Olen mieltynyt "mielekäs" - sanaan. En muista miten kauan se on kuulunut aktiiviseen sanavarastooni, kenties vasta lukion psykologian oppikirjan kautta, mutta sanan merkitys on minulle henkilökohtaisesti jotakin erityisen hienoa ja tavoiteltavaa. "Mielekäs" tarkoittaa minun käsitemaailmassani jotakin merkityksellistä, mukavaa ja mielenkiintoista. Tai jos ei aina edes niin mukavaa, niin ainakin merkityksellistä ja kiinnostavaa. Hyvin mielelläni viettäisin kaikki aikani mielekkäästi. Haluaisin, että elämäni olisi mielekästä. Ahdistun, jos näen, ettei jonkun ihmisen elämässä ole riittävästi mielekästä ajankäyttöä.
Hyvä syy kaikenlaiseen nykertämiseen voi olla se, että mieli rauhoittuu, kun kädet työskentelevät. Materiaalin uusiokäyttö on ekologisesti mielekästä. On mielenkiintoista nähdä, mitä konkreettista syntyy mielensisäisistä ideoista. Minulle on erityisen mielekästä käyttää sormia ja mielikuvitusta. Ja jos tekeminen on vielä sisällöllisesti merkityksellistä, arvojeni mukaista (eikä epäeettistä), jatkan nykertämistä, vaikkei siinä jonkun mielestä olisi paljoakaan mieltä.
En ole erityisen hyvä tekemään epämieluisia asioita. En saa aivokapasiteettiani kunnolla käyttöön ilman sisäistä innostusta. Teen asioita mieluummin vasta inspiroituneena, siis "in spirit", tietyssä hengessä. Olen monessakin mielessä laiska ja saamaton, koska en saa itseäni käyntiin ilman innostusta. Jos olen satunnaisesti tehokas, se johtuu joko pakosta tai inspiraatiosta. Fyysisiin suorituksiin voi joten kuten pakottautua, mutta henkisessä suorituksessa pakko on mieletön lähtökohta. Paine lamauttaa luovan ajattelun! En erityisesti pidä asiatekstin tuottamisesta, koska paine pitäytyä asiassa ja tietyssä esitystyylissä tekee kirjoittamisesta pakonomaista ja listii vapaan assosioinnin minimiin. Voin tehdä sitä, jos on pakko, muttei se ole mukavaa, joten se ei ole niin mielekästä tekemistä kuin vapaa kirjoittaminen.
Mitäpä kukainenkin tekee inspiroituneena? Kukin voi miettiä, jos kokee sen mielekkääksi, onko elämässä riittävästi mielekästä tekemistä, vai liikaa pakkopullaa? Voisitko tehdä enemmän sitä, mikä inspiroi sinua; asioita, jotka ovat merkityksellisiä, arvojesi mukaisia? Uskon, että ihminen käyttää lahjojaan parhaiten "in spirit", kun taas pakotettuna, paineen alaisena tekeminen on henkisten voimavarojen väärinkäyttöä.
Toivoisin, että jokainen ihmisyksilö löytäisi yhteiskunnassa sen paikan, jossa hänen yksilölliset ominaisuutensa pääsisivät oikeuksiinsa ja oleminen ja tekeminen olisi mielekästä. Tein pari vuotta työtä ammatinvalinnanohjauksessa, ja siellä törmäsin jatkuvasti yhteiskunnan vaatimusten ja yksilön toiveitten välisiin ristiriitoihin. Yleensä odotetaan, että ihmisen tulisi sopeutua yhteiskuntaan. Mutta entä jos ihmisyksilö ei olekaan rajattomasti muokattavissa? Entä jos sopeutuminen edellyttäisi alistumista, turhautumista ja kärsimystä? Tuleeko ihmisyksilö sopeuttaa eri yhteyksissä esiintyvällä piiloaivopesulla, ja jopa psyykenlääkityksillä, tähän mielettömään maailmanmenoon? Rapakon takanahan kuulemma syötetään lääkkeitä valtakulttuurista poikkeavaan ujouteenkin...
Kaikki eivät sopeudu tähän maailmanmenoon. Kaikkien temperamentti ei anna edellytyksiä selvitä psyykkisesti terveenä nyky-yhteiskunnan vaatimuksista. Jotkut eivät edes halua sopeutua (ja tässä vaiheessa heiluttelen kättäni ja huhuilen...).
Entäpä jos se onkin yhteiskunta ja kulttuuri, jonka pitäisi sopeutua ihmisten tarpeisiin? Kulttuurihan syntyy ihmismielien ja ihmisen toiminnan tuotteena. Miksi sen pitäisi määrätä yksilöitten elämän mielekkyydestä? Eivätkö ihmiset kykene muuttamaan toimintakulttuuriaan, vaikka huomaisivat sen kehittyneen epämielekkääseen suuntaan? Jos jotakin sopeutumista tarvitaan, eikö ole tärkeämpää sopeutua mikrotasolla, siis, olemaan ihminen ihmiselle, kuin suostua maailmanlaajuisen muotti- (tai muoti-) tehtaan koemateriaaliksi?
Mieletön meininki on OUT (of a...) ja mielekäs elämä IN (spirit).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti