 |
| En ole mitenkään erityisesti "kukkaihminen", mutta nämä luonnosta löytyneet värit puhuttelivat, symbolisestikin. |
Kansainvälisen Pride-kuukauden kunniaksi kaivelin vähän asiatietoa yhdestä tähän teemaan liittyvästä osa-alueesta. APA eli ”American Psychological Association” on jo 2015 tehnyt psykologeille ohjeistuksen transihmisten ja sukupuolinormeja vastaamattomien ihmisten kanssa työskentelyyn, jotta se olisi asianmukaista ja pätevää myös transihmisiä kohtaan. Psykologien todetaan olevan ”merkittävässä roolissa syrjinnän vastustamisessa” ja ”heidän on tuettava transhenkilön pääsyä asianmukaisen hoidon piiriin sekä jaettava omaa tietämystään ammattikunnalle”.
Löysin ohjeistuksesta suomennetun tiivistelmän ”Sukupuolen osaamiskeskuksen” sivuilta (linkki) ja halusin siihen itsekin perehtyä tarkemmin; saadakseni varmuutta ammatilliseen asenteeseeni ja motivaatiota aiheen esillä pitämiseen tälläkin foorumilla.
”Transihmisiä tai sukupuolinormeja vastaamattomia ovat ihmiset, joiden sukupuoli-identiteetti ei täysin sovi yhteen syntymässä määritellyn sukupuolen kanssa.”
Vaikka tämä marginaalisen pieni ihmisryhmä on ollut aina olemassa, tietämys transihmisistä on vasta vähitellen lisääntynyt, ja ilmiö on konservatiivisissa piireissä edelleen jotenkin vaikea pala hyväksyä; jopa pelkoa ja vihaa herättävä.
Joitakin tutkimuksia on kuitenkin tehty, ja transihmisten on todettu kokevan ”stigmaa ja syrjintää”, mikä luonnollisesti vaikuttaa mielenterveyteen ja elämänlaatuun; pahimmillaan aiheuttaa jopa itsetuhoisuutta. On puhuttu myös ”vähemmistöstressistä”, joka toki koskettaa muitakin vähemmistöjä, ja on aina kuormitustekijä psyykkiselle hyvinvoinnille.
Ammattilaisten tiedonpuute transihmisyydestä voi aiheuttaa jopa vahinkoa terveydenhuollon asiakkaille, joita asia henkilökohtaisesti koskettaa. Ammattilaisten tulisi nojata olemassa olevaan tieteelliseen tietämykseen, eikä omiin kenties vanhentuneisiin tai maailmankatsomuksellisesti värittyneisiin käsityksiinsä. Transihmisyys, johon myös ns. muunsukupuolisuus sisältyy, on luonnollista biologista vaihtelua, eikä sairaus tai häiriö, saati sitten ”synti ja häpeä”.
Nostin tähän tuosta edellä mainitusta APA:n kuudentoista kohdan ohjeistuksesta muutaman lainauksen, jotka liittyvät suoremmin siihen, miksi haluan pitää aihetta esillä myös tässä blogissa – niin psykologina kuin yksityishenkilönä.
”Psykologit ymmärtävät, että sukupuoli on ei-binaarinen rakenne, johon kuuluu laaja joukko erilaisia sukupuoli-identiteettejä, ja että sukupuoli-identiteetti ei aina sovi yhteen syntymässä määritellyn sukupuolen kanssa.”
”Psykologi ymmärtää, että sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen suuntautuminen ovat erillisiä mutta toisiinsa vaikuttavia rakenteita.”
”Psykologit tunnistavat, miten stigma, ennakkoluulot, syrjintä ja väkivalta vaikuttavat terveyteen ja hyvinvointiin sukupuolinormeja vastaamattomilla ihmisillä ja transihmisillä.”
”Psykologi pyrkii tunnistamaan institutionaaliset esteet ja auttaa kehittämään sukupuolinormeja vastaamattomille ja transihmisille turvallisia ympäristöjä.”
”Psykologit ymmärtävät tarpeen edistää sosiaalista muutosta, joka vähentää stigman kielteisiä vaikutuksia transihmisten ja sukupuolinormeja vastaamattomien ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin.”
”Psykologit tunnistavat, että sukupuolinormeja vastaamattomat ihmiset todennäköisimmin kokevat myönteisiä elämän muutoksia saadessaan sosiaalista tukea ja transsensitiivistä hoitoa.”
Niinpä, minunkin on ammattini edustajana pyrittävä näitten suositusten ja ohjeitten mukaiseen toimintaan, eivätkä suositukset todellakaan ole ristiriidassa myöskään henkilökohtaisten arvojeni tai ”elämänfilosofiani” kanssa. Haluan levittää ymmärrystä tästä aiheesta ja poistaa stigmaa myös kirjoittamalla tarinoita sateenkaarevista ihmisistä, ja olemalla itsekin omalla tavallani ”muusu”.
JK. Huom. ICD-II- tautiluokituksessa transsukupuolisuus- ja muunsukupuolisuus-diagnoosit ovat tiettävästi yhdistymässä yhdeksi diagnoosiksi.
