keskiviikko 20. joulukuuta 2023

Musiikkia sielulle! (Joulukalenterini 20. ”luukku”)

Ylen uutissivuilla oli artikkeli joululauluista ja sen ohessa oli asiaa musiikin suotuisista vaikutuksista esimerkiksi stressioireisiin ja mielialaan. Joissakin tutkimuksissa on muistaakseni korostettu sitä, että nimenomaan oman mielimusiikin kuunteleminen vaikuttaa tässä suhteessa suotuisasti; onhan varsin stressaavaa joutua kuuntelemaan jotakin, mistä ei erityisemmin pidä, tai jopa inhoaa!

Voisi olettaa, että useimmilla ihmisillä on kokemuksia musiikin kuuntelemisen vaikutuksista ja hyödyistä. Esimerkiksi nepsy-ihmiset saattavat luontaisestikin hyödyntää erilaisia biisejä erilaisiin tilanteisiin arkisessa elämässään; kuten toiminnanohjaukseen tai mielialan muuttamiseen.

Mikä on sinun suosikkijoululaulusi? Tai ”elämäsi biisi”? Vai olisiko niitä useita? Yleispätevä voimabiisi? Rauhoittumisbiisi? Lohtubiisi? Ylevää mieltä luova biisi? Taistelubiisi? Siivousbiisi?

Isosiskoni sanoi joskus tykkäävänsä siitä joululaulusta, jossa lauletaan:

”Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika! Hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä…”

Niinpä 😊! Hyppimisessä ei sinänsä ole mitään vikaa, sehän sopii hyvin ADHD-ihmisellekin aikaansaamisen avuksi. Mutta minun suosikkijoululaulujani ovat ”Tulkoon Joulu”, ”Maa on niin kaunis” ja ”Heinillä härkien kaukalon”. Lauleskelin tuota viimeksi mainittua nukutuslauluna nuorimmaiselleni, kun hän oli välillä hieman levoton taapero. Hän sitten lauloi sen (alle nelivuotiaana) ulkomuistista jollekin vieraammalle ”joulupukille”, ihan yksin. Olin siitä esityksestä ihan ihmeissäni, enkä ”hevillä” unohda sitä…

Nuo hartaanpuoleiset joululaulut sopivat tietysti paremmin hiljentymiseen kuin hösläämisen taustalle soimaan. Jotkut ehkä pitävät reippaista pukki- tai tonttuaiheisista lauluista, mutta minä en pidä. En tosin yleisesti ottaen pidä kaikesta muustakaan, mistä monetkin ihmiset pitävät. Olen tainnut ennenkin mainita, että Thousand Foot Krutch on jonkinlainen ”suosikkibändini”. Monet mielibiisini löytävätkin TFK:n albumeilta.

”Learn to Breathe” on minulle jonkinlainen ”vertaistuellinen voimaantumisbiisi”. Se tavoittaa jotakin mieleni melankolisista tunnelmista ja muistuttaa myös hengittämisen tärkeydestä arjen keskellä, niin konkreettisesti kuin vertauskuvallisesti. ”We Are the Ones” taas on jonkinlainen ”taisteluhuuto” pyrkimyksissäni kylvää muutoksen siemeniä maailmaan. Aika usein aamuisin käytän lempeinä ja tympeydentunteita häivyttävinä heräämisbiiseinä TFK:n viimeisimpiä biisejä, kuten ”Light Up”, ”Oxygen” ja ”Glow”. Samalta bändiltä löytyy kyllä myös energisoivia biisejä, joilla varmaankin saisi itsensä toimintamoodiin. ”Be Somebody” taas resonoi sen ajatteluni kanssa, ettei pidä rakentaa identiteettiään mihinkään muuhun kuin siihen, mitä aidosti on, ollessaan olento, joka on. Ja ”Hurt” taas on sellainen ”räytymisbiisi”, jos en muulla tavoin saa maailman hölmöyden nostattamaa pahaa oloa läpikäytyä. Tähän sopii kylläkin myös 12 Stones- bändin biisi ”World So Cold”. Siinä tosin on myös toiveikkuutta nostattava kohta:

”I don’t believe men are born to be killers, I don’t believe world can’t be saved…”

Kaikkinensa käytän musiikkia itseni virkistämiseen ja toimintavireyden nostattamiseen turhan vähän! En näet halua ”alentaa” parhaimpien biisien arvoa kuuntelemalla niitä liikaa, liian arkisissa tilanteissa, muttei minulla oikein ole muutakaan musiikkia tallennettuna, enkä tykkää suoratoistosovelluksista. Mutta ehkäpä löytäisin jostakin digitaalisista ”varastoistani” jotakin ei-ihan-kamalaa musiikkia, jonka sanat eivät häiritsisi, mutta jossa olisi sopiva rytmi vaikkapa imuroimisen tueksi? Tosin, ellen ala toipua tästä räydyttävästä taudistani, tuskinpa mikään biisi saa minua imuroimaan ennen juhlapyhiä…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti