 |
| Iso, musta hämähäkki - Hyi kauhistus! |
Nopea fobian, pelon tai trauman käsittelymetodi
“Fast Fobia Cure”- menetelmä lienee NLP:n piirissä jo lähes klassikko; laajaltikin tunnettu ja käytetty NLP:n harjoittajien parissa. Törmäsin siihen ensimmäisen kerran itsekin jo 90-luvulla. Tässä esittelemäni versio perustuu omaan suomennokseeni teoksessa Andreas&Andreas: “Heart of the Mind” esitellystä mielikuvaharjoituksesta. Alkuperäinen harjoitus sisälsi kuvitelman elokuvateatterista, ja totta kai sellainenkin mielikuva voi toimia edelleen, etenkin ihmisillä, joiden on helppo eläytyä kuvittelemaan elokuvateatterissa istumista. Tässä versiossa käytän kuitenkin arkisempaa elokuvankatselutilannetta, eli videon katselua TV-näytöltä tai tietokoneen ruudusta. Oleellista on, että näyttö, jota mielikuvaharjoituksessa kuvitellaan katsottavan, on katsojasta riittävän kaukana, ja että harjoituksen tekijä voi kuvitella näkevänsä mielikuvassaan myös itsensä katsomassa tuota näyttöä.
Tämä metodi toimii erilaisissa yksittäisiä objekteja tai tilanteita koskevissa peloissa. Fobian kohteena voi olla esimerkiksi tietyt hyönteiset, korkeat paikat, vesi, suljetut tilat, hissit, käärmeet ja sen sellaiset yksittäiset objektit. Samaa metodia voi kuitenkin käyttää myös ahdistusta tuottavien tilanteitten ”neutralointiin” tai traumaattisten muistojen käsittelyyn. Sillä voi käsitellä niin sanottuja ”flashbackkejä” (mieleen tunkeutuvia, välähdyksenomaisia takaumia ikävistä tilanteista). Sen sijaan laajempien ahdistuneisuusoireitten ja pelkotilojen käsittelyyn soveltuu paremmin muut NLP-metodit, esimerkiksi ”swish”-harjoitus, tai muunlaiset terapeuttiset lähestymistavat.
Vakavampien ja vaikeitten pelkojen ja traumojen käsittelyssä tämän metodin soveltamiseen tarvitaan koulutusta saanut ohjaaja, mutta ”Heart of the Mind”- kirjan kirjoittajien mukaan monet ihmiset ovat pystyneet käyttämään tätä metodia pelkojensa käsittelyyn yksinkin. Itsensä terapoinnissa on kuitenkin syytä noudattaa varovaisuutta, ja siksi kannattaa testata menetelmää ensin jollakin vain lievästi epämiellyttävällä tai pelottavalla asialla. Jos menetelmä tuntuu liennyttävän asiaan liittyvää pelkoa tai epämukavuutta, voi kokeilla käsitellä jotakin hieman inhottavampaa tai pelottavampaa muistikuvaa tai mielikuvaa.
Eli, kokeile ja harjoittele ensin vain lievästi epämiellyttävillä mielikuvilla ja muistoilla, jotta opit menetelmän ennen kuin kokeilet sitä yhtään vakavampiin pelkoihin tai traumaattisiin muistoihin! Sen lisäksi sinulla on hyvä olla käytettävissä keinoja rauhoittaa itsesi, jos alat tuntea liiallista ahdistusta harjoituksen aikana. Esimerkiksi itsensä ”maadoittaminen” (tuntoaistimukset lattiasta, tuolin käsinojien koskettaminen), rauhoittava palleahengitys, jokin turvaa tuova ankkuriesine, tai kaverin seura voi olla hyvä turva, jos harjoittelu herättää liian epämiellyttäviä tunteita.
Aloita harjoitus valitsemalla pelonaihe tai traumaattinen muisto, jonka haluat ”neutraloida”.
Rento asento tuolilla istuen tai makuulla sekä silmien sulkeminen helpottavat harjoitukseen keskittymistä!
1) Kuvittele katselevasi televisiota (tai tietokoneen näyttöä, josta voit katsella televisiolähetystä). Näyttö on melko kaukana sinusta, huoneen toisella seinustalla, ja siinä pyörivä video on mustavalkoinen. Näet ruudussa itsesi tekemässä jotakin neutraalia ja arkista. Tarkista, että näet näytön melko pienenä, ja tuo arkinen ohjelma on mustavalkoinen.
2) Siirry nyt mielikuvassasi elokuvaa katselevan itsesi ulkopuolelle, itsesi taakse. Näet nyt siis itsesi selkäpuolelta, katselemassa television näytöltä ohjelmaa itsestäsi. Näet itsesi ehkä omassa olohuoneessasi, sohvassa tai tuolissa, jossa yleensä katselet muitakin ohjelmia.
3) Pysy hetki tässä asemassa: katsele itseäsi tuolissa tai sohvassa, kun katselet televisiota, joka näkyy kauempana, huoneen toisella laidalla. Sinun hallussasi on kaukosäädin. Voit kuvitella laittavasi näyttöön pyörimään uuden videon itsestäsi. Voit pysäyttää sen ja aloittaa uudelleen. Voit säädellä kuvaa kaukosäätimen kautta aivan miten haluat.
4) Aloita uuden, itsestäsi kertovan videon katsominen mustavalkoisena. Tämä uusi video näyttää sinut siinä tilanteessa, jonka haluat neutraloida. Näkymä on mustavalkoinen, näyttö kaukana, ja näet itsesi samalla myös sohvassa katsomassa videota, jossa elät tilannetta, jonka haluat neutraloida.
5) Kun pelottava tai ikävä tilanne videolla on ohi, pysäytä ruudun kuva!
6) Kuvittele, että siirryt itse mukaan pysähtyneeseen kuvaan, näytölle. Voit kuvitella, miten menet ruudun luo ja hyppäät videoon. Ja silti kaukosäädin on yhä hallussasi!
7) Muuta nyt videokuva värilliseksi, ja kelaa sitten ohjelma kuvakelauksella taaksepäin. Video pyörii nopeasti vilisten taaksepäin. Aivan kuin aika muuttaisi kulkusuuntansa, näet ohjelman pyörivän hyvin nopeasti takaperin, ja sinä olet siinä mukana.
8) Kun olet kelannut videon alkuun saakka, sulje video ja sammuta näyttö. Palaa tähän hetkeen. Et ole enää TV:n ääressä katsomassa videota… Olet rauhassa, tässä ja nyt.
9) Avaa silmäsi ja hengittele jonkin aikaa rauhallisesti, ajatellen vain jotakin neutraalia ja arkista.
10) Testaa, mitä harjoitus sai aikaan. Kuvittele alkuperäistä muistoa tai asiaa, jonka halusit neutraloida. Pystytkö ajattelemaan sitä ahdistumatta? Jos pystyt, et tarvitse enempää harjoittelua. Jos ahdistusta on vielä jäljellä, voit toistaa harjoitusta uudelleen. (Voit myös kokeilla sitä jonkun menetelmään perehtyneen ohjaajan kanssa.)
Harjoituksen tehoa voi mitata esimerkiksi niin, että ennen harjoitusta arvioi valitsemansa neutraloitavan asian pelottavuutta asteikolla 1 – 10, ja harjoituksen jälkeen tekee saman arvion. Jo parinkin yksikön pudotus asian pelottavuudessa voi olla arjen kannalta merkityksellinen. Voi olla vapauttavaa, jos saa vaikkapa viiden yksikön verran pelottavan asian lientymään sellaiseksi, ettei se erityisemmin tunnu miltään. 8 – 10 tasoisesti pelottavia asioita on ehkä parempi neutraloida vain asiaan perehtyneen ohjauksessa, tai vasta sitten kun on onnistuneesti neutraloinut keskitasoisesti pelottavia asioita ja osaa tarvittaessa myös nopeasti rauhoittua kesken harjoituksen.
Kokeile siis harjoitusta ensin vain lievästi pelottavilla asioilla! Tarkoitus ei nimittäin ole traumatisoitua uudelleen, eli vahvistaa kytköstä tietyn triggerin ja pelontunteen välillä toistamalla tähän liittyviä mielikuvia ja ahdistumalla niistä joka kerta! Siksi traumojen käsittelyssä opetellaan ensin ”polkemaan jarruja”. Pelottavia asioita ei kannata nostattaa mieleen, ellei osaa myös rauhoittua niitten herättämistä reaktioista. Sitten kun osaa rauhoittua, pelkojen toistuva käsittely muuttuukin terapeuttiseksi! Siinä opitaan uusi kaava: trigger – pelkotila – hallintakeino – rauhoittuminen, joka toistojen myötä vahvistuu, aivan kuin paljon tallattu polku, ja samalla vanha reaktio ”sammuu” kuin käyttämätön polku.
Monien NLP-harjoitusten idea onkin siinä, että mielikuvituksen avulla puretaan ärsyke – reaktio – kaavoja erilaisilla väliin tulevilla tekijöillä ja uusilla mielikuvilla, ja muutetaan näin hermostomme ”polkuja”. Tällä fobiametodilla saadaan puretuksi automatisoitunut kaava merkitykselliseksi tulleen mielikuvan tai muiston ja pelontunteen välillä. Voimakkaat tunnekokemukset jättävät vahvoja muistijälkiä, joten traumojen ”purkaminen” tai sammuttaminen voi vaatia hieman enemmän uuden kaavan toistoja kuin lievästi ärsyttävien mielikuvien neutralointi.
Monia ärsyttäviä ja ahdistavia tilanteita voi neutraloida helposti kuvittelemalla katselevansa tapahtumia pienestä, mustavalkoisesta TV-ruudusta, kaukana huoneen nurkassa. Tätä ”elokuvaa” voi kelata ja pysäytellä miten haluaa, ja myös äänenvoimakkuutta ja nopeutta voi säätää. Elokuvaan voi kuvitella myös lisämuutoksia; esimerkiksi muuttaa koko jutun piirrosanimaatioksi, jossa pelottavat tai ärsyttävät hahmot ovat vaikkapa vanhanaikaisia piirroshahmoja ja niillä on naurettava, vikisevä ääni, ja ne tekevät kaikenlaista naurettavaa sukkahousuissaan ja vaipoissaan. Elokuvalle voi myös kuvitella onnellisen lopun, ja sitten vahvistaa ääntä ja värejä, kun on saanut haluamansa lopputuloksen visualisoitua. Onnellisesta lopusta voi ottaa pysäytyskuvan, suurentaa sen ja laittaa vaikkapa julisteeksi seinälle… siis, mielikuvituksessaan! Mutta mikä estää visualisoimasta onnellista loppua vaikkapa maalaamalla oikean kuvan, jota voi aina ohimennen katsoa ihan oikeasti?
Itse olen kehittänyt ”silppurimielikuvan” epämiellyttävien mielikuvien hävittämiseen. Ärsyttävä mielikuva on hetken aikaa lähellä näkökenttääni, kuin juliste, mutta sitten lennätän sen nopeasti kauemmas itsestäni, huoneen nurkassa olevaa, itsekseen rouskuttavaa silppuria kohden. Suppilomainen silppuri suorastaan imaisee ärsyttävän julisteen sisäänsä, jonkinlaisella pyörteisellä voimalla, ja juliste silppuuntuu niin pieniksi säleiksi, etten saa siitä enää selvää. En siis saa enää edes mielikuvaa siitä. Jos mielikuva putkahtaa uudelleen silmieni eteen, lennätän sen uudelleen silppuriin, vielä aiempaakin nopeammin. Toistan tätä niin kauan kuin on tarpeen. Aivot oppivat tekemään silppuamisprosessin aina vain nopeammin, kunnes se on automatisoitunut ja niin nopeaa, etten enää edes huomaa sitä…
Hyvästi vain siis, ärsyttävät muistikuvat! Tätä taitoa kyllä kaipaakin tässä nykypäivän visuaalisessa tykityksessä…
PS: Muita NLP- aiheisia tekstejäni:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti