Mielenterveyspäivän luontokatoraportti ja paha mieli

Mieli lepää ja sielu hengittää...

Miten luonto ja mielenterveys liittyvät toisiinsa tänä päivänä, minun mielessäni?

No, ainakin tulee sairaan paha mieli siitä, että jotkin eläinlajit, joita penskana tietosanakirjasta opetteli ja ihmetteli, ovatkin nykyään sukupuuton partaalla tai vaarantuneet. Ahdistaa, että ihmisen toiminta aiheuttaa niin paljon tuhoa ja kärsimystä luomakunnalle, vieläpä yhä kiihtyvällä tahdilla.

Ja luonto taas lisää ihmisen hyvinvointia, kokonaisvaltaisesti, eli on mielenterveydenkin kannalta merkittävä asia. On siis aivan järjetöntä, että ihmislaji tuhoaa ja tärvelee jotakin itselleen terveellistä, tai oikeastaan oman elämänsä edellytykset. Siitä tulee superpaha mieli.

Ja sitten tulee vielä pahempi mieli, kun ei itsekään jaksa, pysty, kykene tekemään enempää luontokadon pysäyttämiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Turhauttaa, kun jotkut eivät edes yritä tehdä mitään. Suututtaa, mutten haluaisi suuttua, ja tulee morkkis kun en pysty olemaan suuttumatta, ja muutenkin on niin paljon kaikenlaista, mistä ihmiset valittavat ja äksyävät ja murehtivat, eikä sekään kyllä pidennä heidän, eikä maapallonkaan elinikää…

Yritän siis keventää mieltäni muutamalla pienellä random-asialla:

Saan pääsääntöisesti hoidettua kierrätyksen, ja kompostori toimii hyvin.

Olen löytänyt muutaman vegetuotteen, joka on jopa hyvää, ja useammankin, jota sietää syödä.

Koirien ”leikitysaitauksen” rajaamalle alueelle kehittyi jonkinlainen niitty, kun sinne ei päässyt kukaan ruohonleikkurilla ajelemaan.

Sarjakuvakirjasta tuli ihan kelvollinen, eikä niitä tarvitse painattaa turhia kappaleita.

Olen saanut tehtyä myös nukkesarjakuvaa.

Selvisin tyhy-iltapäivästä rasittumatta liiaksi.

Soutulaite toimii yhä.

Minulla on tarpeeksi kuivamustekyniä.

Ja mitähän vielä? Joillakin ihmisillä on ihan oikeasti paljon kurjemmat oltavat kuin minulla, joten, voisin olla nyt vain ihan hiljaa ja kiitollinen omasta puolestani, ja kenties yrittää vaikkapa levittää rauhaa ja iloa jollakin mahdollisimman pienellä ja vähäeleisellä tavalla, joka sopii tämänhetkiseen energiatasooni.

Olkoon se vaikka tämän linkin laittaminen tähän: Nukkesarjakuva ”Itsetunnon käsittelyä”