 |
| Pieni läsnäolon hetki - koirakin sen osaa, eikä varmasti murehdi juuri nyt! |
Törmäsin jo keväällä 2015 Helsingin Sanomien juttuun Lancetin julkaisemasta tutkimustuloksesta, jonka mukaan mindfulness-metodiin perustuva psykoterapia voisi olla hyvä vaihtoehto masennuslääkkeille. Oxfordin yliopiston tutkijat olivat osoittaneet, että mindfulness-terapia ehkäisee masennuksen uusiutumista ”yhtä tehokkaasti kuin lääkkeet”. Tämä tarjoaisi vaihtoehdon lukuisille ihmisille, jotka eivät halua jatkuvasti (tai ollenkaan?) syödä masennuslääkkeitä. Tutkijoitten mukaan mindfulness-terapia ei kuitenkaan korvaa lääkitystä silloin, kun potilas kärsii vakavasta, sairaalahoitoa vaativasta masennuksesta. Myöskään itsetuhoisille masennuspotilaille mindfulness-terapiaa ei suositella.
On toki ymmärrettävää, että omatoiminen harjoittelu on haastavaa etenkin kun toimintakyky on laskenut. Itsekin tietoista läsnäoloa harjoitelleena on helppo todeta, ettei harjoittelun aloittaminen ja jatkaminen ole helppoa, ja harvalla vakavasti masentuneella riittää aloitekykyä ja motivaatiota harjoitteluun. Mutta pitkällä tähtäimellä olen todennut myös hyödyt. Jo muutaman viikon harjoittelu lievitti omia stressioireitani ja vähensi negatiivista, masentavaa ajattelua hyvin selvästi. Mindfulnessin kautta sain myös kokea hetkiä, jolloin en ollut riippuvainen edes siitä, että elämän ulkoisten olosuhteitten pitäisi olla kunnossa. Saatoin esimerkiksi kokea syvää tyytyväisyyttä, vaikka olin flunssainen ja kipeä.
Mainitsemassani brittitutkimuksessa koehenkilöinä oli 424 aikuista, jotka olivat sairastaneet vakavaa masennusta ja saivat siihen lääkitystä. Koehenkilöt jaettiin sattumanvaraisesti kahteen ryhmään. Toinen ryhmä jatkoi lääkitystä, mutta verrokkiryhmässä lääkitys korvattiin vähitellen mindfulness-terapialla. Terapiaan kuului kahdeksan ryhmäistuntoa ja päivittäisiä harjoituksia kotona.
Mindfulnessin ideana oli pyrkiä mielentilaan, jossa ”omia ajatuksia, tunteita ja kokemuksia tarkkaillaan ikään kuin etäältä ja niihin suhtaudutaan hyväksyvästi ja tuomitsematta”. Tutkimukseen osallistuneet opettelivat myös tunnistamaan masennuksen ensioireita ja käsittelemään niitä siten, ettei uusi masennus saanut otetta. Tutkimukseen liittyvä seuranta kesti kaksi vuotta. Tänä aikana 44 prosenttia mindfulness-terapiaan osallistuneista ja 47 prosenttia masennuslääkkeitä syöneistä sairastui masennukseen uudelleen. Tuloksen julkaisussa tuota kolmen prosentin eroa mindfulness-terapian eduksi ei ilmeisesti katsottu tilastollisesti merkittäväksi?
Eräs tutkimukseen osallistunut piti mindfulness-terapiaa parempana vaihtoehtona kuin jatkuvaa masennuslääkkeiden syömistä, koska mindfulness ”saa minut luottamaan lääkkeiden sijasta itseeni ja ottamaan tulevaisuuden omiin käsiini”. Eri yhteyksissä olen törmännyt kommentteihin, että masennuslääkkeiden käyttöön voi kehittyä psyykkistä riippuvuutta (siis, pelätään, että masennutaan uudelleen, kun lääkkeen vaikutus loppuun). On väitetty sitäkin, että masennuslääkkeitten teho perustuisi suurelta osin lumevaikutukseen (Irwin Kirschin tutkimus). Myös ns. ”lopetusoireet”, joita mielialalääkityksen vähentämiseen voi liittyä, ja joita jotkut nimittävät myös ”vieroitusoireiksi”, saattavat herättää pelon voinnin huononemisesta. Näistä asioista käydään kiivastakin keskustelua. On hyvä olla vaihtoehtoja rutiininomaiselle mielialan lääkitsemiselle, etenkin jos ihmisen toimintakyky on riittävä muihin hoitokeinoihin, ja jos tukea esimerkiksi mindfulnessin harjoittelemiseen on saatavilla.
Edellä mainittua tutkimusta kommentoineet asiantuntijat ovat varoittaneet, ettei kaikki ”mindfulnessin brändillä myyty toiminta täytä terapian kriteerejä”. Ja näin varmasti onkin. Mindfulness – sanaa käytetään monista muodikkaista metodeista, joita tarjotaan avuksi monenlaisiin asioihin ja vaivoihin. Mindfulness- metodin ”laajempi käyttöönotto masennuspotilailla edellyttää asiantuntijoiden mukaan alan koulutusta ja valvontaa”. Kriteerit täyttävä mindfulness- ohjaajan koulutus antaa varmasti jo hyviä edellytyksiä ohjata masennuspotilaankin harjoittelua. Ja kaikki voivat kokeilla harjoittelua silloin, kun vointi on riittävän hyvä. Mielenterveystalon sivuilta löytyy hyvä itsehoito-ohjelma, ”Tyyni – Tietoinen hyväksyvä läsnäolo”, joka perustuu toimivaksi todettuun menetelmään (MBCT eli Mindfulness Based Cognitive Therapy). Samaan ideaan perustui myös se 8 viikon harjoitteluohjelma, jota itse olen kokeillut ja hyväksi havainnut.
Mainitsemassani brittitutkimuksessa koehenkilöinä oli 424 aikuista, jotka olivat sairastaneet vakavaa masennusta ja saivat siihen lääkitystä. Koehenkilöt jaettiin sattumanvaraisesti kahteen ryhmään. Toinen ryhmä jatkoi lääkitystä, mutta verrokkiryhmässä lääkitys korvattiin vähitellen mindfulness-terapialla. Terapiaan kuului kahdeksan ryhmäistuntoa ja päivittäisiä harjoituksia kotona.
Mindfulnessin ideana oli pyrkiä mielentilaan, jossa ”omia ajatuksia, tunteita ja kokemuksia tarkkaillaan ikään kuin etäältä ja niihin suhtaudutaan hyväksyvästi ja tuomitsematta”. Tutkimukseen osallistuneet opettelivat myös tunnistamaan masennuksen ensioireita ja käsittelemään niitä siten, ettei uusi masennus saanut otetta. Tutkimukseen liittyvä seuranta kesti kaksi vuotta. Tänä aikana 44 prosenttia mindfulness-terapiaan osallistuneista ja 47 prosenttia masennuslääkkeitä syöneistä sairastui masennukseen uudelleen. Tuloksen julkaisussa tuota kolmen prosentin eroa mindfulness-terapian eduksi ei ilmeisesti katsottu tilastollisesti merkittäväksi?
Eräs tutkimukseen osallistunut piti mindfulness-terapiaa parempana vaihtoehtona kuin jatkuvaa masennuslääkkeiden syömistä, koska mindfulness ”saa minut luottamaan lääkkeiden sijasta itseeni ja ottamaan tulevaisuuden omiin käsiini”. Eri yhteyksissä olen törmännyt kommentteihin, että masennuslääkkeiden käyttöön voi kehittyä psyykkistä riippuvuutta (siis, pelätään, että masennutaan uudelleen, kun lääkkeen vaikutus loppuun). On väitetty sitäkin, että masennuslääkkeitten teho perustuisi suurelta osin lumevaikutukseen (Irwin Kirschin tutkimus). Myös ns. ”lopetusoireet”, joita mielialalääkityksen vähentämiseen voi liittyä, ja joita jotkut nimittävät myös ”vieroitusoireiksi”, saattavat herättää pelon voinnin huononemisesta. Näistä asioista käydään kiivastakin keskustelua. On hyvä olla vaihtoehtoja rutiininomaiselle mielialan lääkitsemiselle, etenkin jos ihmisen toimintakyky on riittävä muihin hoitokeinoihin, ja jos tukea esimerkiksi mindfulnessin harjoittelemiseen on saatavilla.
Edellä mainittua tutkimusta kommentoineet asiantuntijat ovat varoittaneet, ettei kaikki ”mindfulnessin brändillä myyty toiminta täytä terapian kriteerejä”. Ja näin varmasti onkin. Mindfulness – sanaa käytetään monista muodikkaista metodeista, joita tarjotaan avuksi monenlaisiin asioihin ja vaivoihin. Mindfulness- metodin ”laajempi käyttöönotto masennuspotilailla edellyttää asiantuntijoiden mukaan alan koulutusta ja valvontaa”. Kriteerit täyttävä mindfulness- ohjaajan koulutus antaa varmasti jo hyviä edellytyksiä ohjata masennuspotilaankin harjoittelua. Ja kaikki voivat kokeilla harjoittelua silloin, kun vointi on riittävän hyvä. Mielenterveystalon sivuilta löytyy hyvä itsehoito-ohjelma, ”Tyyni – Tietoinen hyväksyvä läsnäolo”, joka perustuu toimivaksi todettuun menetelmään (MBCT eli Mindfulness Based Cognitive Therapy). Samaan ideaan perustui myös se 8 viikon harjoitteluohjelma, jota itse olen kokeillut ja hyväksi havainnut.
Jos siis toimintakyky riittää, uskon että lievässä ja keskivaikeassa masennuksessa mindfulness (tietoinen läsnäolo) voi tarjota huomattavaakin hyötyä niin ahdistuksen sietämiseen, stressin vähentämiseen ja ehkäisyyn, ja sitä kautta masennusoireitten lievittymiseen. Uskon, että säännöllinen tietoisen läsnäolon harjoittelu pienentää merkittävästi riskiä masentua uudelleen. Ja toisin kuin psyykenlääkityksillä valitettavasti joskus ilmenee, mindfulnessilla ei tietääkseni ole todettu kiusallisia, hankalia tai jopa haitallisia sivuvaikutuksia. Läsnäolotaitoja olisi hyvä oppia jo lapsena, niin saattaisi ne ensimmäisetkin hoitoa edellyttävät masennukset tulla ehkäistyksi!
PS: Tässä esimerkki yksinkertaisesta läsnäoloharjoituksesta keskelle arkea.
Ja lapsille ja koko perheelle löytyy harjoituksia esimerkiksi täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti