenmieliseltä tuntuvan, näyttävän ja kuulostavan käyttäytymisen taustalla saattaa toki olla esimerkiksi inhimillistä turvallisuudenkaipuuta. Mutta silti, vahingollisella tavalla käyttäytyvän ihmisen tulisi kuitenkin havahtua itsekin siihen, että hän käyttäytyy epärakentavasti, ja lopettaa sellainen toiminta, pahoitella sitä, korjata tekemänsä vääryys ja sitten nöyrtyä ottamaan vastaan tukea siihen alkuperäiseen ”ongelmaansa”, josta tuo vastenmielinen toiminta kumpusi. Kenties jonkinlainen psykoterapia auttaisi?

Toisin sanoen, yritän kovasti ymmärtää esimerkiksi ministeri Purraa. Hän on ilmeisesti saanut niin paljon kritiikkiä ja millaista lie palautetta mistäkin kautta, että kokee olevansa ”uhri”, mutta haluaa nyt myös esiintyä ”syntisten pöydässä”. Hän ei ole itse tainnut lukea kovin tarkoin sitä kyseistä Johanneksen evankeliumin kohtaa, johon hänen lainaamansa suomipop-artisti jossakin laulussaan viittaa. (En toivoakseni koskaan kuule kyseistä laulua, koska aavistelen, etten pitäisi siitä, mutta näkemäni ko. artistin kuva kertoo hänestä varmaan sen kaiken, mitä hän itse haluaa itsestään näyttää, ja paljon sellaistakin, mitä hän ei varmaankaan haluaisi itsestään tulkittavan.)

Viittaan nyt siihen Raamatunkohtaan, jossa Jeesus sanoo tyypeille, jotka meinaavat kivittää aviorikoksesta verekseltään kiinni jääneen naisen, että: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.”

Tähän Raamatunkohtaan vetoava, omastakin mielestään ilmeisesti ”syntiä tehnyt” poliitikkomme ei siis tahdo, että häntä kivittäisi kukaan, vaikka hän nyt myöntääkin tehneensä ainakin jotakin väärin.

Eikä pidäkään kivittää häntä, eikä ketään, tietenkään! ”Kivittämistä” ei kuitenkaan ole se, että joku sanoo hänelle ihan aiheesta, että jokin hänen tekemänsä asia on väärin. ”Synnin” toteaminen ei näet ole vielä ”tuomio”, eikä tuomiostakaan vielä automaattisesti seuraa rangaistus. (Jeesus ei puheenvuorossaan siis sano, etteikö nainen olisi tehnyt syntiä. Hän ei kuitenkaan tuominnut naista tästä synnistä.)

On aika omituista ajatella, ettei väärin toimivalle saisi sanoa siitä, jos hänen toimintansa on väärin, epäeettistä ja haitallista, ja kannattaisi siksi lopettaa. Ikään kuin ei saisi lapsillekaan sanoa, että: ”Älä lyö kaveria, se on väärin!”

Joku lapsi varmasti sanoo siihen vastaan, että: ”Lyönpäs, koska sekin lyö!” Ja sitten aikuisen pitää selittää, että on olemassa jonkinlainen eettinen perustelu (ainakin oli joskus muinoin) ja laki, joka kieltää toisten lyömisen, ja siitä on seuraamuksia, jos tekee vastoin lakia.

Ja on niitäkin lapsia ja näköjään aikuisiakin, jotka tekevät hölmösti ja sanovat sitten, että: ”Sehän oli vain leikkiä! Se oli vain huumoria, vitsi! Oletpa typerä, kun et tajua vitsiä!”

Monikohan kiusatuksi tullut on kuullut kiusaajiltaan vain tällaista ylimielistä selittelyä, anteeksipyynnön sijaan?

Ja silti joku aikuinen, vastuullisessa asemassa oleva ihminen valittaa siitä, ettei hän olisi saanut tehdä väärin, kun kaikki muutkin tekee! Eikä saisi käyttää huumoriakaan! "Voi teitä tyhmiä, kun ette ymmärrä minun huumoriani!"

No, eräitä ihmisiä ei siis saisi heidän mielestään arvostella heidän virheistään. Pitäisi vain antaa hänenlaistensa toimia väärin ja haitallisesti, ettei vain arvoisa henkilö loukkaannu ja pahoita mieltään, kun hänen toimintaansa niin kovasti moititaan. Niin kuin ei meitä muita koskaan moitittaisi, tai ikään kuin hän itse ei koskaan olisi motkottanut mistään kenellekään…

Ei se ole eettisesti perusteltua, että tehdään väärin ja sitten selitellään omia tekemisiä sillä, että kaikkihan me teemme väärin. Niinpä niin, ja joopa joo! Kaikki me olemme ”syntisiä”, kyllä, ja teemme väärin monin tavoin, mutta…

Jotain oleellista unohtui tuosta populaarimuotoon väännetystä raamatullisesta viittauksesta, joka ministeri Purran suusta tulleena hurmaannutti hänen puolueperheensä. Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus nimittäin sanoo siinä lopuksi tälle syntiä tehneelle, että: ”Mene, äläkä enää tee syntiä.”

Ei siis ole tarkoitus, että ihminen jatkaa samaa vääryyttä, josta hän meinasi tulla ”kivitetyksi”. Jos tieten tahtoen jatkaa samaa toimintaa senkin jälkeen, kun on saanut kertaalleen anteeksi, mistähän sellainen kertoo?

Ihmettelen kovasti, miksi kristillisdemokraatit vaikenevat kannastaan. Eikö heiltä tulisi edes raamatullista kommenttia? Varovatko he sitä, että tipahtavat vallan kahvasta, jos arvostelevat hallituskumppaniaan? Minä en ymmärrä heidänkään ajatteluaan. En siis ymmärrä konservatiivisia, ”kristityiksi” itseään nimittäviä ihmisiä, jotka eivät ole vähäosaisten puolella. Ei se Jeesuskaan veljeillyt valtaapitävien kanssa; valtaapitäväthän ne hänet luovuttivat ristiinnaulittavaksi.

Niin, ehkäpä tämä kirjallinen pohdiskelu ilmentää jotakin niistä syistä, miksi minua edelleen sapettaa.

JK: Poseerasihan se trumppikin Raamatun kanssa jostakin syystä, ja väittää näköjään edelleen, ettei ole tehnyt yhtään mitään väärää, vaikka onkin joistain kummallisista syistä syytettynä useammastakin lainrikkomuksesta. Kas kun hän ei ole älynnyt lainata omiin tarkoitusperiinsä sitä samaa biisiä kuin ministeri Purra; tykkäisi ehkä ainakin sen esittäjästä, vaikkei ymmärtäisikään sanoja. Ja saattaisi tykätä itse ministeristäkin.

Meillä on kovin erilainen maku.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti