Olen viime vuosina miettinyt paljonkin, mitä elämässä menestyminen tarkoittaa. Nykyään ihmisälymarkkinoilla on paljon erilaisia "coacheja", joiden oppien mukaan toimimalla luvataan menestystä erilaisilla elämänalueilla. Henkilökohtaisella valmennuksella voidaan kyllä tehdäkin paljon, mutta mikä on tavoite? Hihnassa killuva metallilaatta, suosionosoitukset, trendikäs heila, pullisteleva pankkitili, vai yleensä elämäntapa, jossa voi toimeentulon puolesta olla rauhassa laiska ja itsekäs?
Hyväksymis- ja omistautumisterapiassa (HOT) nostetaan vahvasti esille se, mitä ihminen arvostaa, ja miten hän oppii elämään arvojensa mukaista elämää. Olisi toivottavaa, että ihminen löytäisi ne todella tärkeät asiat; ei niiden maallisia korvikkeita. Jos tavoitteena valmennuksessa, terapiassa tai muussa psyyken käsittelyssä on menestyminen, kuka määrittää sen, mitä menestyminen on? Antaisitko sinä jonkun ulkopuolisen määritellä, mikä sinun tavoitteesi elämässä tulee olla? Ehkä et, jos olet joutunut jossain vaiheessa kyseenalaistamaan jopa oman ajatusmaailmasi. Monet eivät kyseenalaista toistenkaan ajatuksia. Liian monet ottavat median välittämän mielikuvan "menestymisestä" todellisena ihanteena ja tavoitetilana. Jotkut onnistuvat pääsemään tavoitetilaan, ja mitä sitten? Tuntuu hetken hyvältä, ja sitten taas tyhjältä. Nälkä kasvaa syödessä. Monet pettyvät itseensä jo alkutaipaleella, ja heistä tulee niin sanottuja "luusereita". Mutta kenen tavoitteita he tavoittelivat, ja mistä näkökulmasta he "hävisivät"?
Tyypillinen median välittämä malli menestyksestä ja onnellisista, "menestyneistä" ihmisistä on suorastaan hengenvaarallinen. Liian moni päättää päivänsä, kun ei yllä niihin mittoihin. Liian moni saa luuserin leiman, kun ei pääse menestyjien poluille; liian moni kokee syrjäytyvänsä, ja liian monia syrjitään. Jos et ole trendikäs, olet juntti. Jos et pärjää markkinoilla, olet luuseri. Jos et suostu tunnustamaan tätä luokittelua osuvaksi, olet toisinajattelija. Entäpä jos haluankin olla syrjässä valtavirrasta ja elää oman mieleni mukaista elämää?
Kirjoitin muutama vuosi sitten romaanikäsikirjoituksen mittaisen tarinan, joka sai nimen "Junttiluuserin päiväkirja". Se on ehkä hivenen tragikoominen tarina siitä, miten "syrjäytymisvaarassa" oleva, opiskelunsa keskeyttänyt nuorimies kokee olemassaolonsa ja etsii omaa elämäntapaa. Epätoivosta euforiaan, elämän ja kuoleman välimaastossa, rakkauden ja kateellisen kaunan tuntemusten läpi tarinan kertojaminä, Santeri Harakka luotaa muutaman viikon elämästään. Santerin tarina on läpeensä epäkaupallista viihdettä eikä mikään tavanomainen "menestystarina", mutta joskus poikkeukset erottuvat massasta kuin lyhdyt pimeässä. No, tarkoitus tuollakaan tarinalla ei ollut kylvää rahaa, vaan hyvinvoinnin siementä. Niinpä sillä voi silti olla jotakin merkitystä tällä pallolla, tänä aikana, ehkä edes jollekulle samanlaisten tuntemusten kanssa palloilevalle.
Junttiluuserin Päiväkirja
T. H. Hukka
Muutama viikko Santeri Harakan
housuissa… Oletko valmis uppoutumaan syrjäytymässä olevan nuoren miehen
päänsisältöihin? Tämä ei ole seikkailu, eikä sisällä tavanomaista viihteellistä
materiaalia sen enempää kuvina kuin kuvauksina. Jos kaipaat ruumiillisen
toiminnan kuvausta ja eliittiseikkailuja, lue jotain muuta. Santerilla on
kerrottavanaan vain omia ajatuksiaan ja tunne-elämyksiään, joissa on kenties
jotakin tuttua, tai sitten Sinä olet poikkeuksellisen tasapainoinen yksilö.
Itäisellä Kuolemanvyöhykkeellä asuva masennusherkkä nuorimies ei kaipaa muuta
haastetta kuin selvitä oman päänsä kanssa yhteiskunnan laita-alueella. Mutta
jos Sinä kaipaat psykologista haastetta, testaa itsesi lukemalla tämä noin
120-sivuinen jatkokertomus. Uskallatko haastaa käsityksesi siitä, mikä on
juntti, ja kuka on luuseri? Oletko valmis kyseenalaistamaan käsityksesi
menestyksestä? Se voi joskus olla elämän ja kuoleman kysymys…Käsikirjoitus oli useamman vuoden luettavissa toisessa blogissani, ja on ilmestynyt sittemmin e-kirjana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti