 |
| Jippii... Vaihteeksi taas kaunis kuva tietokoneen aloitusnäytössä! Tulee ihan lapsuuden retki Jaurutunturille mieleen... |
Päätin aloittaa jonkinlaisen pienimuotoisen myönteisyysprojektin. Miksi?
Liian kriittinen ajattelu ei ainakaan kohenna mielialaa. Jos huomaa ja ajattelee vain ikäviä asioita, on todennäköisesti masentunut. Enkä halua olla masentunut.
Epäkohtien huomaaminen ja esille nostaminen tarvitsevat vastapainokseen myönteisiä asioita, ainakin suhteessa 1:5, ettei tule masentaneeksi toisiakin. Enkä halua masentaa muitakaan.
Kriittisyyteen keskittyminen lisää kriittisyyttä. Valittaminen lisää valittamista. Ja liiallinen negatiivinen ajattelu vie fyysisetkin voimat, ja saattaa suorastaan lamauttaa. Ja sekös on turhauttavaa, jos ei saa mukavia ja tärkeitä asioita tehdyksi sen takia, että on ajatellut itsensä toimintakyvyttömäksi…
Tähän kaikkeen on kyllä tieteellisiäkin perusteita. Hyvä populaaritieteellinen pikkukirja, jossa on paljon asiaa, on Mattilan ja Aarninsalon ”Onnentaidot – Kohti hyvää elämää”, josta saatan esittää poimintoja seuraavissa teksteissä.
Optimismi on kyllä terveellistä, muttei kannata kuitenkaan pyrkiä yltiöoptimistiksi! Se voi olla jopa vaarallista, jos se lisää riskinottoa. Monikohan optimistinen autoilija esimerkiksi törmää vastaantulijaan, kun uskoo, että kyllähän minä ehdin tuonkin ohittaa? Ei siis kannata olla ihan ääliöeuforinen ja jättää esimerkiksi turvavyö kiinnittämättä, tai laskea lapsiaan leikkimään moottoritielle.
Realismi on useimmiten järkevää, toisin kuin murehtiminen. Näennäispositiivisuus sen sijaan on kanssaihmisiä ärsyttävää, ja amerikkalaiset lohduttelukliseet, kuten ”kaikki on ihan hyvin, kaikki menee hienosti” jne. ovat tyhmiä ja valheellisia. Uskottava myönteisyys perustuu tosiasioihin, ei silmien sulkemiseen realiteeteilta. Mutta voi valita, mihin milloinkin kiinnittää katseensa! On hyvä huomata epäkohdat ja pyrkiä tekemään niille jotakin. Mutta jotta jaksaa tehdä sen, mitä on tarpeen, kannattaa välillä katsella valopilkkuja tässä maailmassa.
Jatkuva hilpeys ei ehkä ole sosiaalisesti suotavaa. On hyvä olla myötäelävä ja joustava tunnetiloissaan! On OK itkeä itkevien kanssa ja iloita iloitsevien kanssa. Joskus on tarpeen mennä pohjamutiin saakka, että saa kontaktin syvällä ahdingossaan rypevään ihmiseen. Mutta on tietysti tyhmää mennä jurottamaan ilojuhlaan tai nauraa rätkättämään hautajaisiin.
Ulkoisten olosuhteitten ei tarvitse olla ”täydelliset”, että ihminen voi kokea onnellisuutta. Vaikka olisikin joskus vähän sairas tai kipeä, saattaa silti olla myönteisessä mielentilassa. Ei ole pakko tuntea oloaan murheelliseksi, vaikka olisikin sairas, tai masentua, vaikka olisi väsynyt…
Huumori ja nauru pidentävät ikää (ilmeisesti ihan oikeasti)! Ainakin onnellisuus lisää elinvuosia. Jos siis haluaa elää pidempään, kannattaa opetella realistista myönteisyyttä…
Ja näin aion tehdä, aiempaa määrätietoisemmin, koska ihmiskunnan ahdinko tuntuu vain kasvavan, ja tässä ahdingossa uhkaa lamaantua toimintakyvyttömäksi, ellei nostata vastavoimaksi omaa myönteisyyttään. Jää muuten ilmastonmuutos omaltakin osalta hidastamatta ja kanssaihmisten kärsimys sietämättä, ja muuttuu lopullisesti jurottavaksi möykyksi itsekin. Mutta ainahan tähän voi pessimistisesti sanoa, että mitäpä sillä on väliä, jos kuolee aiemmin kuin toiset. Eipähän kärsi niin kauan, ja eipähän tarvitse nähdä, miten maailma pilaantuu…
Mutta, en aio itse ajatella noin, enkä haluakaan. Haluan elää merkityksellistä ja mielekästä elämää, ja siksi valitsen realistisen myönteisyyden. En yltiöoptimismia enkä näennäispositiivisuutta, vaan totuudellisen asenteen. Kaikki ei ole pielessä, varsinkaan aina! Kokeilen siis kasvattaa itseäni myönteisemmäksi ensinnäkin harjaannuttamalla itseni huomaamaan pienetkin myönteisesti kokemani asiat päivittäin. Kuten Joulun alla totesi ”Hyvän Joulun vinkeissä”, pienikin yritys voi johtaa hyvään kierteeseen!
Tässä on myönteisiä havaintojani parin päivän ajalta, jos joku haluaa ottaa mallia siitä, miten vaatimattomasta henkisestä harjoituksesta myönteisyyden kehittämisessä on kyse. Kirjaamani myönteiset asiat saattavat vaikuttaa typeriltä ja naurettavilta, kuten vaikkapa se, että olen iloinen hyvästä pyyhekumista. Mutta jos pyyhekumi olisi huono ja tuhraannuttava, siitäkin saattaisi huonona päivänä kehittyä katastrofi ”Saakeli kun pitää tämänkin olla näin p…a, kaikki menee tänään päin p-tä!”
Pikkuasiatkin siis lasketaan, koska kestävämpi myönteinen mieliala rakentuu nimenomaan sellaisten huomaamisesta!
Työhuoneessa on lämpimämpää kuin kahvihuoneessa.
Auto lähti hyvin käyntiin aamulla.
Pihapensas oli todella hienon näköinen lumikerroksella kuorrutettuna.
Koirani oli mukavan hellyydenkipeä aamulla.
Minulla on mahdollisuus olla avuksi monessa asiassa.
Sain eilen tehtyä ruokaa, jossa oli paljon kasviksia.
Tänään ei ole niin pitkä työmatka.
Olen jaksanut tehdä harjoituksia päivittäin jo kaksi viikkoa!
Reilun vuoden vanha laukku on vielä ehjä, enkä ole vielä ehtinyt sotkea sen sisäpuolta.
Lyijykynät, joitten päässä on kumi, ovat olleet täällä todella hyödyllisiä!
Löysin teepussin, vaikken uskonut, että sellainen olisi laukussani!
Tänään ei tarvitse laittaa ruokaa!
Itse tekemäni kirjoitusalustatyyny on todella kätevä.
Olen tänään tavannut jopa kaksi hyväntuulista ihmistä!
Sain pari hyvää ideaa vihkoon kirjattavaksi.
Oli mukava muistella lapsuuden suosikkileluja, kuten muovielukoita.
Sain tehtyä epämääräisen byrokraattisen homman.
Selvisin hengissä työmatkasta epäinhimillisessä ajokelissä.
Sain hieman autetuksi työkaveria.
Tänään on perjantai, mikä tarkoittaa, ettei huomenaamulla tarvitse herätä ennen kuutta.
Lämmitetty kahvi oli ihan hyvää!
Pidän tämänhetkisestä taustakuvasta.
Varhaiskeskiajalla on tehty erikoisia kuvia, joita huvittaa katsella.
Onneksi avolehtiöitä on vielä kaksi jäljellä ja pyyhekumikin on melkein uusi; se kestää vielä monta vuotta!
En saanut aikaiseksi ottaa mehua mukaan, mutta onneksi hanavesi on juotavaa.
Selvisin kotiin!
Tänään on kirjoittamisaikaa.
…
Jatketaan tästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti